Yksi tarjosi 12-vuotiaalle olutta ennen yhdyntää, toinen puri raiskaamaansa naista kasvoihin – muun muassa näitä seksuaalirikollisia Suomi ei karkottanut

Joka kolmas vähintään yhteen seksuaalirikokseen syyllistynyt ulkomaalainen jätettiin viime vuonna karkottamatta. Tämä käy ilmi MOT:n tutkimista rikosten perusteella tehdyistä karkotuspäätöksistä. Osa henkilöistä sai jäädä Suomeen työ- ja perhesiteiden takia. Monia ei voitu karkottaa kotimaahansa heidän oman turvallisuutensa vuoksi.

MOT kävi läpi kaikki Maahanmuuttoviraston viime vuonna tekemät päätökset, joissa punnittiin rikokseen syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamista. Kaikkiaan 84 henkilöä 152:sta päätettiin karkottaa. Loput saavat jäädä.

Vähintään yhteen seksuaalirikokseen oli syyllistynyt 37 miestä, jotka edustivat 16 eri valtion kansalaisia. Heistä 25 päätettiin karkottaa. Loput 12 saavat jäädä maahan. MOT kävi läpi heitä koskevat Maahanmuuttoviraston päätökset ja rikostuomiot.

Mitä karkotuspäätöksissä punnitaan?

Rikoksiin syyllistyneen ulkomaalaisen voi periaatteessa karkottaa lähes minkä tahansa rikoslakirikoksen perusteella. Mikään yksittäinen rikos ei kuitenkaan sinänsä selitä karkotuspäätöstä.

Päätös tehdään kokonaisharkinnan perusteella. Siinä arvioidaan:

• henkilön tekemien rikosten määrää ja laatua
• onko hän uhka muiden turvallisuudelle
• kuinka kauan hän on ollut Suomessa
• millaiset siteet hänellä on tänne tai kotimaahansa
• onko hän töissä tai opiskeleeko
• onko hänellä perhettä
• voiko hänet lain mukaan palauttaa kotimaahansa

Maahanmuuttoviraston päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen ja joissain tapauksissa asiaa käsitellään vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessakin.

Ketä ei saa karkottaa?

Ulkomaalaislain pykälä 147

”Ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.”

Ulkomaalaislain pykälä 149

”Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.”

Näin MOT tutki karkotuspäätöksiä

• Pyysimme Maahanmuuttovirastosta kaikki vuoden 2018 päätökset koskien rikosperusteisia karkotuksia. Yhteensä päätöksiä oli 152.
• Kävimme ne läpi ja luokittelimme päätöksistä seuraavat asiat: kansalaisuus, syntymävuosi, syntymäpaikka, onko henkilö karkotettu vai ei.
• Kävimme aineistosta läpi sen, minkälainen rikostausta henkilöllä on Suomessa, mikä on vakavin rikos, johon henkilö on syyllistynyt, onko hänet haluttu karkottaa jo aiemmin, milloin hän on tullut Suomeen, miten päätöstä on perusteltu: miksi hänet on päätetty karkottaa tai jättää karkottamatta.
• Suurin osa henkilöistä on sellaisia, joilla on taustallaan useampia rikoksia Suomessa ja nimenomaan rikoksia, joita Suomessa tehdään muutenkin paljon: on rattijuopumusta, pahoinpitelyjä, näpistyksiä.
• Erottelimme erikseen seuraavat rikostyypit ja analysoimme karkotuksia näissä ryhmissä: henkirikokset tai niiden yritykset, huumausainerikokset sekä seksuaalirikokset.
• Pyysimme kaikkien niiden henkilöiden seksuaalirikostuomiot, joita ei karkotettu. Pyysimme myös muutamien muiden henkilöiden tuomiot, jotta voisimme esimerkein avata tapauksia.
• Julkisuuslain perusteella osa päätöstekstistä oli salattu. Maahanmuuttovirasto oli jokaiseen salattuun kohtaan kuitenkin merkinnyt sen lainkohdan, jonka perusteella salaus oli tehty. Niiden perusteella MOT on pystynyt analysoimaan päätösten perusteluja, vaikka ei sillä tarkkuustasolla, jossa esimerkiksi henkilön täsmälliset perhesuhteet tulisivat esille.

