Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin syntymäpäiväkalenteri pääkuva

Maamme-laulun saksalainen säveltäjä Fredrik Pacius ajautui Helsinkiin ja suomalaistui – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Fredrik Paciuksesta.
Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Fredrik Paciuksesta. Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Fredrik Paciuksesta. Kuva: Lassi Rajamaa Fredrik Pacius,Lassi Rajamaa

Fredrik Pacius saapui Helsinkiin 25-vuotiaana. Hän ryhtyi opettamaan musiikkia Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa, toimi aktiivisesti Helsingin musiikkielämässä ja avioitui. Myöhemmällä iällä Pacius yritti palata takaisin Saksaan, muttei onnistunut sillä koko hänen elämänsä oli asettunut Suomeen.

Nuori viuluniekka ja säveltäjä Fredrik Pacius (19. maaliskuuta 1809 Hampuri – 8. tammikuuta 1891 Helsinki) sai 19-vuotiaana tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.

Pacius oli aloittanut konsertoivan viulistin uran kotimaassaan Saksassa, mutta konserteista saadut tulot tahtoivat jäädä satunnaisiksi ja kovin pieniksi.

Huhtikuun alussa 1828 nuori Fredrik oli päättänyt, että Pohjois-Saksan konserttikiertueen jälkeen oli palattava kotiin Hampuriin vanhempien luokse ja ryhdyttävä etsimään sopivaa vakinaista kapellimestarin virkaa.

Ennen paluuta takaisin kotiin hän sai odottamattoman tarjouksen: Pacius kutsuttiin soittamaan erään paikallisen musiikinystävän yksityiseen illallistilaisuuteen. Kuulijoiden joukossa sattui olemaan ruotsalainen laivausalan liikemies Gustav Aron Flygarson.

Soittajaksi Tukholman kuninkaalliseen hovikapelliin

Flygarson, joka oli amatöörimuusikko ja muutamia vuosia aiemmin perustetun Tukholman harmonisen seuran aktiivijäsen, ihastui Paciuksen soittoon ja lupasi järjestää tälle esiintymistilaisuuksia Tukholmassa. Flygarson kertoi myös mahdollisesta vakinaisesta soittajanvirasta Tukholman kuninkaallisessa hovikapellissa.

Päätös oli tehtävä nopeasti ja se oli positiivinen. Edes kotiin nuori Fredrik ei ehtinyt kirjoittaa.

Pacius ihastui keväiseen Tukholmaan ja pojan Ruotsiin muutosta kuultuaan, ihastuivat tapahtuneeseen myös vanhemmat. Isä kirjoitti ja antoi tärkeitä neuvoja sosiaalisten kontaktien luomista varten. Kirjeen viimeisellä rivillä hän kysyi:

– Miten muuten voi se Vogelilta hankittu esineesi? Käytätkö sitä vielä vai oletko heittänyt sen jo syrjään?

Esineellä isä viittasi jo hiljalleen hiipuvaan muotiin, peruukkiin, jota nuori Fredrik ei suinkaan ollut heittänyt pois vaan käytti sitä ahkerasti Tukholmassa. Lopulta hän ei luopunut sen käytöstä ollenkaan vaan oli peruukkimies elämänsä loppuun asti.

Kiinnostaisiko ketään musiikinopettajan virka Helsingissä?

Kun Pacius oli asunut Tukholmassa enemmän tai vähemmän viihtyisät kuusi vuotta, kantautui Hovikapellin soittajien korviin tiedustelu Helsingistä: olisiko joku kiinnostunut musiikinopettajan virasta Helsingin Aleksanterin yliopistossa?

Tiedustelu oli yleinen ja siihen ehätti ensimmäisenä vastaamaan Paciuksen hyvä ystävä, maanmies ja kollega Peter Elwers.

Elwers oli juuri mennyt naimisiin ruotsalaisen naisen kanssa, joka ei kuitenkaan halunnut jättää kotimaataan. Kerrotaan, että Peter Elwers olisi tuolloin kääntynyt ystävänsä Fredrik Paciuksen puoleen ja kehottanut tätä ilmoittautumaan Helsinkiin.

Peruukkimies päätyi Helsinkiin

Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon musiikinopettajaksi nimitetty Fredrik Pacius oli ennakkotietojen mukaan pitkä, hoikka, tummassa peruukissaan liehuvahiuksinen, säihkyväsilmäinen ja varreltaan komea nuori mies.

Hän oli suunnilleen saman ikäinen kuin tulevat oppilaansa, mutta oli jo saavuttanut mainetta säveltäjänä ja konsertoivana viulistina.

Tukholmassa Pacius oli inhonnut hovikapellin soittajanpaikoista käytyä veristä kilpailua. Hän oli haaveillut Upsalan yliopiston musiikinjohtajan virasta, muttei ollut huomannut hakea sitä ajallaan. Keski-Euroopassa eläneelle Paciukselle muutto Helsinkiin olisi kuin karkotus Siperiaan, pelottelivat jotkut ystävät.

Suomessa elettiin vahvaa kansallista nousukautta. Lönnrot päiväsi Kalevalansa valmiiksi samalla viikolla kun Pacius aloitti työnsä Helsingissä.

Paciuksen elämäkerran kirjoittajan professori Matti Vainion mukaan Pacius oli monien vuosikymmenten ajan ainoa kunnollisen musiikkikoulutuksen saanut säveltäjä Suomessa – olkoonkin että hän oli syntyjään saksalainen.

Hänestä tuli Suomen musiikin isä, joka organisoi musiikkielämän järjestäytymättömään Helsinkiin. Hän opetti, johti orkestereita ja kuoroja ja toi suomalaisten kuuluville ensi kertaa suuria kuoro- ja orkesteriteoksia. Hän sävelsi ensimmäisen suomalaisen oopperan Kaarle-kuninkaan metsästyksen ja hän sävelsi Maamme-laulun.

Maamme-laulu oli ylioppilaiden tilaussävellys

Asuttuaan Suomessa kolmentoista vuoden ajan, koitti kevät 1848 jolloin ylioppilaat pyysivät opettajaa ja kuoronjohtajaa säveltämään laulun Runebergin Vårt land -runoon. Kumtähden kentälle oli nousemassa suuri Flooran-päivän juhla ja sinne tarvittiin runsaasti musiikkia.

Laulun vastaanotto oli ylitsevuotavan ihastunut ja ensiesitystä seuraavina vuosina se tuli nopeasti tunnetuksi ympäri maata, kun ylioppilaat kiersivät kesäisin Suomea keräten rahaa uutta ylioppilastaloa varten. Maamme oli vakionumerona heidän esityksissään.

Hiljalleen kansallislauluksi kohonnutta Maamme-laulua ei ole virallisesti nimetty Suomen kansallislauluksi. Vuosikymmenten varrella siihen on suhtauduttu kaksijakoisesti. Sen asemaa ovat uhanneet melodian alkuperään ja laatuun liittyvät vähättelyt ja vielä 2000-luvulla se on haluttu vaihtaa Sibeliuksen Finlandia-hymniin.

Avioliittoon suomalaisen valtioneuvoksen tyttären Nina Martinin kanssa

Fredrik Pacius kohtasi johtamassaan kuorossa valtioneuvos Johan Martinin tyttären Ninan ollessaan vähän yli 30-vuotias. Ninan isä kauhistui pariskunnan seurustelusta ja määräsi heidät tapaamiskieltoon vuoden ajaksi.

Kuoroharjoituksissa pari tapasi kiellosta huolimatta ja lopulta Fredrik ja häntä kymmenen vuotta nuorempi Nina avioituivat, saivat neljä lasta ja elivät onnellisessa avioliitossa lähes viisikymmentä vuotta aina Fredrikin kuolemaan 1891 asti.

Nina Pacius kuoli kuusitoista vuotta Fredrikin jälkeen ja heidät on haudattu yhteiseen hautaan Helsingin Hietaniemen Vanhalle alueelle.

Saksa ei tuntunut enää kotimaalta

Jäätyään eläkkeelle Pacius halusi palata vanhaan kotimaahansa. Kolmen Saksan-vuoden jälkeen hän palasi kuitenkin takaisin Helsinkiin Nina-vaimoineen. Siteet monikymmenvuotiseen asuinmaahan olivat vahvat. Jo isän kuoltua hän oli aikanaan taivutellut äitinsä muuttamaan Helsinkiin, jotta voisi paremmin pitää hänestä huolta.

Toinen vahva perheside oli veli August Pacius, joka oli myös tullut Helsinkiin, opiskellut yliopistossa lääkäriksi ja tehnyt työuransa ensin Viipurissa ja sitten Haminassa.

Suomessa oli myös Paciusten laaja ystävä- ja tuttavapiiri, johon kuuluivat muun muassa kirjailijat Runeberg ja Topelius sekä estetiikan professori Fredrik Cygnaeus. Tärkeisiin henkilöihin kuului myös konsuli ja taiteiden suosija Henrik Borgström.

Suomalainen säveltäjä Fredrik Pacius

Fredrik Pacius oli luonteeltaan kiivas ja räiskähtelevä, mutta toisaalta pidetty seuramies, jonka juttuja kuunneltiin mielellään ja joka viihtyi parhaiten ylioppilaiden nuoressa seurassa. Vainion mukaan hän oli suomen kieltä taitamaton maahanmuuttaja, joka ei tiettävästi koskaan hakenut Suomen kansalaisuutta.

Musiikkityyliltään Pacius oli saksalainen romantikko, joka vaikutti Suomessa aikana jolloin varsinaista suomalaista musiikkia ei ollut edes olemassa. Niissä oloissa Pacius oli niin suomalainen säveltäjä kuin kukaan säveltäjä saattoi olla suomalainen.

Kuuntele Spotifyssä Paciuksen ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys:

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Lähteet ja linkit
Vainio, Matti: Pacius. Suomalaisen musiikin isä. Atena Kustannus Oy. Jyväskylä 2009.
Lappalainen, Seija: Pacius, Fredrik (1809-1891). Kansallisbiografia 28.2.2001, päivitetty 13.5.2015.
Pacius-seura. Julkinen ryhmä Facebookissa
Pacius: Elämä ja tuotanto

  • Muumiooppera teki Ilkka Kuusistosta säveltäjän – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 26. huhtikuuta!

    Huhtikuun 26. päivänä syntyneestä säveltäjä Ilkka Kuusistosta (s.1933) on kerrottu, että isänsä Taneli Kuusiston tapaan hän ehti muodostaa säveltämisestä vain osan monitahoisesta työkentästästään. Avioero, uusi elämä ja erityisesti uusi kirjahylly vaikuttivat siihen, että hänestä tuli lopulta oopperasäveltäjä.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. huhtikuuta.

    Huhtikuun 22. päivänä syntyneen Ida Ekmanin (1875–1942) taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.