Hyppää pääsisältöön

Flinkkilä & Tastula: Rosa Liksom - miksi nainen jää väkivaltaiseen parisuhteeseen

Maarit Tastula ja Rosa Liksom
Maarit Tastula ja Rosa Liksom Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Kalastaja Pentti Linkolalla on ongelma. Kalanmyyntiauto ei käynnisty. Hän soittaa ystävälleen kirjailija Rosa Liksomille, joka järjestää asian. Helvetin enkelit tulevat apuun ja jakavat Linkolan mateet ovelta ovelle. Liksomilla on lavea ystäväpiiri. Siihen kuuluu sekä miljonäärejä että totaalisesti syrjäytyneitä. Oppi tuli kotoa Tornionjokilaaksosta: ovet olivat auki kaikille tulijoille ja jokaista kohdeltiin ihmisenä.

Lisäoppia elämästä Rosa Liksom sai kotikylän lestadiolaisseuroista. Äidin kielloista huolimatta hän vakoili oven raosta seuraväkeä, jota karismaattiset maallikkosaarnaajat lietsoivat hurjiin tunnetiloihin.

- Koko elämäni ajan olen ajatellut, että karismaattiset ihmiset ovat kaikista vaarallisimpia, koska he pystyvät johtamaan ja manipuloimaan ihmisiä harhaan. Ihmiset ovat hyvin alttiita suggestiolle.

Miksi nainen jää perhehelvettiin?

Liksomin viimeisin romaani Everstinna on kuvaus kahden karismaattisen ihmisen, everstin ja everstinnan, perhehelvetistä sodan aikaisessa Suomessa. Romaanin inspiraationa toimi lappilaisen kirjailijan Annikki Kariniemen elämä ja avioliitto jääkärieversti Oiva Willamon kanssa.

Annikki Kariniemi kuvasi itse avioliitossaan kokemaansa fyysistä ja henkistä väkivaltaa 1960-luvulla ilmestyneessä kirjassaan Erään avioliiton anatomia. Alussa oli rakkaus, mutta pian avioliiton solmimisen jälkeen alkoi äärimmäinen väkivallan kierre, josta everstinnan oli vaikea irrottautua. Miksi romaanin päähenkilö ei jätä väkivaltaista miestään?

- Monet meistä naisista, iästä riippumatta, ajattelemme, että juuri minä parannan tämän väkivaltaisen, hirveän sadistin ja teen hänestä ihanan tyypin. Tapahtuuko näin? Näin ei tapahdu koskaan.

Niin sodassa kuin rakkaudessakin taitava manipuloija tietää, miten annostella rakkautta ja raivoa sopivassa suhteessa ja pitää samalla uhri kiinni rakentamassaan hämähäkinverkossa.

- Eversti onnistuu tuhoamaan nuoren tytön itsetunnon ja opettaa hänet vihaamaan omaa, hakattua kehoaan. Jos kenelle tahansa hoetaan 25 kertaa päivässä 20 vuoden ajan, että olet ”rumatyhmäläski”, niin alat itsekin uskoa siihen.

Karismaattisen johtajan kahdet kasvot

Alun perin Liksomia kiinnosti se, miten Lapista tuli toisen maailmansodan aikana käytännöllisesti katsoen Saksan miehittämä osa Suomea. Natsiaate veti puoleensa suomalaista sodanaikaista eliittiä, myös everstiä ja everstinnaa. Liksomin kuvaaman avioliiton tarinan voi tulkita myös Suomen ja Saksan välisen suhteen vertauskuvana. Karismaattiset johtajat veivät kansaa haluamaansa suuntaan myös sota-aikana.

Rosa Liksom on itse tavannut Vladimir Putinin illallisilla hänen ensimmäisen presidenttikautensa aikana. Putin vaikutti ujolta ja sympaattiselta, melkein seinäruusulta.

Liksomin mielestä karismaattinen johtaja osaa usein olla petollinen. Hänellä on monet kasvot.

- Varmasti Hitlerkin oli ihana tyyppi, jos istui hänen kanssaan nauttimassa vihreää teetä.

Usein ihmiset myös tietävät johtajan pimeästä puolesta, mutta kieltävät sen olemassaolon.

- Meillä ihmisillä on sellainen tapa, että jätämme mieluummin faktat omaan arvoonsa, ja pidämme sen sijaan omasta illuusiostamme kiinni. Me tiedämme, että meitä johdetaan harhaan mutta me annamme myös johtaa itseämme harhaan. Se on pelottavin piirre meissä ihmisissä.

Sanomisen pakko ja muita syitä olla hullu taiteilija

Ylitorniolaisesta Anni Ylävaarasta tuli taiteilija ja kirjailija Rosa Liksom melkein vahingossa. Taiteilijanimestä tuli suojakilpi, jonka taakse kansalainen Ylävaara kätkeytyi.

- Kun tajusin 1980-luvulla, että minusta on tulossa kirjailija, olin itsekin täysin järkyttynyt. On vaatinut 40 vuotta sulatella sitä, että näin siinä tosiaan pääsi käymään.

Tornionjokilaaksossa taiteilijoita pidettiin lähinnä kylähulluina ja heille naureskeltiin. Reidar Särestöniemi, Timo K. Mukka, Kalervo Palsa ja Annikki Kariniemi – pohjoisen Suomen suuret taiteilijat – olivat nuoren Anni Ylävaaran mielestä pelottavia hahmoja.

- Jos minulta olisi kysytty 18-vuotiaana, kuinka monennella sijalla kirjailijan ammatti on minun arvoasteikossani, olisin vastannut, että sijalla 2600.

Äidinkielen ylioppilaskokeista hän pääsi rimaa hipoen läpi. Ryhtyessään kuvataiteilijaksi hän ei osannut piirtää.

- Jos on sanomisen pakko, niin kyllä sinä opit kirjoittamaan. Jos sinulla on todellinen intohimo, opit kyllä, kun opettelet. Yleensä puute on siitä intohimosta.