Hyppää pääsisältöön

Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä. Walesissa elämäntaipaleensa aloittanut ja päättänyt Williams viivähti välillä muissa maisemissa opintojen vuoksi: Ensin Ralph Vaughan Williamsin sävellysopissa Lontoossa ja myöhemmin stipendin turvin Egon Welleszin luokalla Wienissä.

grace williams äänitteen kansi
grace williams äänitteen kansi Grace Williams

Itsekriittinen Williams tuli tietoisuuteen pitkälti laajempien teostensa myötä, mutta nyt viulisti Madeleine Mitchellin johdolla kuullaan ensi kertaa kuusi aiemmin julkaisematonta kamarimusiikkiteosta. Äänitteen teokset kattavat peräti neljä vuosikymmentä.

1940-, 50- ja 70-lukuja edustavat teokset Romanssi oboelle ja klarinetille (n. 1940), Sarabande pianolle (1958) sekä kahdelle viululle kirjoitettu Rondo for Dancing (1970), ovat kaikki kepeitä ja lyhyitä yksiosaisia kappaleita.

1930-luvulla valmistuneet kolme teosta edustavatkin äänitteen painokkainta antia. Niistä kahdessa kuullaan myös säveltäjän lempi-instrumenttia trumpettia. Kamarimusiikkikokoonpanoissa trumpetti asettaa omat haasteensa, jotka on esityksessä ja tallennuksessa ratkaistu onnistuneesti. Sekstetto (1931) sekä Sarja yhdeksälle instrumentille (1934) ovat molemmat eheitä teoksia.

Laajin äänitteen teoksista on edellä mainittu Sekstetto. Kuuden instrumentin yhtye soi raikkaasti. Sen kolmekymmentä minuuttia on lohkottu neljään osaan. Kaikki instrumentit saavat osakseen solistista tilaa ja painokkuutta. Näistä soolosoittimen ympärille muodostuvista melodia-säestys-asetelmista rakentuu valtaosa teoksen olennaisuudesta.

Kolmeen osaan lohkottu Sarja yhdeksälle instrumentille jakaantuu muodollisesti kahden nopean ympäröimään hitaaseen osaan. Sähäkämmät ääriosat pälyilevät Stravinskyn suuntaan. Vakuuttavimmin ja voimallisimmin teos sykkii toisessa osassa. Sävelistön maltillisesti voimistuvassa ääniaallokossa on mukaansa imevää alkuvoimaa. Alun hiljaiset pianon ylärekisterin lipitykset sekä osan yleistunnelma ja hahmo vihjailevat Bartókin Yömusiikin suuntaan. Varkaissa ei kuitenkaan olla, vaan Williams liikkuu onnistuneesti mielleyhtymien ja muistumien tasolla.

Grace Williams. Chamber Music. Madeleine Mitchell, viulu ja musiikinjohto, London Chamber Ensemble. Naxos (8.571380)

Kuuntele Uudet levyt 19.3.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. huhtikuuta.

    Huhtikuun 22. päivänä syntyneen Ida Ekmanin (1875–1942) taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.

  • Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Dessy luottaa pienten asioiden suuruuksiin

    Belgialaisen säveltäjä-sellisti-kapellimestari Jean-Paul Dessyn (s. 1963) tuore julkaisu vakuuttaa. Äänitteen keskiössä on viime vuonna valmistunut Sielunmessuja-teos.

  • Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Senfterin kamarimusiikkiteoksissa riittää vielä pöyhittävää

    Säveltäjä Johanna Senfterin (1879–1961) musiikkia on kuultu äänitteillä harvakseltaan. Senfter jakoi sävellysopettajansa Max Regerin tavoin harmonisen ja sävellysteknisen tekotavan, joka oli luonteeltaan varsin toisenlainen kuin samoihin aikoihin nousuaan tekevän Wienin toisen koulukunnan musiikillinen ajattelu.

  • Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Peacocke sulauttaa tyylejä luontevasti

    Uusiseelantilainen säveltäjä Gemma Peacocke on omintakeinen tekijä, joka on luonut erilaisista tyylillisistä elementeistä luontevan synteesin. Lopputulos ei ole crossoveria tai edes jälki-crossoveria, vaan aito erilaisten tyylillisten elementtien sulautuminen.