Suosittu kirjailija Dan Brown kirjoitti teoksen Da Vinci koodi ja sai heti sen julkaisun jälkeen kutsun Vatikaaniin silloisen paavin moitittavaksi. Hän toki menikin. Häntä moitittiin siitä, että hän väittää Pyhää Johannesta Magdaleenaksi. Eikö hän ymmärtänyt, että Johannes saattoi olla metroseksuaali?
Leonardo da Vinciltä on jäänyt jäljelle kirje, jolla hän hän haki töitä Milanosta jäätyään työttömäksi Imolassa. Hän oli palvellut sotainsinöörinä kuulun Borgian sukuun kuuluvan paavin, Aleksanterin poikaa, Cesar Borgiaa.
Kun skandaalipaavista aika jätti, pojankin piti lähteä livohkaan Espanjaan. Leonardo oli siis ilman töitä. Hän tiesi, että Milanon Sforza-suvussa voisi olla töitä hänen kaltaiselleen kyvylle.
PS. Osaan minä maalata siinä, kuin kuka tahansa muukin aikalaistaiteilija.
Hän kirjoitti kirjeen, joka oli ansioluettelo. Hän aloittaa sen kehumalla, kuinka hyvä vesi-insinööri hän on. Hän kertoo kehittelemistään aseista ja suunnittelemistaan linnoituksista. Muistaa hän mainita niin erilaiset hovinviihdykkeet kuin vieterilelutkin, joiden rakentamisessa hän on aika haka. Hän on jo allekirjoittanut hakemuksensa, kun hän vielä muistaa yhden asian. Voisihan sekin auttaa työnhaussa. Hakemuksen lopussa lukee "PS. Osaan minä maalata siinä, kuin kuka tahansa muukin aikalaistaiteilija".
Hän sai työpaikan. Kohtalo on vain kummallinen. Harva meistä muistaa sitä nerokasta kanaalijärjestelmää, jonka tämä nerokas vesi-insinööri teki. Sen avulla Milanoon saatiin satama, nimittäin kanaalit vievät aina Po-joelle saakka, mistä oli pääsy merelle. Se oli Milanon kehityksen kannalta merkittävimpiä asioita koko kaupungin historiassa.
Tekikö Leonardo kuitenkin virheen Pyhän Johanneksen kohdalla? Miksi kaveri on niin naisen näköinen?
Me sen sijaan muistamme Leonardon Viimeisestä ehtoollisesta. Sen hän maalasi 1490-luvulla, kuin kuka tahansa maalari hänen omien sanojensa mukaan.
Jälkipolvet ovat pitäneet teosta mestarillisena. Onko se niin hyvä? Tekikö Leonardo kuitenkin virheen Pyhän Johanneksen kohdalla? Miksi kaveri on niin naisen näköinen?
Viimeinen ehtoollinen
Teoksesta tuli heti sen maalauksen jälkeen suosittu. Sen nerokkuutta kehuttiin kaikkialla. Sitä kopioitiin paljon. Täytyy sanoa onneksemme, sillä teos on vuosien saatossa kärsinyt. Ensimmäiset restauroinnit tehtiin jo 1500-luvulla.
Restauroinnit olivat usein aika epäonnistuneita. Kun teosta 1900-luvulla haluttiin restauroida alkuperäiseen muotoon, olivat varhaisimmat tarkat kopiot suureksi avuksi.
Kopioita on kaikkialla Euroopassa. Suomessakin on muutamia. Yksi kuuluimpia Suomen kopioita on Porvoon Tuomikirkossa. Se on myöhäinen, vasta 1800-luvulta, mutta se antaa hyvän kuvan teoksesta ja tarkastelumme aiheesta eli metroseksuaalisesta Pyhästä Johanneksesta, Sebedeuksen toisesta pojasta, Jaakobin veljestä.
Dan Brownin "hyvä tarina"
Kirjailija esittää teoksessaan, että Jeesuksen vieressä, katsojasta katsottuna vasemmalla ei olisikaan Johannes, kuten on aina sanottu, vaan Magdaleena. Tämä ei ole Dan Brownin keksintöä. Hän lainasi sen teokseensa varhaisemmasta teoksesta, jonka nimi oli The Holy Blood and the Holy Grail.
Sen olivat kirjoittaneet toimittajat Michael Baigent, Richard Leigh ja Henry Lincoln. Siinä he kehittelivät aikamoisen arvettuvalla menetelmällä teorian, että Magdaleena olisi saapunut laivalla Provenceen, saanut siellä lapsen, jonka Jeesus oli siittänyt. Väittivätpä he jopa, että ensimmäinen Merovingien kuningas olisi ollut siis Jeesuksen jälkeläinen.
Heidän todistusketjunsa ei ihan täytä tieteen asettamia vaateita.
Heidän todistusketjunsa ei ihan täytä tieteen asettamia vaateita. He väittävät esimerkiksi, että koska missään kohtaan Raamatussa ei sanota, että Jeesus ei ollut naimissa, siispä hän oli. Vaimo oli tietysti Magdaleena. Samalla logiikallahan voisi päätellä, että koska missään kohtaan Raamatussa ei sanota, että Jeesus oli naimisissa, siispä hän ei ollut.
He kuitenkin väittivät tekevänsä tieteellistä tutkimusta. Toki sen avuksi joutuivat jopa käyttämään Pariisiin kirjastoon ujutettua tekstiväärennöstä, muka vanhaa dokumenttia.
Kaikki tyynni he sotkivat Da Vincinkin mukaan sanomalla, että hänen teoksessaan olikin Magdaleena eikä Johannes. Hyvä kertomushan tämä oli. Dan Brown näki, ja oikein näkikin, menestyskirjan ainekset. Sen ansioista hän siis sai sen kutsun Vatikaaniin moitittavaksi.
Paavin esitettyä moitteensa Dan Brownin tiedetään kohauttaneen olkapäitään sanoen: minä olen romaanikirjailija, en minä väitä mitään todeksi. Minä vaan keksin. Siinä hänhän lipsahti. Keksintöhän tarinasta ei ollut hänen.
Johannes
Johanneksesta kerrotaan, että hän oli opetuslapsista nuorin. Hän oli vielä teini-ikäinen, partakaan ei kasvanut. Äänenmurroksestakaan ei varmasti ollut vielä tietoakaan.
Johannes saattaa olla taidehistorian kuuluisin hippi
Kuinka usein historiassa ovat vanhemmat huokailleet nuorten muotia ja olemusta. Kun 1960-luvulla tulivat taas pitkästä aikaa pitkät hiukset muotiin pojilla, vanhemmat ihmiset päivittelivät, että "eihän noita erota tytöistä".
Johannes saattaa tahtomattaan ja jopa Leonardon tahtomatta olla taidehistorian kuuluisin hippi, pitkätukka, liuhuletti, metroseksuaali.
Kirjoittaja Liisa Väisänen on FT, tietokirjailija ja symbolien perässä seikkaileva taiteen ja kulttuurin tutkija.
Merkkien salat graalin maljan ja mm. Dan Brownin menestysteoksen äärellä:
