Hyppää pääsisältöön

Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä. Walesissa elämäntaipaleensa aloittanut ja päättänyt Williams viivähti välillä muissa maisemissa opintojen vuoksi: Ensin Ralph Vaughan Williamsin sävellysopissa Lontoossa ja myöhemmin stipendin turvin Egon Welleszin luokalla Wienissä.

grace williams äänitteen kansi
grace williams äänitteen kansi Grace Williams

Itsekriittinen Williams tuli tietoisuuteen pitkälti laajempien teostensa myötä, mutta nyt viulisti Madeleine Mitchellin johdolla kuullaan ensi kertaa kuusi aiemmin julkaisematonta kamarimusiikkiteosta. Äänitteen teokset kattavat peräti neljä vuosikymmentä.

1940-, 50- ja 70-lukuja edustavat teokset Romanssi oboelle ja klarinetille (n. 1940), Sarabande pianolle (1958) sekä kahdelle viululle kirjoitettu Rondo for Dancing (1970), ovat kaikki kepeitä ja lyhyitä yksiosaisia kappaleita.

1930-luvulla valmistuneet kolme teosta edustavatkin äänitteen painokkainta antia. Niistä kahdessa kuullaan myös säveltäjän lempi-instrumenttia trumpettia. Kamarimusiikkikokoonpanoissa trumpetti asettaa omat haasteensa, jotka on esityksessä ja tallennuksessa ratkaistu onnistuneesti. Sekstetto (1931) sekä Sarja yhdeksälle instrumentille (1934) ovat molemmat eheitä teoksia.

Laajin äänitteen teoksista on edellä mainittu Sekstetto. Kuuden instrumentin yhtye soi raikkaasti. Sen kolmekymmentä minuuttia on lohkottu neljään osaan. Kaikki instrumentit saavat osakseen solistista tilaa ja painokkuutta. Näistä soolosoittimen ympärille muodostuvista melodia-säestys-asetelmista rakentuu valtaosa teoksen olennaisuudesta.

Kolmeen osaan lohkottu Sarja yhdeksälle instrumentille jakaantuu muodollisesti kahden nopean ympäröimään hitaaseen osaan. Sähäkämmät ääriosat pälyilevät Stravinskyn suuntaan. Vakuuttavimmin ja voimallisimmin teos sykkii toisessa osassa. Sävelistön maltillisesti voimistuvassa ääniaallokossa on mukaansa imevää alkuvoimaa. Alun hiljaiset pianon ylärekisterin lipitykset sekä osan yleistunnelma ja hahmo vihjailevat Bartókin Yömusiikin suuntaan. Varkaissa ei kuitenkaan olla, vaan Williams liikkuu onnistuneesti mielleyhtymien ja muistumien tasolla.

Grace Williams. Chamber Music. Madeleine Mitchell, viulu ja musiikinjohto, London Chamber Ensemble. Naxos (8.571380)

Kuuntele Uudet levyt 19.3.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Egmontia vereslihalla

    Levyarvio

    Melodraama koki 1700- ja 1800-lukujen taitteessa yhden kukoistuskausistaan – jopa niin, että säveltäjät kirjoittivat teoksia kokonaiselle isolle sinfoniaorkesterille ja lausujalle tai näyttelijöille. Helsingin barokkiorkesteri herättää tuota traditiota levyllään Ludwig van Beethovenin Egmont-näyttämömusiikista. Vaikka Goethen alkuperäinen tragedia on ihan täysverinen näytelmä – jälkikäteen, vuonna 1821 Friedrich Mosengeilin kirjoittama ”deklamoitu kertomus Beethovenin Egmont-musiikkiin” tuo Goethen tarinan käänteet ja Beethovenin harvemmin kokonaisuudessaan kuultavan Egmont-musiikin onnistuneesti yhteen.

  • Kristillisen perinteen kertomukset ilmielävinä

    Levyarvio

    Katolisessa reformaatiossa kirkkohistorian nöyrät ja hurskaat, uskollisena pysyneet ja uskonsa vuoksi kuolleet nostettiin uudella tavalla esiin, esimerkkeinä ja pastoraalisina hahmoina katolisen kirkon uudistuessa ja lähestyessä tavallista ihmistä. Nämä hahmot, mukaan lukien kristillisen perinteen vahvat naiset, Judit, Cecilia ja tietysti Maria Magdalena, heräsivät eloon myöhäisrenessanssin maalaustaiteessa, mysteerinäytelmissä sekä varhaisissa italialaisissa kertovissa kirkollisissa musiikkiteoksissa kuten oratorioissa.