Noin neljän vuoden Suomessa oleskelun jälkeen mies yritti raiskata naisen. Samana vuonna hän syyllistyi kahteen pahoinpitelyyn.

Raiskauksen yrityksestä tuli reilun vuoden ja pahoinpitelyistä 40 päivän ehdolliset vankeustuomiot.

Puolen vuoden kuluttua raiskauksen yrityksestä mies syyllistyi raiskaukseen. Uhreja oli kaksi.

Raiskaustuomion julkisesta selosteesta käy ilmi, että uhrit olivat tulleet miehen seurassa hänen asunnolleen, jossa mies oli kummankin naisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Hän käytti hyväksi sitä, että naiset olivat voimakkaasta päihtymyksestä johtuvan avuttoman tilan vuoksi olleet kykenemättömiä puolustamaan itseään tai ilmaisemaan tahtoaan.

Noin puoli vuotta myöhemmin mies oli seurannut yöaikaan tuntematonta naista kadulla ja naisen vastusteluista huolimatta yrittänyt suudella häntä ja kosketellut väkivaltaisesti takapuolesta ja kerran sukupuolielinten alueelta.

Kun nainen uhkasi soittaa poliisille ja otti puhelimen esille, mies nappasi puhelimen naiselta ja lähti karkuun.

Tuomio tuli pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sekä varkaudesta. Nämä ja kaksi raiskausta toivat miehelle käräjäoikeudessa kahden ja puolen vuoden vankeustuomion. Hovioikeus alensi tuomion vuoteen ja yhdeksään kuukauteen.

Poliisi halusi karkottaa miehen ja Maahanmuuttovirasto oli samalla kannalla.

Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi päätöksen ja myös Maahanmuuttovirasto päätyi lopulta siihen, ettei miestä karkoteta.

Ensimmäisen karkotusesityksen jälkeen hän on syyllistynyt pahoinpitelyyn, lievään pahoinpitelyyn ja näpistykseen. Uusia seksuaalirikostuomioita ei ole.

Muutama vuosi ensimmäisen yrityksen jälkeen poliisi esitti jälleen miestä karkotettavaksi. Kaikki edellytykset karkotukseen täyttyvät, todetaan Maahanmuuttoviraston päätöksessä vuodelta 2018.

Miestä ei kuitenkaan voida karkottaa Irakiin, koska ketään ei saa palauttaa maahan, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus tai kidutus.

Mies sai puolentoista vuoden ehdollisen tuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuonna 2017. Teko tapahtui noin vuosi sen jälkeen, kun mies oli tullut Suomeen.

Irakilaismies oli ollut asunnollaan yhdynnässä voimakkaasti päihtyneen 15-vuotiaan tytön kanssa. Mies itse oli tuolloin 21-vuotias. Asunnolla oli myös irakilaisen kaveri, joka yritti tunkeutua sohvalle sammuneen toisen 15-vuotiaan tytön peräaukkoon. Tyttö havahtui ja pystyi estämään teon.

Maahanmuuttoviraston päätöksen aikaan irakilaisen tuomio ei vielä ollut lainvoimainen. Hovioikeus on kuitenkin sittemmin vahvistanut käräjäoikeuden tuomion.

Kun virasto harkitsi karkottamisasiaa, miehellä oli syyteharkinnassa myös pahoinpitelyrikos.

Hänen todetaan olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle, mutta häntä ei voida karkottaa Irakiin. Päätöksen perusteluista on peitetty paljon, mutta lakipykälä, johon viitataan, kuuluu näin:

”Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.”

Miestä esitettiin karkotettavaksi jo vuonna 2010. Hänet oli vuonna 2008 tuomittu muun muassa useista pakottamisista sukupuoliyhteyteen, useista pahoinpitelyistä sekä petoksesta. Tuomion pituus oli reilu yksi vuosi ehdollista vankeutta.

