Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin syntymäpäiväkalenteri pääkuva

Pohjolan Puccini, säveltäjä Tauno Pylkkänen oli punaorpo – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Tauno Pylkkäsestä.
Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Tauno Pylkkäsestä. Kuva: Lassi Rajamaa Tauno Pylkkänen,Lassi Rajamaa

Teatteriperheeseen adoptoidusta punaorvosta, Tauno Pylkkäsestä kasvoi varhaiskypsä ja lahjakas nuori säveltäjä. Pylkkänen oli omana aikanaan erittäin suosittu oopperasäveltäjä, jota kutsuttiin lempinimellä ”Pohjolan Puccini”.

Menestyksestä huolimatta Pylkkänen alkoholisoitui. Hän koki traagisen kohtalon aikana, jolloin homoseksuaalisuutta pidettiin rikoksena.

Tauno Pylkkänen (22. maaliskuuta 1918 Helsinki - 13. maaliskuuta 1980 Helsinki) ei mielellään kertonut syvimpiä mietteitään. Hänen elämänvaiheensa ovat auenneet kunnolla vasta hänen kuolemansa jälkeen. Näistä traagista elämänvaiheista olisi aineksia oopperaksi.

Punaorpo, varhaiskypsä, lahjakas ja kärsimätön

Tauno Pylkkänen oli viiden kuukauden ikäinen, kun pariskunta näyttelijä Hilma Rantanen ja konttoripäällikkö Väinö Pylkkänen adoptoivat hänet. Hänen oikea äitinsä, Hulda Pakarinen oli jo kolmen lapsen äiti ja joutui antamaan Taunon pois, koska hänen miehensä Heikki Pakarinen oli kuollut punaisten vankileirillä Hämeenlinnassa ja hän itse joutui menemään töihin.

Taunon kasvatti-isä Väinö Pylkkänen oli innokas kuoro- ja kvartettilaulaja. Soittimia kodissa ei aluksi ollut ja Tauno oppi omien sanojensa mukaan soittamaan tuttavien luona ja alkoi samalla myös säveltää.

Naapuritalossa oli piano ja aina kun isäntäväki oli poissa, talon palvelijattaret hakivat Taunon, ihmelapsen, soittamaan.

Tauno Pylkkänen oli hyvin varhaiskypsä ja nuorena kaikissa toimissaan ripeä. Hän suoritti yliopistossa filosofian kandidaatin tutkinnon 22-vuotiaana ja siitä vuoden päästä sävellyksen diplomin Sibelius-Akatemiassa.

Ratsastuskuva säveltäjä Tauno Pylkkäsestä,
Nuori Tauno Pylkkänen rentoutui ratsastamalla tai menemällä juna-ajelulle. Kuva on teoksesta Suomen säveltäjiä, WSOY 1966. Ratsastuskuva säveltäjä Tauno Pylkkäsestä, Tauno Pylkkänen

Teatteriin Tauno rakastui kasvattiäitinsä kautta ja kertoi viettäneensä paljon aikaa teatterilla sekä leikkineensä kavereiden kanssa näyttelemistä.

Ensimmäisen oopperansa Jaakko Ilkan Tauno sai valmiiksi samaan aikaan, kun hän kirjoitti ylioppilaaksi. Ooppera Bathseba Saarenmaalla valmistui hänen ollessaan 22-vuotias.

Tauno oli ihastunut Aino Kallaksen lyriikkaan ja hänen varsinainen läpimurto-oopperansa Mare ja hänen poikansa perustui Kallaksen tekstiin kuten Bathseba Saaremaalla.

Taunon säveltäessä oopperaansa Mare ja hänen poikansa Hilma Rantanen oli jo sairauden takia joutunut jättämään teatterin, mutta hänellä oli merkittävä osuus libreton muotoilemisessa. Hilma Rantanen ei ehtinyt nähdä oopperaa koskaan näyttämöllä, vaan hän kuoli kaksi vuotta ennen kantaesitystä.

Läpimurto-ooppera 27-vuotiaana

Varhaiskypsyys ja menestyminen heti nuorella iällä aiheutti Taunolle huvittavia tilanteita.

Kerrankin kun hän oli menossa katsomaan harjoituksia Suomalaiseen Oopperaan, vahtimestari pysäytti hänet ja kysyi, kuka hän oli. Tauno vastasi: “Tekijä”. Tähän vahtimestari oli todennut, että niinhän me kaikki olemme tekijöitä, mutta millä asialla nuori mies liikkui oopperan tiloissa.

Harjoituksessa kapellimestari Leo Funtek oli tullut kysymään, että minkä ikäisenä Tauno oli säveltänyt Mare ja hänen poikansa -oopperan. Tauno oli vastannut, että 23-vuotiaana.

– Ai, pärkele! Minä luulin, että olitte jo 25-vuotias, Funtek vastasi naurahtaen.

Ahdistus omasta seksuaalisuudesta tukahdutettiin alkoholilla

Vuonna 1948 Tauno Pylkkänen oli uransa huipulla. Hänen uusin oopperansa Simo Hurtta oli vielä juhlitumpi kuin Mare ja hänen poikansa. Joulun aika oli kuitenkin erittäin ahdistava.

Juuri joulun kynnyksellä hän jäi poliisin ratsiassa kiinni homoseksuaalien kohtauspaikassa Hämeenlinnassa. Homoseksuaalisuus oli tuolloin vielä rikos ja Tauno joutui oikeuteen helmikuussa 1949.

Asianajaja oli löytänyt todistajia, jotka kertoivat Taunon yleensä “suhtautuvan täysin normaalisti näihin kysymyksiin”.

Itse hän kertoi oikeudessa olleensa niin humalassa, ettei muista tapauksesta mitään. Hänen ensimmäinen muistikuvansa oli poliisin tekemä ruumiintarkastus.

Pylkkänen vapautettiin syytteistä, mutta toisena osapuolena ollut sekatyömies sai 2 kuukautta ehdollista vankeutta.

Maineen menettäminen pelotti Pylkkästä. Ura olisi voinut loppua siihen paikkaan, jos homous olisi tullut julki. Mutta näin ei käynyt ennen kuin vuonna 2000, jolloin hänen entinen tyttöystävä, tutkija Saara Lilja kirjoitti muistelmateoksensa.

Pidätys aiheutti kuitenkin sen, että Tauno Pylkkäsen alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä. Jo seuraavana vuonna hän oli lääkärin hoidossa maksan vajaatoiminnan ja korkean verenpaineen takia.

Kirjoittava säveltäjä - elikö Tauno liian aikaisin vai liian myöhään?

“Ooppera on ollut kohtaloni”, kirjoitti Tauno Pylkkänen itse Toivo Haapasen toimittamaan Suomen Säveltäjiä -teokseen vuonna 1945. Hän sävelsi kaikkiaan 10 oopperaa ja kirjoitti oopperamatkoiltaan kirjan, joka julkaistiin 1953.

Oopperan lisäksi hän sävelsi paljon orkesteri-, kamari-, näytelmä- ja elokuvamusiikkia sekä baletin Kaarina Maununtytär. Hänen soitinmusiikkinsa joutui kansallisromanttiseen perintöön nojaavan tyylinsä vuoksi 1950-luvulla nuorten kriitikkojen hampaisiin.

Tauno Pylkkänen kertoo oppineensa lapsena nopeasti puhumaan ja kirjoittamaan. Hän olikin etevä kirjoittaja, vaikka muutoin koulunkäynti ei hän juurikaan kiinnostanut.

Hänestä tuli 25-vuotiaana Yleisradion äänilevystön ohjelmatoimittaja ja Uuden Suomen musiikkiarvostelija.

Kansainvälistä menestystä Tauno Pylkkäsen teoksista saivat Divertimento (1940) ja baletti Kaarina Maununtytär (1960) sekä tietenkin Aino Kallaksen tekstiin tehty radio-ooppera Sudenmorsian, joka sai kolmannen sijan Prix Italia -festivaaleilla vuonna 1950.

Auli Räsäsen radio-ohjelmassaTauno Pylkkänen oopperan nousukauden edelläkävijä haastateltavana oleva tutkija Jussi-Pekka Aukia kertoo, että Sudenmorsian syntyi käsittämättömän nopeasti, kahdessa viikossa. Käsikirjoitus oli lähetetty maateitse, joten sävellystyölle ei jäänyt sen enempää aikaa. Joitain viimeistelyjä Pylkkänen teki vielä matkalla Italiaan.

Viimeinen näytös

Vuodesta 1950 lähtien Tauno Pylkkänen osallistui Suomalaisen Oopperan taiteelliseen johtoon ja vuodet 1960-65 hän toimi yhdessä Alfons Almin kanssa Kansallisoopperan taiteellisena johtajana jatkaen vielä Uuden Suomen musiikkiarvostelijana.

Vasemmalta oikealle Alfons Almi, rva Palmroth, Tauno Pylkkänen ja Gunnar Palmroth.
Vasemmalta oikealle Alfons Almi, rva Palmroth, Tauno Pylkkänen, suurlähettiläs Gunnar Palmroth ja tanssijaprofessori Doris Laine vuonna 1963. Kuva teoksesta Suomen säveltäjiä, WSOY 1966. Vasemmalta oikealle Alfons Almi, rva Palmroth, Tauno Pylkkänen ja Gunnar Palmroth. Tauno Pylkkänen,Doris Laine,Alfons Almi,Gunnar Palmroth,Rouva Palmroth

Alfons Almi nimitettiin Kansallisoopperan pääjohtajaksi vuonna 1966 ja hän ehdotti, että Tauno säveltäisi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan.

Sävellystyö ei syntynyt helpolla. Pylkkänen tunnusti Almille, että pelkäsi romahtavansa. Hänen alkoholin kulutuksena lisääntyi ja kesken säveltämisprosessin ryyppyreissullaan Pylkkänen pahoinpideltiin.

Tasapainohäiriöt, joista hän oli kärsinyt, pahenivat. Almi päätti lähettää Pylkkäsen Teoston huvilalle Pohjaan, jossa ei ollut ravintoloita lähettyvillä.

Tuntemattoman sotilas valmistui ja kantaesitys vuonna 1967 oli suuri menestys. Ooppera esitettiin 30 kertaa. Tauno Pylkkänen ei ollut täyttänyt vielä viittäkymmentäkään, mutta ooppera jäi hänen viimeisekseen.

Pylkkänen aloitti Kansallisoopperan historian kirjoittamisen, mutta työ jäi kesken ja hän erosi Oopperan palveluksesta. Tämän jälkeen hän opetti Sibelius-Akatemiassa sen minkä jaksoi.

Vuonna 1971 Pylkkäsen ollessa 53-vuotias, hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke, minkä jälkeen hän jäi viettämään sairaana ja väsyneenä hiljaiseloa Lallukan taiteilijakotiin.

Tauno Pylkkänen kuoli 62-vuotiaana 13. maaliskuuta 1980.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Lähteet ja linkit
Koivisto, Juhani: Tuntematon Pylkkänen - kohtauksia oopperasäveltäjän elämästä, Rondo 10/2018.
Räsänen, Auli: Tauno Pylkkänen oopperan nousukauden edelläkävijä. Radio-ohjelma 1988.
Lilja, Saara: Tauno Pylkkäsen muotokuva kirjassa Musiikkimosaiikki, Yliopistopaino 2000.
Salmenhaara, Erkki: Pylkkänen, Tauno, SKS:n kansallisbiografia, 2001, (päivitetty 2018).
Haapanen, Toivo (toim.): Suomen säveltäjiä, WSOY, 1945.
Einari Marvia (toim.): Suomen säveltäjiä, WSOY, 1966.
Murtomäki, Veijo: Tauno Pylkkänen oli suomalaisen oopperan voimamies, 2004.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. huhtikuuta.

    Huhtikuun 22. päivänä syntyneen Ida Ekmanin (1875–1942) taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.