Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Tee se itse! D-I-Y!

Audiosignaalin kytkentätalu (matriisi)
Audiosignaalin kytkentätalu (matriisi) tekniikka (laitteet)

Italialainen diskomusiikki, italodisco, oli menestys myös Espanjassa. Vuonna 1986 italialainen diskotähti Spagna oli Espanjan listaykkösenä seitsemän peräkkäistä viikkoa, konevetoisella diskohitillään Easy lady.

Muita tuon vuoden listaykkösiä Espanjassa olivat Modern Talking, Sigue Sigue Sputnik ja Level 42.

Kaikissa noissa soivat mukana koneet, uudet digitaaliset syntesoijat, kuten Yamahan DX-7, Ensoniqin ESQ-1 tai Roland Alpha Juno. Elektroniset hitit kuulostivat elektronisilta hiteiltä, niin kuin niiden haluttiinkin kuulostavan. Tuon ajan konepoppia edustivat myös esimerkiksi Depeche Mode, Pet Shop Boys, Culture Club ja Erasure. Ja kaikki soivat myös Espanjan listoilla, kyllästymiseen asti.

Madridissa parikymppinen Miguel Ángel Ruìz teki myös elektronista musiikkia. Hän touhusi suhteellisen vaatimattomilla ja jo hieman ikääntyneillä laitteilla, mutta se ei haitannut. Hän ei tähdännytkään listoille, vaan halusi pysyä maan alla ja marginaalissa. Hän oli elektroninen punkkari ja aito tee-se-itse -mies. D-I-Y! Do it yourself!

Miguel päätti julkaista musiikkiaan, ajan henkeen c-kasetilla ja taiteilijanimellä Orfeón Gagarin. Kasetti julkaistiin vuonna 1986, ja kuten oli todennäköistä, se ei milloinkaan noussut haastamaan Depeche Modea, Erasurea, Pet Shop Boysia ja kumppaneita. Se kun oli hieman erilaista musiikkia.

Kasettijulkaisu häipyi historian hämäriin, ehkä se ei milloinkaan edes ylittänyt Espanjan rajoja, ehkä sitä ei koskaan kuunneltu edes Madridin ulkopuolella, kuka tietää. Miguel jatkoi musiikillista uraansa, ja niinpä tapahtui, että vuonna 2019 tuo vuoden 1986 c-kasettijulkaisu sai uuden elämän.

Suositaanpa nyt yksityisyritteliäisyyttä, sekä vanhaa että uutta. Vanhoja c-kasetteja ja vinyylejä on viime aikoina taas kaivettu esiin ja tuotu päivänvaloon. Tuossa edellä oli musiikkia vuodelta 1986, ja nyt peruutetaan vielä kauemmas taaksepäin ajassa: vuoteen 1980.

Amerikkalainen Laurie Spiegel julkaisi tuolloin ensialbuminsa The Expanding Universe. Hän oli kyllä oikeastaan koko 1970-luvun ajan jo touhunnut elektroniikan, elektronisen musiikin ja tietokoneiden parissa, ja aivan tekniikan eturintamassa, voisi sanoa. Hän on eräs alan pioneereista, tietokonemusiikin uranuurtajista.

Laurie Spiegelin ensilevy on nyt kaivettu arkistojen kätköistä ja julkaistu uudelleen. Ja tietysti alkuperäiseen tyyliin vinyylinä.

Ja niin on tapahtunut myös Laurie Spiegelin kakkosalbumille Unseen Worlds, joka ilmestyi yli kymmenen vuotta ensialbumin jälkeen. Kyllä, yli kymmenen vuotta.

Ilmeisesti Laurie Spiegel oli tuohon aikaan sen verran kiireinen tietokoneidensa kanssa, ettei ehtinyt tehdä musiikkia ainakaan julkaistavaksi asti. Tai sitten oli niin, että musiikkia kyllä syntyi, mutta tämänkaltaisella musiikilla ei katsottu olevan kovinkaan suurta kaupallista potentiaalia 1980-luvun aikana. Joten Unseen Worlds ilmestyi vuonna 1991.

1980-luvun lopulla Laurie Spiegel oli kehittänyt tuon ajan kotitietokoneille, Applen Macintoshille, Amigalle ja Atarille tietokoneohjelman nimeltä Music Mouse. Se oli ohjelma, jolla tehtiin tietokonemusiikkia.

Laurie Spiegel on ollut edelläkävijä ja tienraivaaja, eritoten tietokonemusiikissa ja siihen liittyvässä tekniikassa. Ja samalla hän on - ehkä olosuhteiden pakostakin - ollut aina myös todellinen tee-se-itse-hahmo, kuten monet kokeellisen ja elektronisen musiikin tekijät ennen häntä ja hänen jälkeensä.

Ja henki elää. Tässä urbaanin rappion feminististä tulkintaa, kuten tekijät itse sanovat. Suomalainen Lintulintu ja Thousand Dried Flowers:

Hirttomiehiä työväenluokalle on levyn nimi. Musiikki on painavaa, vaikka se ei olekaan työväenmarsseja, eikä mitään sen suuntaista. Musiikki on voimakasta ja tunteikasta, aika abstraktia ja osoittelematonta, ja se jättää tilaa kuuntelijan omalle kokemiselle ja pohdinnalle.

Musiikin ovat tehneet Pepa Päivinen ja Jussi Miettola. Musiikkia on hiljalleen kypsytelty jo vuodesta 2013 lähtien, kertovat tekijät, ja viimeiset silaukset tehtiin vuoden 2018 lopulla. Pepa Päivinen soittaa puhaltimia ja Jussi Miettola tuo mukaan nollat ja ykköset, oman elektronisen maailmansa:

Saksalainen Hans Castrup oli mukana vuonna 2018 julkaistulla tupla-albumilla Karl Marx's 200th, jolle eri musiikintekijät tekijät olivat tehneet musiikillista tulkintaansa tai kunnianosoitustaan 200-vuotiaalle Karl Marxille.

Hans Castrup on tehnyt myös kolme sooloalbumia, muiden aktiviteettiensa ohessa. Hän on nimittäin myös taidemaalari, valokuvaaja ja videotaiteilija. Mutta musiikkia siis myös syntyy, ja ymmärrettävästikin hyvin kuvallista ja mielikuvallista musiikkia.

Englantilainen Simon Scott kutsuu itseään ei niinkään säveltäjäksi, vaan ääniekologiksi. Hän on myös multi-instrumentalisti, ja ansaitsee leipäänsä myös rumpalina. Albumillaan Soundings Simon Scott esittelee ääniä maailmanmatkoiltaan.

Hän kertoo tehneensä musiikin monella eri maailmankolkalla: paitsi kotikulmillaan Cambridgessä, myös Yhdysvalloissa, Aasiassa, Etelä-Amerikassa, Euroopassa ja arktisilla alueilla. Mukana on ääniä kaikkialta ja musiikki on todella syntynyt tien päällä ja tee-se-itse -hengessä, aivan konkreettisesti läppärin avulla. Tämä on jatkuvan liikkeen ja muutoksen musiikkia, sanoo Simon Scott.

Amerikkalaissyntyinen, mutta Japanin maaseudulla kasvanut Corey Fuller tekee, ilmeisesti japanilaisesta kulttuuriperimästään johtuen, jollakin tapaa läpikuultavaa ja vähäeleistä musiikkia. Näin siitäkin huolimatta, että hän on jo pitkään asustanut Tokion vilinässä. Tai ehkä juuri siksi.

AVARUUSROMUA 31.3.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ORFEÓN GAGARIN: Omsk 1939 (Orfeón Gagarin, 1986)
LAURIE SPIEGEL: Clockworks (The Expanding Universe, 1980)
LAURIE SPIEGEL: Finding Voice (Unseen Worlds, 1991)
LAURIE SPIEGEL: The Hollows (Unseen Worlds, 1991)
LINTULINTU: By The Pond (Thousand Dried Flowers)
PEPA PÄIVINEN & JUSSI MIETTOLA: Monopol unesssa (Hirttomiehiä työväenluokalle)
PEPA PÄIVINEN & JUSSI MIETTOLA: Glace Noir (Hirttomiehiä työväenluokalle)
HANS CASTRUP: Beyond Quantization-Free Mirror Axes (Heterogeneous Cell Information)
SIMON SCOTT: Baaval (Soundings)
COREY FULLER: Look Into The Heart Of Light, The Silence (Break)

  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri