Hyppää pääsisältöön

Kansallisteatterin 11. hetki on tyrmäävä tietoisku – Esa Leskinen jatkaa talouden ja politiikan ruotimista dokumenttiteatterin keinoin

Foto från Yhdestoista hetki på Nationalteatern.
Hallitus neuvottelee leikkauslistasta. Kuvassa Anna-Riikka-Rajanen, Vesa Vierikko, Juha Varis, Jani Karvinen, Cecile Orblín ja Katariina Kaitue. Foto från Yhdestoista hetki på Nationalteatern. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,Esa Leskinen,Sami Keski-Vähälä,Vesa Vierikko,Katariina Kaitue,Jani Karvinen,Juha Varis

Kansallisteatterin 11. hetki on poleeminen poliittinen analyysi, jonka kärki osuu Juha Sipilän hallituksen leikkauksiin. Finanssikapitalistit ovat pahiksia, demokratian puolustajat hyviksiä. Esa Leskisen ohjaama dokumenttiteatteriesitys muistuttaa, että jos ei ymmärrä mitä taloudessa ja politiikassa tapahtuu, ei voi myöskään puolustaa omia arvojaan.

Tässä näytelmässä esiintyvät muun muassa roolihahmot nimeltä Juha Sipilä, Timo Soini, Jaakko Jonkka, Björn Wahlroos, Raimo Sailas, Emma Kari ja Thomas Piketty.

Tunnettuja vaikuttajia, joiden suusta kuullaan todellisessa elämässä lausuttuja tai kirjoitettuja repliikkejä.

Heillä on yllään identtinen univormu: tumma puku, valkoinen paita ja kravatti. He naputtavat läppäreitään ja puhelimiaan, he väittelevät, ja vetäytyvät kulisseihin tekemään päätöksiä.

Välillä he kaivavat kitarat esiin ja puhkeavat lauluun.

Joukko näyttelijöitä istuu pimeällä näyttämöllä. Kaikilla on tumma puku ja aurinkolasit, he tuijottavat pöydällään olevaa läppäriä.
Kati Lukka on suunnitellut monista anonyymeista tiloista koostuvan, kliinisen ja korostetun tylyn lavastuksen. Joukko näyttelijöitä istuu pimeällä näyttämöllä. Kaikilla on tumma puku ja aurinkolasit, he tuijottavat pöydällään olevaa läppäriä. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,11. hetki

11. hetki on jatkoa Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän pitkäaikaiselle yhteistyölle Ryhmäteatterissa ja Kansallisteatterissa. He ovat käsitelleet työelämän muutosta sekä vallan ja rahan liikkeitä, mielellään trilogioina. Leskinen ohjaa, käsikirjoitukset he kirjoittavat yhdessä.

Trilogia on syntymässä nytkin. Sarjan aloitti vuonna 2013 Kansallisteatterissa nähty Neljäs tie, ja 11. hetki on osa kaksi.

Esitys on kokemuksena tyrmäävä. Se vaatii katsojalta herpaantumatonta keskittymistä. Sitaatteja, asiakirjoja, mielipiteitä, faktoja ja tilastoja vyöryy esiin tiuhaa tahtia sekä tekstinä että puheena.

Hetkittäin tietomäärä koettelee vastaanottokykyä. Huomaan painuvani tiukasti penkkiini kiinni, niin kuin näyttämöltä tulviva tieto litistäisi minut kasaan.

Samojen tekijöiden aiemmissa näytelmissä huumorilla ja karnevalismilla on ollut isompi rooli. Nyt ollaan vakavia – muutamia, usein Sari Mällisen näyttelemiä karikatyyrejä lukuunottamatta.

Näyttelijät ovat tässä teoksessa korostetusti ryhmä, kukaan ei nouse joukosta esiin.

Kolme näyttelijää tummissa puvuissa ja aurinkolaseissa. He ovat lobbareita, jotka juovat kuohuviiniä pahvimukeista. Rooleissa Timo Tuominen, Jani Karvinen ja Markku Maalismaa.
Kasvottomat lobbarit juhlivat hallituksen tehtyä esityksen sote-palveluiden pakkoyhtiöittämisestä. Myöhemmin esitys todettiin perustuslain vastaiseksi. Rooleissa Timo Tuominen, Jani Karvinen ja Markku Maalismaa. Kolme näyttelijää tummissa puvuissa ja aurinkolaseissa. He ovat lobbareita, jotka juovat kuohuviiniä pahvimukeista. Rooleissa Timo Tuominen, Jani Karvinen ja Markku Maalismaa. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,11. hetki

Yhdestoista hetki on raamatusta kumpuava sanonta, joka tarkoittaa hetkeä juuri ennen kuin on liian myöhäistä.

Se hetki on nyt, kuuluu viesti Kansallisteatterin isolta näyttämöltä.

Uhkakuvat ovat tuttuja: ympärillämme etenevä ekologinen tuho, ilmaston lämpeneminen sellaisiin lukemiin että valtaosa maapallosta muuttuu elinkelvottomaksi, ja siitä seuraava miljoonien ihmisten pakolaisuus. Demokratian murentuminen, tuloerojen kasvu, populismin ja sisäänpäin kääntyvän nationalismin nousu.

Kylmäävässä kohtauksessa mustapukuiset hahmot nostavat yksi kerrallaan Hitler-viikset kasvoilleen ja yhtyvät lauluun: On pohjantähden alla/ Tää koti mulla mainen/ Mä elämästä laulan/ Sillä oonhan suomalainen.

Yhdestoista hetki on raamatusta kumpuava sanonta, joka tarkoittaa hetkeä juuri ennen kuin on liian myöhäistä.

Niille, jotka seuraavat uutisia, useimmat näyttämöllä kerrottavat asia ovat sinällään aiemmin kuultuja.

Usein kuitenkin tuntuu, että yksittäisiä uutisia kiivaasti seuratessa oma ymmärrys laajemmista yhteyksistä pikemminkin sumenee kuin kirkastuu. Ei näe metsää puilta.

Kansallisteatterin näyttämöllä yritetään nyt nimenomaan nähdä se metsä. Suomen viime vuosien politiikka asetetaan osaksi laajempaa kansainvälistä kehitystä.

Vesa Vierikon näyttelemä Ben Zyskowicz kuvassa miettiväisenä. Videokamera kuvaa häntä, muita hahmoja epäselvinä ympärillä.
Jokainen näyttelijä esittää useita rooleja. Tässä Vesa Vierikko näyttelee Ben Zyskowiczia. Vesa Vierikon näyttelemä Ben Zyskowicz kuvassa miettiväisenä. Videokamera kuvaa häntä, muita hahmoja epäselvinä ympärillä. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,11. hetki

Pohjiksi, heti alkuun, tekijät latovat esiin kertauksen vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin ja taantuman taustoista ja seurauksista.

Sitten päästään vaalikevääseen 2015.

Ennen vaaleja valtionvarainministeriö toi julkisuuteen arvionsa, jonka mukaan valtion menoja on vaalikauden aikana leikattava neljällä miljardilla ja kuntien menoja kahdella miljardilla.

Virkamiehet tykittävät lavalla näkemyksiään.

Samuli Laiho ja Jani Karvinen soittavat ja laulavat taustalla jykevästi CCR:ää. I see a bad moon arising/ I see trouble on the way / I see earthquakes and lightning/ I see bad times today.

Leikkauslista nousi vaalien pääpuheenaiheeksi. Media saa tässä osansa esityksen kritiikistä: vaalitenttikohtauksessa toimittajat käyvät raivokkaina jokaisen poliitikon kimppuun, joka yrittää puhua jostain muusta kuin leikkauksista.

No, kuten tiedämme, uusi pääministeri Juha Sipilä sitoutui seuraamaan valtionvarainministeriön arviota.

11. hetkessä muistutetaan, että rankassa leikkaamisessa oli kyse arvovalinnoista. Vaihtoehtoja olisi ollut.

Liukuportaat nousevat näyttämöllä, portaissa seisoo hahmoja tummissa puvuissa (Timo Tuominen, Jukka-Pekka Palo ja Katariina Kaitue). Taustakankaalla lista Sipilän hallituksen tekemistä leikkauksista.
Valkokankaalle on heijastettu hallituksen tekemiä leikkauksia. Liukuportaat nousevat näyttämöllä, portaissa seisoo hahmoja tummissa puvuissa (Timo Tuominen, Jukka-Pekka Palo ja Katariina Kaitue). Taustakankaalla lista Sipilän hallituksen tekemistä leikkauksista. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,11. hetki

Tarinan pahiksia ovat markkinaliberalistit.

Hyvikseksi nostetaan näkyvimmin Thomas Piketty, Pariisin taloustieteellisen korkeakoulun professori. Hänellä on käsissään kirjoittamansa teos Pääoma 2000-luvulla, joka ilmestyi suomeksi vuonna 2016.

Timo Tuominen esittää Pikettyä, ranskaksi puhuen. Näyttämön yllä juoksee käännöstekstitys. Pikettyn pääviesti on se, että vauraus vääjäämättä kasautuu: ”Kun pääoma on kerran syntynyt, se uusiutuu automaattisesti, tuotannon kasvua nopeammin. Menneisyys nielee tulevaisuuden.”

Piketty-Tuominen muistuttaa, että toisen maailmansodan jälkeen tuloeroja tasattiin Euroopassa progressiivisella veropolitiikalla. 1980-luvulla tuli käänne, ja sen jälkeen rikkaat ovat rikastuneet kiihtyvällä tahdilla. Toisin kuin on väitetty, yksien vaurastuminen ei ole satanut loppujen ylle.

Ratkaisuksi Piketty esittää globaalia pääomaveroa. Demokraattisesti jaettava kakku pitäisi saada isommaksi.

Foto från Yhdestoista hetki på Nationalteatern.
Annika Poijärvi paitsi näyttelee, myös laulaa ja soittaa selloa. Foto från Yhdestoista hetki på Nationalteatern. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,Esa Leskinen,Sami Keski-Vähälä,Annika Poijärvi

Ennakkoon Esa Leskistä syytettiin Kauppalehden kolumnissa vasemmistolaisesta valhepropagandasta ja siitä, ettei hän ole vaivautunut tutustumaan tilastoihin. Vasemmistolainen 11. hetki epäilemättä onkin, mutta taustatyön puutteellisuudesta tekijöitä on turha syytellä.

11. hetki on isolla näyttämöllä isosti toteutettu, parituntinen poleeminen poliittinen analyysi. Se purkaa osiin ja tulkitsee monen kokemaa huolta Suomen ja maailman suunnasta.

Jos ei jaksa seurata taloutta ja politiikkaa, jos ei ymmärrä mitä tapahtuu, ei voi myöskään puolustaa mielekkäällä tavalla omia arvojaan.

Esitys muistuttaa, että jos ei jaksa seurata taloutta ja politiikkaa, jos ei ymmärrä mitä tapahtuu, ei voi myöskään puolustaa mielekkäällä tavalla omia arvojaan.

11. hetki kehottaa ajattelemaan, perehtymään, olemaan mieltä.

Samuli Laiho soittaa kitaraa mustat aurinkolasit päässään.
Samuli Laiho on säveltänyt musiikkia esitykseen. Samuli Laiho soittaa kitaraa mustat aurinkolasit päässään. Kuva: © Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,Samuli Laiho,11. hetki

Yhtäkkiä näyttelijät alkavat laulaa Alphavillen Forever Youngia. Annika Poijärven ja Anna-Riika Rajasen sopraanot soivat ihmeellisen kauniisti.

So many dreams swinging out of the blue/ Oh let it come true/ Forever young/ I want to be forever young.

Mieleni täyttää ajatus: nämä ihmiset, kuten me kaikki kai, haluavat vain elää ja olla onnellisia. Kammottavaa, jos vilpitöntä ja hyvää haavetta tavoitellessamme pilaamme tämän planeetan ja elinmahdollisuutemme.

Kammottavaa, jos vilpitöntä ja hyvää haavetta tavoitellessamme pilaamme tämän planeetan ja elinmahdollisuutemme.

Esityksen lähestyessä loppuaan teatterisali äkisti pimenee.

Tekijät lainaavat BIOS-tutkimusyksikössä työskentelevää filosofi Tere Vadénia, joka on kirjoittanut siitä, kuinka öljy mahdollistaa maailmanmenon sellaisena kuin me sen tunnemme.

Pilkkopimeässä salissa on hyvä pohtia sitä, miten yhteiskuntamme toimisi ilman öljyn voimaa, käsittämätöntä siunausta, joka onkin viemässä meitä kohti katastrofia.

Lopussa tuuli käy näyttämön ylitse. Näyttelijät tarttuvat paniikissa lentolaukkuihinsa, etsivät pakotietä.

Viimeisessä kuvassa ennen pimeyttä valonsäde viistää tilan. Haluaisin ajatella, että se on toivonsäde.

Kaksi päivää 11. hetken ensi-illan jälkeen hallitus kaatui sote-uudistuksen vuoksi. Esa Leskinen on luvannut päivittää näytelmää esimerkiksi juuri soteen liittyvien käänteiden mukaisesti.

Foto från Yhdestoista hetki på Nationalteatern.
Esityksessä käytetään runsaasti videoita. Ratkaisu on luonteva, koska juuri erilaisten ruutujen kautta me olemme tottuneet poliitikkojen puheita kuuntelemaan. Kuvassa etualalla Markku Maalismaa ja Jukka-Pekka Palo. Foto från Yhdestoista hetki på Nationalteatern. Kuva: Mitro Härkönen Suomen Kansallisteatteri,Markku Maalismaa,Jani Karvinen,Jukka-Pekka Palo,Esa Leskinen,Sami Keski-Vähälä

Kansallisteatteri: 11. hetki. Käsikirjoitus Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä. Ohjaus Esa Leskinen. Lavastus Kati Lukka. Pukusuunnittelu Tarja Simone. Tutkiva journalisti
Jarno Liski. Musiikki Samuli Laiho. Valosuunnittelu Ville Toikka. Äänisuunnittelu Esa Mattila. Videosuunnittelu Paula Lehtonen. Livekuvasuunnittelu Ida Järvinen. Videografiikan ja -
animaatioiden suunnittelu Ville Virtanen. Naamioinnin suunnittelu Jari Kettunen.
Rooleissa Katariina Kaitue, Jani Karvinen, Markku Maalismaa, Sari Mällinen, Cécile Orblin, Jukka-Pekka Palo, Annika Poijärvi, Antti Pääkkönen, Anna-Riikka Rajanen, Timo Tuominen, Juha
Varis ja Vesa Vierikko. Ensi-ilta Kansallisteatterin suurellä näyttämöllä 6.3.2019.

Penkkitaiteilija

Kommentit