Tuomion taustalla oli avovaimon pakottaminen seksiin. Mies oli uhannut lyödä avovaimoaan ja estänyt häntä poistumasta asunnosta.

Miestä ei tuomittu raiskauksesta. Oikeus perusteli päätöstä sillä, että ”raiskaukset, huomioon ottaen uhkausten vähäisyys, on kokonaisuutena arvostellen lieventävien asianhaarojen vallitessa tehty”.

Mies uhkaili myös avovaimon tuttavia ja kävi yhden kimppuun rappukäytävässä, kun tämä oli auttamassa naista muuttamaan pois asunnosta.

Lisäksi mies oli nostanut perusteettomasti työmarkkinatukea.

Poliisi halusi karkottaa miehen Suomesta, mutta koska tilanne miehen kotipaikkakunnalla Irakissa ei sallinut, hän sai jäädä maahan.

Ensimmäisen karkotusesityksen jälkeen mies sai vuonna 2014 tuomion neljästä pahoinpitelystä: viisi kuukautta ehdollista vankeutta.

Hänen osaltaan todetaan, että perusteet karkottamiseen ovat tehtyjen rikosten takia painavat, eikä hänellä katsota olevan erityisen merkittäviä siteitä Suomeen.

Häntä ei kuitenkaan voida ”vielä tässä vaiheessa” karkottaa kotimaahansa.

Päätöksessä on runsaasti peitettyjä kohtia. Päätöstä perustellaan lainkohdalla, jossa todetaan, että pakolaista ei voida karkottaa maahan, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Mies oli saanut oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella eli varsinaisen turvapaikan edellytykset eivät ole täyttyneet, mutta häntä on Suomeen tullessaan kuitenkin kohdannut henkilökohtainen uhka tai vaara kotimaassaan.

Hän on Suomessa ollessaan saanut kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion raiskauksesta.

Mies oli käyttänyt väkivaltaa uhria kohtaan: hän oli kaatanut uhrin sängylle ja lyönyt tätä muutaman kerran nyrkillä kasvoihin, ottanut repimällä tältä hameen ja alushousut pois ja pakottanut asianomistajan sukupuoliyhteyteen. Uhri ja tekijä tunsivat toisensa entuudestaan. Afgaanimies kiisti syytteen.

Hovioikeudessa puitiin sitä, oliko uhri tehnyt salanimellä Facebook-profiilin ja kerskunut afgaanimiehen ystäville keksineensä koko jutun. Uhrin käyttämistä laitteista ei löydetty mitään viitteitä tästä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden antaman tuomion pituutta.

Miestä ei voida karkottaa Afganistaniin ulkomaalaislain palautuskiellon perusteella.

Iranin kansalainen, mutta taustaltaan irakilainen mies, on asunut Suomessa parikymmentä vuotta pakolaisaseman perusteella. Poliisi esitti hänen karkottamistaan ja pakolaisaseman lakkauttamista ensimmäisen kerran vuonna 2012.

Tuolloin miehellä oli jo yksi ehdollinen tuomio vuonna 2007 tapahtuneista seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vapaudenriistosta ja pahoinpitelystä. Ja yli kolmen vuoden ehdoton tuomio törkeistä huumausainerikoksista. Häntä ei karkotettu.

Sen jälkeen mies on vuonna 2015 saanut kolmen kuukauden vankeustuomion edellisenä vuonna tapahtuneista pahoinpitelyistä.

Vuonna 2017 tuli yli vuoden vankeustuomio vuonna 2015 tehdystä törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Tuoreimpana tuomiona on hovioikeuden viime vuonna antama liki kahden vuoden tuomio törkeästä huumausainerikoksesta.

Vuonna 2018 tehdyssä Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetaan, että maasta karkottamiselle olisi olemassa painavat perusteet ja mies on vaaraksi muille ihmisille. Mutta koska hän ei ole koskaan edes käynyt Iranissa, häntä ei voida sinne karkottaa.

Parikymppinen mies, jonka henkilöllisyydestä viranomaisilla ei ole täyttä varmuutta, todettiin vuonna 2016 syylliseksi sekä törkeään että perusmuotoiseen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Tuomio oli puolitoista vuotta ehdollista vankeutta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden syyksi lukeman törkeän raiskauksen, josta olisi joutunut vankilaan.

Tuomion taustalla oli miehen osallisuus tapahtumiin, joissa 15-vuotias tyttö pakotettiin suuseksiin nuoren miehen kanssa.

Teko tapahtui yksityisasunnossa, jossa oli tytön lisäksi paikalla neljä nuorta miestä.

He painostivat tyttöä, takavarikoivat tytön ystävän kypärän ja kertoivat, että ulospääsyn hinta oli suuseksi yhden asunnossa olleen miehen kanssa. Tyttö suostui pakon edessä ja muut kannustivat vieressä ja kourivat tyttöä.

Kongolaismiehen todettiin olleen tapahtumien aloitteentekijä. Hän oli kourinut tyttöä heti tämän saavuttua asunnolle ja jo edellisenä päivänä mopon kyydissä. Yksi porukan miehistä vapautettiin, mutta kolme muuta miestä sai tuomion, kongolaismies kaikkein pisimmän.

Seuraavana vuonna hän sai puolen vuoden ehdollisen tuomion virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Lisäksi Maahanmuuttoviraston päätöstä tehtäessä on ollut tiedossa uusi rikosepäily.

Mies opiskelee päätoimisesti.

Miestä ei voida tässä vaiheessa karkottaa kotimaahansa. Päätöksen perusteissa viranomainen on salannut runsaasti tekstiä.

Salaamispykälä viittaa ulkomaalaislain kohtaan, jossa todetaan, että pakolaista ei saa karkottaa valtioon, jossa hän edelleen on kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Viranomaisilla ei ole täyttä varmuutta miehen henkilöllisyydestä. Hänet on tuomittu vuonna 2016 kahdesta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. Hänellä oli kaksi itseään huomattavasti nuorempaa uhria.

Rikosten tekoaikaan yli 20-vuotias mies oli seurustellut tytön kanssa, johon hän oli ottanut yhteyttä Facebookissa. Tyttö oli tuolloin 13-vuotias. Mies kyseli, oliko tytöllä poikaystävää. Mies ei kertonut tytölle oikeaa ikäänsä, ja tytön äidin kysyessä ikää, mies oli vaihdellut vastauksiaan 15:stä 17:ään vuoteen.

Mies oli tytön kanssa yhdynnässä kaksi kertaa. Tuolloin tyttö oli juuri täyttänyt 14, mutta ei oikeuden asiakirjojen mukaan ollut kehityksessään täysin ikäisensä tasolla. Miehen tietokoneelta löytyi poliisin tutkimuksissa tytön sukupuolielintä esittävä kuva.

Toinen uhri oli vasta kaksitoista. Hänet mies vei asunnolleen ja tarjosi olutta. Hän kertoi haluavansa seurustella tytön kanssa. Seuraavien päivien kuluessa mies oli tytön kanssa muutaman kerran sukupuoliyhteydessä.

Mies vetosi oikeudessa siihen, ettei hän ollut tietoinen Suomen 16 vuoden suojaikärajasta, vaan kertoi harrastaneensa 14-vuotiaan seurustelukumppaninsa kanssa seksiä yhteisymmärryksessä.

Tuolloin mies oli asunut Suomessa viisi vuotta ja ollut neljän vuoden ajan kotoutumiskoulutuksessa.

Kahta vuotta nuoremman tytön kanssa hän kiisti olleensa seksuaalisessa kanssakäymisessä lainkaan.

Oikeus totesi miehen syylliseksi ja hän sai kahden vuoden ja neljän kuukauden ehdottoman tuomion. Ensikertalaisena hän istui siitä puolet.

Poliisi esitti miestä karkotettavaksi jo pian tuomion julistamisen jälkeen. Maahanmuuttoviraston päätöksen aikaan toukokuussa 2018 hän oli jo vapaalla jalalla ja kertoi olevansa opiskelija.

Miehen todetaan olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle, mutta häntä ei voida karkottaa Myanmariin.

Päätöksessä on runsaasti peitettyjä kohtia, mutta lainkohta, jolla perustellaan tätä, toteaa, että pakolaista ei voida karkottaa maahan, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Mies sai kesällä 2016 tuomion pari vuotta aiemmin tapahtuneista lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pakottamisesta seksuaaliseen tekoon. Hän sai yhteensä puoli vuotta ehdollista vankeutta.

Keväällä 2017 tuli neljän kuukauden ehdollinen tuomio lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka niin ikään oli tapahtunut vuonna 2014. Käräjäoikeus ei pitänyt miestä syyllisenä 13-vuotiaan tytön suutelemiseen ja käden laittamiseen tämän paidan alle. Hovioikeus katsoi, että rikos oli tapahtunut ja tuolloin 20-vuotias myanmarilaismies oli siihen syyllistynyt.

Mies on asunut Suomessa yli kymmenen vuotta ja suorittanut täällä peruskoulun ja ammatillisen tutkinnon.

Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetaan, että ottaen huomioon hänen tekemänsä rikokset, karkotusperusteet ovat vahvat huolimatta pitkähköstä oleskelusta Suomessa.

Miestä ei kuitenkaan voitu karkottaa, koska todettiin, että hänellä on riski joutua vainotuksi kotialueellaan Myanmarissa.

Mies on saanut yli kahden vuoden ehdottoman vankeustuomion nuorena henkilönä tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta. Tuomion julkisesta selosteesta käy ilmi, että mies oli tekohetkellä 17–18-vuotias ja uhri 13–14-vuotias, sillä rikoksen tekoaika on yli vuosi.

Paitsi lukuisista yhdynnöistä alaikäisen kanssa, tuomio tuli siitä, että uhria oli painostettu seksuaalisiin tekoihin. Raiskauksesta mies tuomittiin, koska hän oli uhkailemalla ja väkivalloin pakottanut uhrin yhdyntään 10–20 kertaa.

Korvauksia hänet määrättiin maksamaan uhrille yhteensä 22 000 euroa.

Maahanmuuttovirastolle tekemässään selvityksessä mies kertoo harrastaneensa seksiä ja seurustelleensa asianomistajan kanssa, mutta kiistää syyllistyneensä rikokseen ja ottaneensa opikseen. Hän kertoo olevansa nyt opiskelija.

Poliisi esitti Suomessa noin kymmenen vuotta asunutta miestä karkotettavaksi kotimaahansa. Maahanmuuttovirasto pitää karkottamisperusteita painavina miehen tekemien rikosten vuoksi, mutta häntä ei voi karkottaa Myanmariin.

Päätöksessä on runsaasti peitettyjä kohtia, mutta lainkohta, jolla perustellaan tätä, toteaa, että pakolaista ei voida karkottaa maahan, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Viisikymppinen mies sai kahden vuoden ehdottoman tuomion raiskauksesta, joka tapahtui vuonna 2014.

Naimisissa olevalla miehellä oli ollut suhde naiseen, jonka raiskauksesta hänet tuomittiin. Teko tapahtui naisen asunnolla ja raiskauksen yhteydessä mies puri naista kasvoihin.

Uhri oli vaikuttanut poissaolevalta ja sekavalta mentyään teon jälkeen ravintolaan, jossa paikalla oli useita todistajia.

Mies kiisti raiskauksen. Ensin hän oli sitä mieltä, että seksiä olisi ollut ollenkaan, sittemmin hän ei ollut varma. Naisen hän arveli kaatuneen humalassa.

Mies todettiin kuitenkin syylliseksi ja määrättiin maksamaan yli 10 000 euron korvaukset naiselle.

Mies on oleskellut Suomessa laillisesti kohta kymmenen vuotta ja käynyt koko ajan työssä. Hän on jatkanut työpaikassaan vankilasta päästyään.

