Hyppää pääsisältöön

Paul Ben-Haim raikasti myöhäisromantiikkaa Lähi-itä-vaikuttein

Vuonna 1897 syntynyt saksalainen säveltäjä Paul Frankenburger oli ensimmäisen maailmansodan veteraani, joka musiikkiopintojen jälkeen löysi germaanisen musiikkielämän keskiöstä paikan kapellimestarina, pianistina ja Mahler-vaikutteisena säveltäjänä. Juutalaistaustan takia Frankenburger joutui kuitenkin pakenemaan natseja nykyisen Israelin alueelle, ja otti nimekseen Paul Ben-Haim. BIS-yhtiön uutuuslevy esittelee hienosti, kuinka muutto vaikutti Ben-Haimin musiikkiin.

Paul Ben-Haim: Evocation
Paul Ben-Haim: Evocation Uudet levyt

Saksassa Ben-Haim oli maallistunut, mutta uudessa isänmaassa etnisyys ja juuret saivat lisää merkitystä. Ben-Haimin myöhäisromanttiseen sävelkieleen tuli vaikutteita eri juutalaisperinteistä ja Lähi-idästä. Nykykorvissa hänen musiikkinsa etninen sävytys on kevyttä, mutta silti Lähi-idän musiikille ominaiset melodiaintervallit ja rytmit sekä niiden vaatimat harmonia- ja tekstuurimuutokset saavat Ben-Haimin kuulostamaan persoonalliselta ja ajankohtaiselta.

Uutuuslevy keskittyy Ben-Haimin viulumusiikkiin. Rohkeaa klezmer-tykitystä tai mikrotonaalisuutta ei ole tarjolla, mutta 40-luvun kappaleet soivat lempeänkevyttä kuherruskuukautta uuden kulttuurin kanssa, kun taas myöhäisemmät teokset ovat orgaanisempia etnisyydessään. Esimerkiksi viulukonsertto vuodelta 1960 tavoittaa Prokofjev-tyylisen särmikkyyden lievästi välimerellisestä tulokulmasta.

Levyn pääosassa soittava Itamar Zorman ei viulistina liene herkkä Lähi-idän etnovaikutteille. Soitto on neutraalin yleiseurooppalaista, kuten kai kuuluukin. Välillä Zorman prässää äänen rikki, eikä virtuoosiencoreksi tarkoitetun Toccatan canun-imitaatio suju kovinkaan kevyesti. BBC:n Walesin kansallisorkesteri selvittää osansa asiallisemmin.

Levykokonaisuus tekee silti kunniaa Paul Ben-Haimille ja sille kuinka pakkomuutto kääntyi voimavaraksi. Saksassa Frankenburger olisi jäänyt myöhäisromantiikan ynnämuuksi, mutta Lähi-idässä Ben-Haim loi Israelille oman, kansallisromanttisen taidemusiikkityylin, joka kuulostaa edelleen kohtalaisen raikkaalta.

"Evocation". Paul Ben-Haim: Viulukonsertto; Evocation; Kolme sanatonta laulua ym. - Itamar Zorman, viulu, ja BBC:n Walesin kansallisork./Philippe Bach, sekä Amy Wang, piano. (BIS-2398)

Kuuntele Uudet levyt 26.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua