Hyppää pääsisältöön

Jaakko Kuusiston Bach-soitto on mutkattoman taitavaa

Suomen musiikin päivystävä dosentti Jaakko Kuusisto on viime aikoina tehnyt muutakin kuin VOS-uudistusmuistioita, orkesterisovituksia, kapellimestarintöitä ja mittatilaussävellyksiä. Hän on nimittäin harjoitellut Bachin soittamista viululla ja saattanut työn tulokset levylle, joka palauttaa mieleen, että myös tämä Kuusiston veljeksistä vanhempi on erittäin hyvä päätyössään, viulun soittamisessa.

Jaakko Kuusisto / Bach: Sonatas & Partitas
Jaakko Kuusisto / Bach: Sonatas & Partitas Uudet levyt

Bachin sooloviulusonaatit ja -partitat ovat teknisesti, musiikillisesti ja kontekstiltaan vaativinta viulumusiikkia, ja Kuusisto on suhtautunut haasteeseen sen mukaisesti. Äänitykset on fiksusti tehty kolmessa sessiossa kolmen vuoden aikana - vaikka ohjelmisto on viulisteille tuttua, sitä on vaikea pitää kerralla näpeissä.

Itse luulin, ettei Jaakko Kuusisto kiireisenä yleismuusikkona yltäisi soolo-Bachissa kansainväliselle tasolle, mutta luulin väärin. Soitto on kauttaaltaan hallittua, intonaatio puhdasta jopa tiheimmissä moniääniryteiköissä ja jousenkäyttö siistiä myös fuugien akordeissa. Kuusisto ei ole sotkenut näkemystään perioditietoisuudella, ja hyvä niin. Tulkintaote on suoraviivaisen moderni, ja analyyttisesti kuunnellen soitto tuntuu jotenkin keskimääräiseltä verrattuna lukemattomien eri levytysten sisältämiin ääripäihin, mutta silti ainakin itse tempauduin mukaan Kuusiston mutkattomaan musikaalisuuteen. Tämä Bach menee niin kuin sen kuuluu mennä, mikä on hyvän tulkinnan yksi mahdollinen tunnusmerkki.

Erityisen paljon pidin Kuusiston rytminkäsittelystä. Pulssi pysyy, koska Kuusisto osaa palauttaa sen ajan, joka on välttämätöntä varastaa esimerkiksi moniotteiden teknisten haasteiden takia.

Levyn ainoat pettymykset ovat makuasioita. Kuusiston satunnaiset ornamentit tuntuvat epäluontevilta, kun kokonaisnäkemys on kuitenkin moderni. Samoin sonaattien fuugista ja d-molli-partitan chaconnesta Kuusisto ei kasvata niin monumentaalisia kuin moderniin tulkintaan ehkä sopisi. Kenties Kuusisto eroaa maailman ehdottomista viulistihuipuista nimenomaan fortissimon voimassa ja kiillossa - mutta toisaalta arvostan kokonaisuuden mietiskelevää kotoisuutta.

Tarkasti kuunnellen jousenkulussa ja siksi myös sävelissä saattaa havaita epätasaisuutta, jonka antelias kaiku peittää. Mutta oikeastaan on pelkkä ansio, että Kuusisto kokeneena muusikkona on äänittäjä Ingo Petryn kanssa osannut peittää soinnin ongelmia ja korostaa hyviä puolia. Kaikuisa kirkkoakustiikka sitä paitsi tehostaa Bachin sooloviulumusiikin moniäänisyyttä.

Kokonaisuudessaan Jaakko Kuusiston näkemys Bachin sooloviulusonaateista ja -partitoista yltää henkilökohtaisella listallani korkealle, lähelle Christine Buschia ja Viktoria Mullovaa. Ammatillisena saavutuksena, monialaisen yleismuusikon paluuna viulistijuurille, levytys on vielä huikeampi.

J.S. Bach: Sooloviulusonaatit ja -partitat. - Jaakko Kuusisto, viulu. (BIS-2197)

Kuuntele Uudet levyt 26.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua