Hyppää pääsisältöön

Suojelutyöllä on vaikutusta – näillä lajeilla menee paremmin kuin ennen

Karhu nojaa puuhun.
Karhu nojaa puuhun. Kuva: Yle, Kimmo Ohtonen karhu

Suomen lajien tuorein uhanalaisuusarvio kertoi karuja tietoja monimuotoisuuden tilasta. Tilanne ei ole kuitenkaan täysin toivoton, sillä lajien uhanalaisuuskehitykseen on mahdollista vaikuttaa.

Luonnon monimuotoisuus on pitkälti ihmisten käsissä. Poliittisilla päätöksillä, säätelyllä, hoitotoimilla ja lajien suojelulla on konkreettisia vaikutuksia lajien eloonjäämiskamppailuissa. Keinoja löytyy, jos tahtoa riittää.

Tässä muutamia esimerkkejä lajeista, joilla menee paremmin kuin ennen niitä suojelevien päätösten ja toimien myötä.

Raha ratkaisi maakotkan vainon

Maakotka oli pitkään Suomessa vainottu eläin. 1860-luvulla Venäjän keisari Aleksanteri II antoi ukaasin, jonka myötä kannustettiin hävittämään petolintuja ja -eläimiä. Maakotka koettiin kilpailijana, koska se söi ihmisen kanssa samaa ruokaa kuten kotieläimiä, kanalintuja ja jäniksiä. Vainon myötä vielä reilut 100 vuotta sitten koko maahan levinnyt lintu hävisi Etelä-Suomesta jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä.

Kuvassa on maakotka.
Maakotkan vaino on vähentynyt, kun paliskunnille on alettu maksaa korvauksia sen aiheuttamista tuhoista. Kuvassa on maakotka. Kuva: Ismo Pekkarinen / AOP maakotka

Pohjoisessa maakotkat aiheuttivat närää vielä pitkään, koska ne syövät poroja ja etenkin poron vasoja. Nykyisinkin 80 prosenttia kaikista tunnetuista maakotkareviireistä sijaitsee poronhoitoalueella.

Avain maakotkakantojen elpymiseen onkin löytynyt poronhoidon parista. Ympäristöministeriö on maksanut vuodesta 1998 paliskunnille korvauksia sen mukaan, kuinka paljon niiden alueelta löytyy maakotkien reviireitä. Täten poronomistajat ovat saaneet korvauksia kotkien mahdollisesti aiheuttamista tulonmenetyksistä.

Lisäksi maakotkareviirit otetaan nykyisin huomioon Metsähallituksen metsätalouden suunnitteluohjeissa. Suunnitelmallisuuden edellytyksenä on lajin jatkuva seuranta, jotta reviiritiedot ovat ajan tasalla.

Maakotka on nykyisin uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut. Sen kanta on kasvanut aiempaan verrattuna merkittävästi. Maakotkia on Suomessa noin 460 aikuista paria, minkä lisäksi löytyy nuoria, vielä pesimättömiä yksilöitä.

Suomen karhukanta pysyy pinnalla metsästyksen rajoituksilla ja maahanmuutolla

Karhu on Suomen kansalliseläin. 1980-luvun alussa Suomesta löytyi kuitenkin koko maasta vain 300 karhua. Käytännössä niitä esiintyi vain Itärajalla ja Lapissa. Metsästyksen säätelyn myötä kanta lähti kuitenkin kasvuun. Lisäksi Euroopan unioni teki karhusta tiukasti suojellun lajin.

Yksilömäärän perusteella karhu on uhanalaisluokituksessa edelleen silmälläpidettävä laji. Sen luokitusta on laskettu yhdellä luokalla Venäjältä tulevan täydennyksen vuoksi. Nykyisin maa- ja metsätalousministeriö säätelee karhukantaa poikkeuslupiin ja alueelliseen kiintiöön perustuvalla metsästyksellä. Suomessa arvioidaan olevan nykyisellään noin 2000 aikuista karhua.

Karhu lähikuvassa.
Karhu on Suomessa silmälläpidettävä laji, jonka kantaa säädellään metsästyksen kautta. Karhu lähikuvassa. Kuva: Yle / Risto Salovaara karhu

Karhu on haluttu saalis salametsästäjille. Tuomioita salametsästyksestä on annettu 2000-luvulla yli 50. Metsähallitus on lisännyt salametsästyksen valvontaa, millä on ollut merkitys kannan kasvuun. Nykyisin myös erilaisten haaskojen eli houkuttimien käyttö on kielletty lailla. Aiemmin maastosta saattoi löytyä kala- tai melassihaahkoja tai maahan kaivettuja ja maissilla täytettyjä tynnyreitä karhun houkuttimeksi.

Karhua on suojeltu myös ehkäisemällä sen tekemiä vahinkoja erityisesti eteläisessä Suomessa esimerkiksi aitaamalla mehiläispesiä. Lisäksi niin kutsuttuja häirikkökarhuja on karkotettu koirien ja peloteaseiden avulla. Nämä toimet ovat mahdollistaneet sen, että karhua voi esiintyä myös Sisä- ja Etelä-Suomessa.

Mesikämmenen arvostetun aseman vuoksi sen tulevaisuus Suomessa on turvattu jatkossakin.

Haavanjalosoukko heräsi kuolleista säästöpuupolitiikan myötä

Avohakkuut ja lahopuun väheneminen ovat olleet kuolinisku monille kovakuoriaislajeille. Myös haavanjalosoukko oli pitkään täysin kateissa. Viime vuosisadan lopulla sen luultiin jo hävinneen kokonaan.

Kuvassa on haavanjalosoukko.
Haavanjalosoukko haavan kuorella. Kuvassa on haavanjalosoukko. Kuva: Ilpo Mannerkoski kovakuoriaiset

Runsas kymmenen vuotta sitten haavanjalosoukkohavaintoja alkoi tupsahdella jälleen, toistaiseksi lähinnä itäisen Uudenmaan alueella. Kun se vuoden 2010 Punaisessa kirjassa luokiteltiin vielä vaarantuneeksi, oli lajin luokitus kohentunut uusimmassa arviossa silmälläpidettäväksi.

Lajin pelastukseksi on koitunut muutos talousmetsien luonnonhoito-ohjeessa, jonka myötä yksittäisiä haapoja on jätetty hakkuualueille pystyyn vuosituhannen alkupuolelta asti. Sekä lahojen että elävien puiden lisääntyminen ovat parantaneet haapaan sidonnaisten kuoriaislajien tilannetta.

Vaikka haavanjalosoukolla meneekin nyt paremmin, on kovakuoriaisten tilanne kokonaisuutena huolestuttava. Lahopuun ja pystyyn jätettävien puiden määrää tulisi lisätä entisestään, mikäli lajikadolta halutaan välttyä.

Itämeren lohi kiittää Euroopan unionia

Itämeren lohi on paitsi uhanalainen, myös vahvasti poliittinen kala.

Itämeren lohikannat virtasivat rankasti alamäkeen 1970- ja 1980-luvuilla. Tilanne pääsi todella heikoksi. Merkittävä syy lohen syöksykierteeseen oli Itämeren alueen valtioiden kilpakalastus. Lohen pelastukseksi koitui Itämeren valtioiden liittyminen Euroopan unioniin, jonka seurauksena valtioiden piti toteuttaa yhteistä kalastuspolitiikkaa EU:n johdolla.

Isossa mittakaavassa Itämeren lohen Suomen kantojen tilanne alkoi parantua 1990-luvulla. Tuolloin EU alkoi asettaa lohen merikalastukselle kiintiöitä, joita pienentämällä kalastuksen määrää rajoitettiin selvästi ensimmäistä kertaa.

Kuvassa on lohi.
Itämeren lohi on uhanalainen kala. Kuvassa on lohi. Kuva: Markus Liimatainen lohi

1990-luvulla lohien kalastusta alettiin säädellä Suomessa ja Ruotsissa myös ajallisesti, kun rannikkopyynnin aloitusaikaa myöhäistettiin. Vaikutus on ollut suuri, sillä 90 % Itämeren lohista on peräisin Pohjanlahdelta. Seuraava merkittävä askel kantojen elpymiselle oli EU:n asettama ajoverkkojen, eli hinattavien tai itsekseen ajelehtivien kalaverkkojen, käyttökielto vuonna 2008.

Vuonna 2011 Itämeren lohta kalastavat valtiot sitoutuivat puuttumaan lohen laittomaan kalastukseen. Salakalastuksen arvioidaan kuitenkin olevan edelleen suurta erityisesti eteläisellä Itämerellä Puolassa. Laitonta pyyntiä arvioidaan olevan jopa yhtä paljon kuin laillista pyyntiä.

Viimeisin näkyvä muutos Itämeren lohen osalta tapahtui 2012, kun kalastuksen kokonaiskiintiöt jälleen pienenivät selvästi. Suomessa kalastuskiintiöiden noudattamisesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Kiintiöiden on kritisoitu olevan alttiita yleisen keskusteluilmapiirin vaikutuksille tutkimustiedon kustannuksella.

