Peräänantamattomuus ja kokeilunhalu leimaavat Ingmar Lindqvistin suurta kiinnostusta ruusuihin. Toistuvat vastoinkäymiset eivät ole pysäyttäneet häntä, kun hän on rakentanut ruusuparatiisiaan pienelle saarelle Vaasan saaristossa.
Nyt hän kertoo parhaat työtapansa, jotka hän on kehittänyt harrastajapuutarhurina 30 vuoden aikana.
Ensimmäisen ruusun Lindqvist sai lahjaksi. Sitten hän osti toisen. Ja sitten vielä yhden. Niin hän olikin jo koukussa.
Nykyisin hänellä on puutarhassaan yli 400 ruusulajiketta, joista suurin osa ei oikeastaan kestä näin kylmiä talvia kuin meillä on.
- Moni ruusu on paleltunut. Joskus olen yrittänyt samaa lajiketta monta kertaa, ennen kuin olen löytänyt tavan, jolla onnistun, Lindqvist sanoo.
Lindqvist on siis kokeilunhalunsa, intohimonsa ja peräänantamattomuutensa ansiosta löytänyt monia täysin omia ratkaisuja ruusujen suojaamiseksi pakkaselta ja kylmältä. Yhtä menetelmistä hän kutsuu talvihautaamiseksi.
Arkojen lajikkeiden talvihautaaminen
Kun lämpötila on vielä plussan puolella, ennen kuin routa tulee, Lindqvist alkaa suojata ruusujaan talvea varten. Arimmat ruusunsa, kuten englantilaiset Austin-ruusut, hän hautaa yksinkertaisesti maahan. Mutta ruusuja ei voi haudata maahan miten sattuu. Toimi näin, jos haluat suojata ruususi kuten Ingmar:
Talvihautaaminen
- Leikkaa ruusut alas ja poista oksista kaikki lehdet.
- Sido ruusu latvasta nippuun narulla.
- Kaiva kukkapenkkiin hauta ruusun viereen ihan juureen asti.
- Taivuta ruusu hautaan. Ruusu pitää taivuttaa juuresta, koska se on sen pehmein osa.
- Peitä ruusu mullalla. Multaa saa olla ruusun päällä 10–15 cm.
- Levitä päälle kerros tammenlehtiä, jotka eristävät hyvin. Tammenlehdet ovat riittävän jäykkiä ja muodostavat ilmavan peitteen, joka pitää lämmön. Ellei saatavilla ole tammenlehtiä, käytä paksumpaa multakerrosta.
- Peitä lopuksi kerroksella kuusenoksia tai vaihtoehtoisesti kerroksella varjostuskangasta.
Hautaaminen maanpinnan yläpuolelle
Kaikkia arkoja ruusuja ei tarvitse haudata, osan niistä Lindqvist peittää mullalla maanpinnan yläpuolelle.
- Leikkaa ruusu alas ja poista jäljellä olevat lehdet.
- Sido ruusu latvasta nippuun narulla.
- Levitä ruusun viereen vettäläpäisevää kangasta.
- Taivuta ruusu varovasti maahan kankaan päälle. Rungon viereen voi asettaa halon taivuttamisen tueksi, ettei runko napsahda poikki.
- Peitä ruusu 5–10 cm:llä multaa.
- Levitä päälle kerros tammenlehtiä ja päällimmäiseksi kuusenoksia.
Ruusut, jotka tarvitsevat vähiten suojaa, Ingmar taivuttaa vain maahan ja peittää ne joko kuusenoksilla tai tammenlehdillä ja kuusenoksilla riippuen siitä, paljonko tammenlehtiä onnistut haalimaan syksyllä. Kestäviä ruusuja ei tarvitse suojata lainkaan.
Keväällä on aika nostaa pois kuusenoksat ja tammenlehdet, kun lumi ja jää on sulanut. Mutta vasta kun routa on sulanut, on aika herättää ruusut talviunilta. Lindqvist kaivaa varovasti esiin mullalla peitetyt ja haudatut ruusut. Ne voivat näyttää aika heiveröisiltä, mutta ne piristyvät aika nopeasti.
Tee niin vähän kuin mahdollista.
Paras tapa tietää, miten kylmänkestävä ruusu oikeastaan on, on kokeilla.
Lindqvistillä on tapana joskus testata uusia ruusuja niin, että hän antaa yhden oksan olla kokonaan peittämättä, taivuttaa yhden oksan alas ja kolmannen hän peittää mullalla. Keväällä hän saa tietää, miten kestävä ruusu on.
Ruusut eivät pidä enemmästä peittämisestä kuin on tarpeen. Niin ne kukkivat parhaiten.
Jos haluat tietää lisää Ingmar Lindqvistin hoito-ohjeista ja ruusutarhasta, voit lukea hänen kirjansa “Ruusutarha Pohjolassa”. Siinä hän kuvailee perusteellisemmin, mitä ruusuja hänellä on puutarhassaan ja miten hän hoitaa eri lajikkeita.
Voit lukea lisää myös hänen kotisivuiltaan.
