Hyppää pääsisältöön

Zemlinskyn riipaiseva Kääpiö-ooppera Berliinissä

Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019.
Kääpiöllä oli Deutsche Operissa kaksi kaksi esittäjää, amerikkalainen tenori David Butt Philip ja berliiniläinen näyttelijä Mick Morris Mehnert. Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019. Kuva: Anja Lankinen Alexander von Zemlinsky

Alexander von Zemlinskyn oopperaharvinaisuus vuodelta 1922 Der Zwerg eli Kääpiö sai ensi-iltansa Berliinin Deutsche Operissa 24. maaliskuuta 2019. Anja Lankinen istui syvästi vaikuttuneen oopperayleisön joukossa ja bongasi lavalta myös suomalaisen mezzosopraanon Maiju Vaahtoluodon.

Alexander von Zemlinskyn (1871–1942) oopperan Der Zwerg eli Kääpiö libreton on laatinut Georg C. Klaren Oscar Wilden satua The Birthday of the Infanta mukaillen. Ooppera sai kantaesityksensä Kölnissä 28. toukokuuta 1922. Kapellimestarina oli Otto Klemperer, ja hyvin pian kappale esitettiin myös Berliinissä.

Sen jälkeen kuluikin vuosikymmeniä ennen kuin Berliiniin saatiin uusintaesitys. Muutama vuosi sitten ooppera esitettiin Berliinin Komische Operissa ja nyt oli vuorossa Deutsche Oper.

Der Zwerg on yksinäytöksinen ooppera ja sen kesto on noin puolitoista tuntia. Tällä kertaa oopperan johdannoksi oli lisätty Arnold Schönbergin (1874–1951) Begleitungsmusik zu einer Lichtspielscene für Orchester op. 34 (1930).

Opettaja Zemlinsky rakastuu oppilaaseensa Almaan

Schönbergin teoksessa on piano pääosassa ja tapahtumapaikkana on Alexander von Zemlinskyn koti. Säveltäjä opettaa nuorta, viehättävää Alma Schindleriä, joka tunnetaan myöhemmin Alma Mahlerina, säveltäjä Gustav Mahlerin puolisona. Opettaja on syvästi rakastunut oppilaaseensa, mutta ei saa oikein vastarakkautta.

Kohtausta esittivät ja näyttelivät kaksi pianistia, Alma Schindleriä esitti Adelle Eslinger - joka siviilissä on rouva Runnicles - ja von Zemlinskyä Evgeny Nikiforov. Heillä oli aikamoinen kokoero. Kohtaus päättyy katastrofiin; Alma vie säveltäjän peilin eteen.

Päiväkirjassaan Alma kirjoittaa, ettei voisi kuvitella itseään alttarilla von Zemlinskyn kanssa, koska he näyttäisivät naurettavilta juuri tuon kokoeron vuoksi. Johdanto kestää yhdeksän minuuttia ja uumoilee selvästi tulevan oopperan katastrofia.

Kääpiö joka ei ole koskaan nähnyt itseään

Sitten varsinaisen oopperan, von Zemlinskyn Kääpiön tapahtumiin.

Hovimestari ja neljä kamaripalvelijaa valmistelevat prinsessa Claran 18-vuotissyntymäpäiväjuhlaa. Prinsessa on saamassa turkkilaiselta sulttaanilta aivan erityisen lahjan; saapuvaksi odotetaan kääpiökasvuista muusikkoa, joka ei ole tietoinen erilaisuudestaan, eikä ole koskaan nähnyt itseään peilistä.

Hovinaiset pilkkaavat kääpiötä peitellysti. Myös prinsessa ottaa osaa ilkeään leikkiin ja vaatii kääpiötä valitsemaan jonkun hovinaisista puolisokseen. Kääpiö on kuitenkin tehnyt jo ratkaisunsa ja valitsee prinsessan, johon hän on heti rakastanut.

Prinsessa järkyttyy, sillä eihän näin pitänyt käydä. Hän käskee lähintä kamarineitoaan Ghitaa kertomaan kääpiölle tämän todellisesta ulkomuodosta. Sitä ennen prinsessa kuitenkin jatkaa leikkiään, tanssii ja suutelee kääpiötä kaikkien silmien edessä ja ojentaa tälle valkoisen ruusun.

Ghita tulee epätoivoiseksi tehtävästään. Hän ei voi sanoa kääpiölle, miten muut ihmiset tämän näkevät.

Vasta kun kääpiö on yksin, ja näkee ensi kertaa kuvansa peilistä, hän tajuaa erilaisuutensa. Tilanne on katastrofaalinen. Kääpiö ei millään usko, että se, mitä hän näkee peilissä, on hän. Hän raivostuu itselleen ja tajuaa, että prinsessa ja hoviväki ovat nauraneet hänelle ja pilkanneet häntä. Totuus vie häneltä hengen.

Prinsessa valittaa ”rikkoutuneesta leikkikalustaan”. Ainoastaan hovineiti Ghita suree aidosti kääpiötä: ”Jumala on särkenyt köyhän kauniin sydämen.”

Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019.
"Loppuaplodit kestivät ja kestivät eikä yhtään buuausta kuulunut, ja se on jo aika erikoista Berliinissä", Anja Lankinen ihmetteli Deutsche Operin katsomossa. Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019. Kuva: Anja Lankinen Alexander von Zemlinsky

Kääpiön roolissa oikea kääpiö

Sitten itse esitykseen. Kääpiöllä oli esityksessä kaksi esittäjää. Oli upea amerikkalainen tenori David Butt Philip ja berliiniläinen näyttelijä Mick Morris Mehnert. Mehmert on oikea kääpiö ja tavattoman sympaattinen ja kauniskasvoinen.

Heidän yhteistyönsä pelasi saumattomasti. Tilanne oli vähän samanlainen kuin oopperassa, kun laulaja on sairastunut eikä pysty laulamaan; joku muu laulaa orkesterimontusta ja laulaja näyttelee lavalla. Berliiniläisten esityksessä vain molemmat olivat lavalla.

Hemmoteltua prinsessaa, omaa kauneuttaan ihailevaa Donna Claraa esitti venäläinen sopraano Elena Tsallagova. Hän oli kuin luotu tähän rooliin sekä äänellisesti että ulkoisesti. Brava Elena!

Amerikkalainen Emily Magee lauloi Ghitan ihanasti ja oli uskottava roolissaan.

Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019.
Iloinen suomalainen mezzosopraano, punatukkainen Maiju Vaahtoluoto ensi-iltajuhlissa Deutsche Operin lämpiössä. Artikkelin lopussa on linkki Kantapöytä-artikkeliin, josta pääsee kuuntelemaan Maijun mezzosopraanoa Camille Saint-Saensin Le Rossignol -laulussa. Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019. Kuva: Anja Lankinen Alexander von Zemlinsky

Suomalainen mezzo Maija Vaahtoluoto hovineitona

Muut kolme kamarineitoa olivat Flurina Stucki, Amber Fasquelle ja meidän Maiju Vaahtoluoto. Nämä kolme olivat stipendiaatteja Deutsche Operissa, kuten myös hovimestarin esittäjä Philipp Jekal.

Oli ilo kuunnella näitä nuoria laulajia. Erityisesti korva nautti, totta kai, Maiju Vaahtoluodon upeasta mezzosta. Brava Maiju!

Kahta tyttöstä esittivät So Young Park ja Kristina Häger. Kuorona oli oopperan naiskuoro.

Suuren oopperatalon etu on siinä, että pienetkin roolit voidaan miehittää huippulaulajilla, kuten tänäkin iltana tapahtui.

Kännykät ja purukumi pois!

Ohjaaja Tobias Kratzer oli tuonut teoksen meidän aikaamme, joten synttärijuhliin tulevilta kerättiin kännykät pois, ja prinsessakin joutui luopumaan purukumin jauhamisesta. Ohjaus oli hieno ja koskettava.

Näyttämönä oli palatsin juhlasali, jossa takaseinällä oli iso urkupillistö. Näyttämökuva pysyi lähes samana loppukohtauksen peiliseinään asti. Rainer Sellmaier oli tehnyt valkoisen lavastuksen ja puvut.

Ja sitten itse musiikkiin. Se on kaunista ja romanttista. Orkesteri saa hehkuttaa sydämensä pohjasta ja kyllä he hehkuttivatkin talon generalmusikdirektor Donald Runniclesin johdolla. Ai, että tykkäsin taas kerran Deutsche Operin orkesterista!

Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019.
Toinen vasemmalta ohjaaja Tobias Kratzer, kapellimestari Donald Runnicles, puolisonsa pianisti Adelle Eslinger ja sopraano Elena Tsallagova. Alexander von Zemlinskyn ooppera Der Zwerg Berliinin Deutsche Operissa 2019. Kuva: Anja Lankinen Alexander von Zemlinsky

Ystävykset Zemlinsky ja Schönberg

Koska Der Zwerg on yksinäytöksinen ooppera, niin yleensä sen parina esitetään joku toinen yksinäytöksinen ooppera. Ohjaaja Kratzer kertoi, että Deutsche Operin toivomus oli, että tällä kertaa esitettäisiin vain tämä yksi ooppera.

Ajatus tuntui ohjaajasta aluksi vieraalta, mutta sitten hän keksi johdannoksi tuon Schönbergin teoksen ja sehän sopi siihen täydellisesti. Zemlinskyn ja Schönbergin välillä oli tiivis yhteys. Zemlinsky oli Schönbergin opettaja ja ystävä ja hänen Mathilde-sisarensa meni naimisiin Schönbergin kanssa.

Itse mietin tykönäni, että mikä ooppera sopisi Der Zwergin kaveriksi ja tulin siihen tulokseen, ettei mikään. Teos on niin vaikuttava - ainakin tällaisena toteutuksena - että sen haluaa olevan illan ainoa ooppera. Sitä paitsi tykkään lyhyistä oopperoista – jos Wagneria ei lasketa.

Loppuaplodit kestivät ja kestivät eikä yhtään buuausta kuulunut, ja se on jo aika erikoista Berliinissä. Illasta jäi aivan mahtavan hyvä mieli. Tällä pärjää taas pitkään.

Anja

Kirjoittaja Anja Lankinen on Suomen Kansallisoopperan nuotistonhoitaja emerita, jonka rakkaus oopperaa kohtaan ei laannu.

Missä päin maailmaa tai koto-Suomea matkustit? Mitä innostavaa näit tai kuulit? Jaa elämyksesi muiden klassisen fanien kanssa ja kirjoita meille juttu matkaltasi. Lähetä meille yhteystietosi eli sähköpostisoitteesi tai puhelinnumerosi palautelomakkeen kautta, niin otamme yhteyttä.

Lue, katso ja kuuntele Mezzosopraano Maiju Vaahtoluoto Kantapöydän opiskelijatreffeillä 12.4.2017.

  • Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nancy Dalbergin jousikvartetot hönkivät virkistävästi

    Nordic String Quartet (Heiðrun Petersen ja Mads Haugsted Hansen, viulu, Daniel Eklund, alttoviulu, Lea Emilie Brøndal, sello) lyö pöytään kuluvan vuoden toisen julkaisunsa. Alkuvuodesta se vakuutti Pelle Gudmundsen-Holmgreenin kvartettosarjassa moni-ilmeisellä ja vivahteikkaalla soitollaan.

  • Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Tunnelmointia ja ikiaikaisuuksien viivähdyksiä

    Viulisti Pauline Kim Harris sekä taiteiden rajapinnoilla äänistöä luova Spencer Topel yhdistävät yhteisprojektissaan renessanssi- ja barokinajan sävelistöä elektronisiin äänimaisemiin. Yhteissoivuus matkaa ambientin ääniuniversumissa verkkaisesti ja vakaasti kohti tavoittamatonta. Äänite rakentuu kahden teoksen ympärille.

  • Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Neave Trio jatkaa vahvaa julkaisusarjaansa

    Vuosikymmenen alussa perustettu yhdysvaltalainen Neave Trio (Anna Williams, viulu, Mikhail Veselov, sello ja Eri Nakamura, piano) esittelee uudella julkaisullaan konserttimaisen kokonaisuuden.

  • Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Luontevia elektroakustisia liitoksia

    Maija Hynninen (s. 1977) siirtyy teoksissaan synteettisen ja akustisen äänen välillä samalla niiden rajapintoja, yhteyksiä ja yhdistelmiä tunnustellen. Nyt julkaistut neljä teosta muodostavat läpileikkauksen Hynnisen 2010-luvun elektroakustisesta tuotannosta. Kaikissa teoksissa akustiset elementit limittyvät Hynnisen itsensä toteuttamaan elektroniseen äänistöön.