Vaikka Itämeren lohi tila ei ole yhtä hälyttävä kuin muutama vuosikymmen sitten, on se edelleen uhanalainen kala. Suomessa lohi lisääntyy lähinnä Tornionjoessa ja Simojoessa. Kiiminkijoen alkuperäinen lohi ja monia muita on jo menetetty. Lohikantoja on pyritty suojelutoimin palauttamaan, ja siinä on osin onnistuttukin esimerkiksi Kymijoella.

Tällä hetkellä Itämeren lohen, kuten muidenkin Suomen vaelluskalojen, merkittävimpänä uhanalaisuuden syynä ovat padot, jotka estävät kutukalojen pääsyn lisääntymisalueille ja jälkeläisten pääsyn sieltä pois. Vuonna 2016 voimaan tullut kalastuslaki lupaa parempaa suojaa vaelluskaloille. Sen mahdolliset vaikutukset eivät vielä näy uhanalaisuusarvioissa.

Itämeren lohen osalta ratkaisevaa olisi kuitenkin saada tiukempia lohen elinympäristöä suojelevia päätöksiä ja kovempaa kalastuksen valvontaa myös kansainvälisellä tasolla.

Hämeenkylmänkukka kaipaa maastopaloja, mutta selviää ennallistamisella

Hämeenkylmänkukka on arokasvi, joka on asunut Suomessa jo mammuttien ja biisonien aikaan. Kasvin kauneus meinasi koitua sen kohtaloksi, kun ihminen lähes hävitti kukan ensimmäisen kerran jo ennen 1950-lukua. Tuolloin hämeenkylmänkukkaa siirrettiin kovalla innolla luonnosta puutarhoihin kasvamaan. Muutos luonnonsuojelulaissa laittoi lopulta stopin tälle.

Kuvassa hämeenkylmänkukka.
Hämeenkylmänkukka eli Suomessa jo mammuttien aikaan. Nykyisin se on erittäin uhanalainen. Kuvassa hämeenkylmänkukka. Kuva: Teijo Heinänen hämeenkylmänkukka

Nykyisin kukkaa löytyy pieninä saarekkeina lähinnä Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta.

Tämän kauniin, pitkäikäisen ja syväjuurisen putkilokasvin lisääntyminen vaatii tarkat olosuhteet. Metsälaidunnuksen päättyminen ja metsäpalojen tehokas torjuminen ovat koetelleet sitä, sillä ne ovat vähentäneet hämeenkylmänkukalle elintärkeitä avoimia alueita. Lähes sukupuuttoon kuollut, erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kasvi on onnistuttu pitämään hengissä täsmähoitotoimilla.

Hämeenkylmänkukkaa on hoidettu osana Euroopan unionin rahoittamaa ja Metsähallituksen vetämää hanketta, jonka avulla on sekä raivattu kasville sopivaa elintilaa että istutettu uusia taimia. Puiden kaatamisen myötä se on saanut kaipaamaansa lämpöä maaperästä. Kukan siementen kerääminen aloitettiin 2015, ja talven yli kasvihuoneissa kasvatetut taimet päästiin istuttamaan vuoden 2016 keväällä. Lisäksi kasvien turvaksi on levitetty tuhkaa.

Hämeenkylmänkukka
Hämeenkylmänkukan hoitotoimet ovat onnistuneesti jopa odotettua paremmin. Hämeenkylmänkukka Kuva: Yle/ Risto Salovaara Hämeenkylmänkukka,Kukka,kasvit

Tulokset ovat olleet hyviä. Istutetut kukat ovat pysyneet hengissä jopa odotettua paremmin ja luonnonyksilöt ovat elpyneet lisävalon ja -lämmön turvin. Jotta kasvi säilyy hengissä jatkossakin, tulee hoitotoimet toistaa kymmenen vuoden kuluttua.

***

Juttua varten on haastateltu biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus; suojelubiologi Teijo Heinänen, Metsähallitus, Luontopalvelut; kovakuoriaistutkija Ilpo Mannerkoski; ylitarkastaja Tuomo Ollila, Metsähallitus, Luontopalvelut; erikoistutkija Atso Romakkaniemi, Luonnonvarakeskus ja vanhempi tutkija Ulla-Maija Liukko, Suomen ympäristökeskus.

Juttua on muokattu 19.3. klo 16.21: korjattu virheellinen luku karhukannasta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto