Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

hiekkaranta, palmuja, käsitelty kuva
hiekkaranta, palmuja, käsitelty kuva uimarannat

Palmuja, hiekkarantaa, viidakkoa, villejä rytmejä, eksoottisia ääniä. Eksoottisia? Mitä on eksoottinen? Mitä on eksotiikka?

Monille se on juuri edellä mainittuja asioita: palmuja, hiekkarantaa, viidakkoa ja muuta sellaista. Mitä on eksotiikka musiikissa? Sen kertoi amerikkalainen muusikko ja säveltäjä Les Baxter vuonna 1951, albumillaan Ritual of the Savage. Se oli viihdyttävien viulujen, intensiivisen tunnelman ja kiihkeiden rytmien musiikkia. Se oli musiikillista eksotiikkaa.

Vaadittiin kuitenkin vielä muutama vuosi ja muutama uusi idea, ennen kuin musiikillisesta eksotiikasta tuli suurelle yleisölle tuttua eksotiikkaa. Sen teki niin ikään amerikkalainen pianisti ja säveltäjä Martin Denny, vuonna 1957, albumillaan Exotica.

Tuolla levyllä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Hawaijilta, Amazonilta, Andeilta, Afrikasta… Mutta ei todellakaan mitään kansanmusiikkia tai etnistä musiikkia, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Mielikuvitusmusiikkia. Pseudo-musiikkia. Eksoottista fantasiaa. Epäaitoa muka-musiikkia. Musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja ainakin näin jälkeenpäin kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia.

Ja eksotiikka viehättää yhä. 1950- ja 60-lukujen vinyylillä julkaistua musiikillista eksotiikkaa on kaivettu esiin arkistoista ja julkaistu uudelleen sekä alkuperäisinä albumeina että mitä erilaisimpina lounge-henkisinä kokoelmina.

Ja oli myös odotettavissa, että joku nykyajan nuori ja lahjakas säveltäjä tai orkesterinjohtaja hurahtaa eksotiikkaan siinä määrin, että ryhtyy säveltämään, esittämään ja levyttämään 2010-luvun eksotiikkaa. Näin on päässyt käymään Norjassa.

Siellä säveltäjä nimeltä Øyvind Torvund on kerännyt ympärilleen 18-henkisen orkesterin, jousineen ja harppuineen, ja lähtenyt eksotiikan tekoon. Ja jotta oudon musiikin eksoottisuudesta ei jäisi mitään epäilystä, on mukaan otettu myös modulaarinen analoginen syntesoija. Albumi on nimeltään The Exotica Album.

Jos sinua ei pelota nojatuolimatkailu, ole hyvä! Tähtien sota kohtaa Tyynen valtameren aallot ja palmurannat:

Øyvind Torvund ei näköjään ole ainut eksotiikasta kiinnostunut norjalainen. Hänen kohtalotoverinsa on mestari itse, Supersilent-kokoonpanosta tuttu säveltäjä ja syntikkavelho Ståle Storløkken.

Hän kertoo sooloalbuminsa The Haze of Sleeplessness olevan kunnianosoitusta vanhan koulukunnan elektronimusiikin tekijöille, kuten Wendy Carlosille, Vangelisille ja Tangerine Dreamille, ja tietysti vanhoille elektronisille soittimille.

Kyseessä on sananmukaisesti sooloalbumi, sillä tällä levyllä Ståle on tehnyt kaiken itse: säveltänyt, soittanut, äänittänyt ja miksannut. Ehkä tästä ylenpalttisesta ahkeruudesta on myös peräisin albumin unettomuus-teema, kuka tietää.

Ståle Storløkken ei ehkä ole ensimmäinen, joka on keksinyt tehdä ääniraidan elokuvaan, jota ei vielä ole olemassa, mutta varmasti hän on eräs kiinnostavimmista. Jossakin sanottiin, että tämä musiikki on retro-futuristista elokuvallista äänimaalailua, ja jos mukaan ottaa vielä sanan eksoottista, ollaan ilmiön ytimessä.

Saba Alizadeh tulee Teheranista, Iranista. Vuonna 2018 hän julkaisi ensimmäisen albuminsa Scattered Memories Iranissa omakustanteena, ja nyt musiikki on julkaistu maailmanlaajuisesti.

Saba Alizadeh on paitsi elektronimuusikko, myös vanhan iranilaisen perinnesoittimen, viulun kaltaisen jousisoittimen kamanchehin taitaja. Albumilla Scattered Memories hänen musiikkinsa on jollakin tapaa haurasta ja herkkää, vähäeleistä, ja voisi sanoa myös: eksoottista.

Väsymätön kiinnostuksemme eksotiikkaan johtaa meidät nyt Romaniaan. Sieltä on kotoisin äänitaiteilija Alina Kalancea, joka rakentaa musiikkinsa monista aineksista. Hänen ensilevynsä on nimeltään The 5th Apple, viides omena.

Ja eksotiikan sävyttämään katsaukseen mahtuu mukaan vielä yksi pellepeloton: suomalainen Maximilian Latva. Hän seikkailee jälleen äänien ihmeellisessä maailmassa, nyt albumillaan Nekyia:

AVARUUSROMUA 24.3.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ØYVIND TORVUND: Ritual 1 (The Exotica Album)
ØYVIND TORVUND: Starry Night (The Exotica Album)
STÅLE STORLÖKKEN: Prelude to the Haze of Sleeplesness (The Haze of Sleeplessness)
STÅLE STORLÖKKEN: Orange Drops (The Haze of Sleeplessness)
SABA ALIZADEH: Dream (Scattered Memories)
SABA ALIZADEH: Blood City (Scattered Memories)
OSA7029: Osa 15 (Orchestral)
KUMEA SOUND: Last Drip - Dub Image Refix (Emotional Listenings Pt.1 -kokoelma)
ROBERTO RODRIGUEZ: Third Act (Emotional Listenings Pt.1 -kokoelma)
ALEKSI MYLLYKOSKI feat. TAPANI RINNE: Heimo M - Aim edit (Emotional Listenings Pt.1 -kokoelma)
ALINA KALANCEA: Behind the Curtains (The 5th apple)
MAXIMILIAN LATVA: Diabolus sylvestrum -osa - (Nekyia)

  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri