Hyppää pääsisältöön

Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä. Walesissa elämäntaipaleensa aloittanut ja päättänyt Williams viivähti välillä muissa maisemissa opintojen vuoksi: Ensin Ralph Vaughan Williamsin sävellysopissa Lontoossa ja myöhemmin stipendin turvin Egon Welleszin luokalla Wienissä.

grace williams äänitteen kansi
grace williams äänitteen kansi Grace Williams

Itsekriittinen Williams tuli tietoisuuteen pitkälti laajempien teostensa myötä, mutta nyt viulisti Madeleine Mitchellin johdolla kuullaan ensi kertaa kuusi aiemmin julkaisematonta kamarimusiikkiteosta. Äänitteen teokset kattavat peräti neljä vuosikymmentä.

1940-, 50- ja 70-lukuja edustavat teokset Romanssi oboelle ja klarinetille (n. 1940), Sarabande pianolle (1958) sekä kahdelle viululle kirjoitettu Rondo for Dancing (1970), ovat kaikki kepeitä ja lyhyitä yksiosaisia kappaleita.

1930-luvulla valmistuneet kolme teosta edustavatkin äänitteen painokkainta antia. Niistä kahdessa kuullaan myös säveltäjän lempi-instrumenttia trumpettia. Kamarimusiikkikokoonpanoissa trumpetti asettaa omat haasteensa, jotka on esityksessä ja tallennuksessa ratkaistu onnistuneesti. Sekstetto (1931) sekä Sarja yhdeksälle instrumentille (1934) ovat molemmat eheitä teoksia.

Laajin äänitteen teoksista on edellä mainittu Sekstetto. Kuuden instrumentin yhtye soi raikkaasti. Sen kolmekymmentä minuuttia on lohkottu neljään osaan. Kaikki instrumentit saavat osakseen solistista tilaa ja painokkuutta. Näistä soolosoittimen ympärille muodostuvista melodia-säestys-asetelmista rakentuu valtaosa teoksen olennaisuudesta.

Kolmeen osaan lohkottu Sarja yhdeksälle instrumentille jakaantuu muodollisesti kahden nopean ympäröimään hitaaseen osaan. Sähäkämmät ääriosat pälyilevät Stravinskyn suuntaan. Vakuuttavimmin ja voimallisimmin teos sykkii toisessa osassa. Sävelistön maltillisesti voimistuvassa ääniaallokossa on mukaansa imevää alkuvoimaa. Alun hiljaiset pianon ylärekisterin lipitykset sekä osan yleistunnelma ja hahmo vihjailevat Bartókin Yömusiikin suuntaan. Varkaissa ei kuitenkaan olla, vaan Williams liikkuu onnistuneesti mielleyhtymien ja muistumien tasolla.

Grace Williams. Chamber Music. Madeleine Mitchell, viulu ja musiikinjohto, London Chamber Ensemble. Naxos (8.571380)

Kuuntele Uudet levyt 19.3.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

Lisää ohjelmasta

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.