Maahanmuuttovirasto katsoo päätöksessään, että pitkän ajan kuluessa syntyneet yksityis- ja työelämän siteet Suomeen ovat karkottamisen kokonaisharkinnassa niin merkittäviä, että häntä ei karkoteta, vaikka se lain mukaan olisi mahdollista.

Parikymppinen mies sai vuonna 2017 tuomion nuorena henkilönä tehdystä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän oli ollut sukupuoliyhteydessä 14-vuotiaan tytön kanssa ollessaan itse joko 16- tai 17-vuotias. Uhri oli ilmoittanut, ettei halua seksiä ilman kondomia.

Mies myönsi teon, mutta kiisti syyllistyneensä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja perusteli, ettei kielivaikeuksien vuoksi ymmärtänyt, että kondomia olisi pitänyt käyttää. Hän kuitenkin oli pyytänyt uhrilta tekoaan anteeksi kirjallisesti, suomeksi.

Käräjäoikeus tuomitsi miehelle 60 päivää ehdollista vankeutta. Myös hovioikeus totesi miehen syyllistyneen tekoon, mutta jätti hänet tuomitsematta rangaistukseen.

Hovioikeus punnitsi näin: ”hänen taustansa huomioon ottaen teon on katsottava johtuneen ymmärtämättömyydestä ja harkitsemattomuudesta”.

Ilmeisesti taustalla viitataan hänen etniseen alkuperäänsä ja siihen, että hän ei ole asunut Suomessa koko ikäänsä.

Hovioikeuden harkinnassa painoi myös se, että mies kertoi oikeudessa, että hänet uhataan tuomion vuoksi karkottaa Somaliaan. Se, että hovioikeus jätti miehen rangaistukseen tuomitsematta, oli puolestaan yksi peruste sille, että Maahanmuuttovirasto hylkäsi poliisin tekemän karkotusesityksen.

Miehen todetaan muutenkin integroituneen Suomeen, hän on opiskellut ja ollut työharjoittelussa. Kokonaisharkinnassa karkotuksen katsotaan olevan kohtuutonta hänen tapauksessaan.

Mies tuomittiin Suomessa vuonna 2009 seksuaalisesta hyväksikäytöstä 10 kuukauden ehdollisen vankeuteen ja 70 päiväsakkoon. Kolme vuotta myöhemmin tuli vuoden ja seitsemän kuukauden ehdoton tuomio raiskauksesta.

Tuomiot on salattu kokonaisuudessaan eikä niistä ole kirjoitettu julkista selostetta, joten tapahtumista ei ole tarkempaa tietoa.

Miestä ei tuolloin esitetty karkotettavaksi. Vuonna 2016 mies sai törkeästä huumausainerikoksesta puolentoista vuoden vankeustuomion.

Maahanmuuttovirasto toteaa päätöksessään, että edellytykset karkottamiselle ovat olemassa. Miestä ei kuitenkaan karkoteta.

Päätöksestä on salattu hyvin runsaasti. Siitä ei saa selville mitään selkeää perustetta sille, miksi miestä ei karkoteta.

Seksuaalirikokset

• Epäiltyjä seksuaalirikoksia tuli poliisin tietoon viime vuonna noin 3700, niistä sekä raiskauksia että lapsen seksuaalisia hyväksikäyttöjä oli molempia noin 1300
• Käräjäoikeuksissa tuomion seksuaalirikoksista sai vuonna 2017 (viimeisin julkaistu tilastotieto) yhteensä 63 ulkomaan kansalaista, joilla oli vakituinen asuinpaikka Suomessa ja 55 henkilöä, joilla ei ollut vakituista asuinpaikkaa Suomessa
• Seksuaalirikoksista tuomittiin samana vuonna 430 vakituisesti Suomessa asuvaa Suomen kansalaista
• Ulkomaan kansalaisten osuus tuomituista oli 21 prosenttia

Muistathan, että kommentoinnissa on syytä pysytellä asiallisella linjalla.