Hyppää pääsisältöön

Tauno Pylkkäsen lauluja kannatti penkoa

Viime vuonna tuli kuluneeksi sata vuotta Tauno Pylkkäsen syntymästä, mutta säveltäjä ei juuri saanut osakseen juhlintaa saati uudelleenarviointia - Pylkkästä pidetään pätevänä muttei uutta luoneena oopperasäveltäjänä ja musiikin puuhamiehenä, joka kuoli viinaan jo kuusikymppisenä. Onneksi baritoni Tuomas Lehtinen on kaivellut Pylkkäsen jäämistöstä hänen erinomaisia yksinlaulujaan ja saattanut ne uudelle levylle, joka osaltaan nostaa Pylkkäsen arvostusta.

Tauno Pylkkänen: Lauluja
Tauno Pylkkänen: Lauluja Uudet levyt

Fugan julkaiseman levyn ohjelmistoksi Tuomas Lehtinen on valikoinut sekä kustannettuja lauluja että käsikirjoituksia. Joukossa on useita tunnelmallisia ja vaikuttavia aarteita, jotka osoittavat miksi Pylkkänen ansaitsi lisänimen Pohjolan Puccini. Melodiat ovat luontevuudessaan ja koskettavuudessaan ylivertaisia suomalaisessa liedissä, jopa Yrjö Kilpiseen verrattuna, harmoniassa vapaus, kansallisromantiikka, impressionismi ja myöhäisromantiikka yhdistyvät monitahoisesti, ja kokonaisilmaisu on pelkistettyä mutta tehokasta. Runot Pylkkänen myötäelää musiikissaan vahvasti, mutta usein hänen tulkintansa on särmikäs, melankolinen tai synkkä, kuten sarjassa Hyppelihiiri.

Avantgarden rajoja Pylkkänen ei lähesty, mutta nykykuulija ei sitä vanhalta musiikilta enää vaadikaan, ja huomion voi kiinnittää musiikin laatuun.

Tuomas Lehtinen ei ole ominut ohjelmistoa itselleen, vaan pyytänyt levylle mukaan myös sopraano Hedvig Pauligin ja mezzosopraano Melis Jaatisen. Kaikki kolme hallitsevat lyyrisen, puhtaan lied-ilmaisun ja sanoistakin saa selvän, mikä on hyvä, koska levyvihkosessa ei ole runotekstejä. Lehtinen on kolmikon heikoin lenkki: Äänen sävy on miellyttävä ja forte kantaa, mutta hiljaiset, pitkät sävelet osoittavat, että väpättävä vibrato kaipaa kevyttä määräaikaishuoltoa.

Pylkkäs-urakka on järkevästi jaettu kahdelle pianistille. Juho Alakärppä ja Tuomas Juutilainen ovat jaksaneet kaivella yksittäisistä lauluista värit kirkkaina esiin. Kokonaisuutena levy lienee vuoden toistaiseksi tärkein levy Suomen musiikin historian kannalta. Toivottavasti se osaltaan tuo Pylkkäsen musiikille lisää arvostusta ja esityksiä.

Tauno Pylkkänen: Lauluja. - Hedvig Paulig, sopraano, Melis Jaatinen, mezzosopraano, ja Tuomas Lehtinen, baritoni, sekä Juho Alakärppä ja Tuomas Juutilainen, piano. (FUGA-9455)

Kuuntele Uudet levyt 26.3.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua