Hyppää pääsisältöön

Arto Paasilinna myy miljoonittain – filosofinen huumori ja supisuomalainen eksotiikka vetoavat ranskalaisiin

Mylläri Cornélius (Bonaventure Gacon) ja puutarhaneuvoja Carmen (Anaïs Demoustier) tapaavat myllyn rakennustyömaalla elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri
Bonaventure Gacon on ulvova mylläri Cornélius ja Anaïs Demoustier on puutarhaneuvoja Carmen Arto Paasilinnan tarinan ranskalaisversiossa Mylläri Cornélius (Bonaventure Gacon) ja puutarhaneuvoja Carmen (Anaïs Demoustier) tapaavat myllyn rakennustyömaalla elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri Kuva: Agat films Cornelius, ulvova mylläri,KulttuuriCocktail,teeman elokuvat

Tiesittekö, että Arto Paasilinna on todella suosittu Ranskassa? Siis todella suosittu! Paasilinna-boomin aloitti kääntäjä Anne Colin du Terrail, joka halusi kokeilla kaunokirjallisuutta. Syntyi miljoonaluokan bestseller.

Arto Paasilinna on iso nimi Ranskassa. Isompi kuin moni suomalainen lukija arvaa, vaikka olisi joskus kuullut asiasta mainittavan.

Arto Paasilinnan kirjoja on Ranskassa myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Niistä on tehty 2000-luvulla kaksi ison budjetin elokuvaa, ja Paasilinnaa versioidaan jatkuvasti teattereissa eri puolilla Ranskaa. Jäniksen vuosi on virallisella Ranskan lukiolaisille suositeltujen kirjojen listalla. Kun ranskalaisen lehden toimittaja haluaa kuvailla nopeasti Antti Tuomaisen uutta romaania, riittää sanoa: "Si vous aimez Arto Paasilinna..."

Mistä menestystarina alkoi? Paasilinnan esitteli ranskalaiselle yleisölle tuolloin uraansa aloitellut kääntäjä.

Kääntäjä Anne Colin du Terrail
Anne Colin du Terrail Kääntäjä Anne Colin du Terrail Kuva: Anne Colin du Terrail Cornelius, ulvova mylläri,anne colin du terrail

Suomessa syntynyt, kaksikielisenä Ranskassa kasvanut Anne Colin du Terrail toimi 1980-luvulla teknisten ja lakitekstien kääntäjänä suomesta ranskaan ja halusi kokeilla kaunokirjallisuutta. Sattumalta pariisilaisessa elokuvateatterissa pyöri Risto Jarvan Jäniksen vuosi, jonka teksteistä Colin du Terrail'lle jäi mieleen Arto Paasilinnan nimi.

Löysin juuri sitä, mitä etsin. Jotain supisuomalaista, jossa oli sopivasti huumoria ja vakavaa asiaa.

– Olin etsinyt sopivaa kirjaa jo monta kuukautta löytämättä mitään täysin vakuuttavaa, Anne Colin du Terrail kertoo.

Elokuvan (tuolloin jo kolmatta kertaa) nähtyään hän päätti hankkia käsiinsä Paasilinnan romaanin.

– Löysin siitä juuri sitä, mitä etsin. Jotain supisuomalaista, jossa oli sopiva määrä huumoria mutta kuitenkin vakavaakin asiaa.

– Ajattelin, että vaikka yritykseni ei onnistuisi, ainakin kääntäminen olisi hauskaa hommaa. Ja niin se olikin, vaikkei niin helppoa kuin olin luullut.

Anne Colin du Terrail käänsi Jäniksen vuoden ikään kuin pöytälaatikkoon ja alkoi sitten tarjota sitä kustantajille. Pitkän etsinnän jälkeen kustantamo Denoël julkaisi romaanin Le lièvre de Vatanen vuonna 1989. Nopeasti kävi selväksi, että käsissä oli todellinen bestseller. Colin du Terrail'n seuraava käännöstyö oli pari vuotta myöhemmin Ulvova mylläri – Le meunier hurlant – joka oli myös suurmenestys. Arto Paasilinnasta tuli ennen pitkää Ranskassa tunnettu nimi ja Anne Colin du Terrail oli löytänyt leipäpuunsa.

Paasilinnan huumorissa on toisaalta visuaalista slapstickia ja toisaalta syvää ironiaa ja satiiria.

Mutta mikä Paasilinnassa vetoaa ranskalaiseen lukijaan? Jäniksen vuoden ja Ulvovan myllärin päähenkilöt ovat kumpikin, suomalaisin silmin katsoen, umpisuomalaisia, omapäisiä miehiä, jotka ilmaisevat itseään sanojen sijaan ruumiillisella työllä koneiden parissa, rakennuksella tai erämaassa, missä kirves paukkaa ja pontikkapannu porisee.

Kääntäjän ensimmäinen vastaus on monipuolinen huumori.

– Siinä on toisaalta hyvin visuaalisia, slapstick-luonteisia kohtauksia, ja toisaalta syvempiä, ironisia ja satiirisia piirteitä, jotka varmasti osuvat yhteen ranskalaisten huumorintajun kanssa.

Totta on, että Paasilinnaa lukiessaan voi hyvin kuvitella vaikka Ulvovan myllärin nimismiehen tai Jäniksen vuoden riistanvalvojan klassisen ranskalaisen komediaelokuvan meheväksi hahmoksi, joka korostaa virkamiehen tärkeyttään liioittelevin äänenpainoin, ilmein ja elein. Tai ajatelkaa vaikka Asterixia ja antakaa mielikuvituksenne kuvittaa tapahtumat Uderzon tyyliin!

Mutta, ja mikä tärkeintä, Arto Paasilinnan huumori ei pelkästään naurata.

– Paasilinnan kirjoissa huumori täyttää tärkeän tehtävän. Hän osaa puhua kevyesti raskaista asioista: esimerkiksi syrjintä, itsemurha, työttömyys... Hän viihdyttää mutta myös mietityttää lukijaa. Ranskalaiset pitävät hänen kirjojensa filosofisesta puolesta.

Ranskalaiset haluavat avartaa maailmaansa ja ovat tottuneet lukemaan paljon käännöskirjallisuutta.

Joten vaikka kirjoissa on asioita, jotka eivät muille kuin suomalaisille aukea – ranskalainen toki ymmärtää, että Urho Kekkonen on presidentti mutta ei sitä, että hän on Kekkonen – niiden tärkeimmät teemat ovat universaaleja. Kuten mylläri Gunnar Huttusen erilaisuus.

– Erilaisuutensa takia yhteiskunnasta syrjityn ihmisen kohtalo puhuttelee kaikkia.

Cornélius tutkittavana mielisairaalan läpivalaisukoneessa elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri
Cornélius läpivalaistavana mielisairaalassa Cornélius tutkittavana mielisairaalan läpivalaisukoneessa elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri Cornelius, ulvova mylläri,teeman elokuvat

Ja toisaalta siinä missä moni suomalaislukija pystyy tuntemaan sormissaan, varpaissaan ja sieraimissaan Paasilinnan kuvaaman metsän tunnun ja tuoksun tai suohon uppoavan kumisaappaan imaisun, Ranskassa nämä maisemat ovat jotain vierasta.

– Ranskalainen lukija etsii kirjallisuudesta mahdollisuutta avartaa maailmaansa ja on tottunut lukemaan paljon käännöskirjallisuutta. Tietty eksotiikka on varsin kiehtovaa.

Sanotaan, että jokaisella ranskalaisella on ainakin yksi isovanhempi, joka on maalta.

Miten ranskalainen mahtaa kokea kaupungin ja maaseudun tai kaupungin ja luonnon välisen jännitteen? Ranskahan on laaja maa. Itse asiassa virallisten tilastojen mukaan ranskalaisista on maalaisia suurempi osa kuin suomalaisista.

– En tiedä, pitääkö se vielä nykyään paikkansa, mutta olen aina kuullut sanottavan, että jokaisella ranskalaisella on ainakin yksi isovanhempi, joka on ollut maanviljelijä tai ainakin asunut maalla, sanoo Anne Colin du Terrail.

Ranskalainen maaseutu ja luonto on kuitenkin vielä enemmän ihmisen muokkaamaa kuin Suomen.

– Harva on täällä tavannut luonnossa kuin korkeintaan siilin. En oikein usko, että ranskalainen lukija ajattelee Paasilinnaa lukiessaan mitään maalaisidylliä, Anne Colin du Terrail huomauttaa.

Paasilinnalle on keksitty Ranskassa nimitys "ekologinen huumori", mutta se ei kääntäjää täysin vakuuta.

– Lapin luonto koetaan varmasti hyvin etäisenä ja eksoottisena seikkailukenttänä enemmän kuin esikuvana luonnonsuojelun tavoitteista. Sitä paitsi valtaväestön kiinnostus ekologisiin asioihin on aika uutta. Sitä tuskin oli olemassa, kun Jäniksen vuosi ilmestyi 1989.

Cornélius ja valkoinen susi istuvat vierekkäin lumisella kukkulalla elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri
Cornélius ja susi Cornélius ja valkoinen susi istuvat vierekkäin lumisella kukkulalla elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri Cornelius, ulvova mylläri,teeman elokuvat

Yksi asia, jossa Ranska ja Suomi kuitenkin muistuttavat toisiaan, on pääkaupungin ja muun maan välinen kontrasti, joka on usein läsnä Paasilinnan kertomuksissa. Virallinen Ranskan valtio on keskittynyt Pariisiin, jossa asuu miltei viidesosa koko maan väestöstä ja joka on valtavan suuri myös verrattuna vaikkapa Lyoniin tai Marseilleen.

Pariisin eliitti on Ranskassa vähän samaa kuin "Helsingin herrat" Suomessa, Anne Colin du Terrail vahvistaa:

– Nykyiset 'keltaiset liivit' ovat tästä hyvä esimerkki.

Paasilinnan tavanneet ranskalaiset toimittajat ovat olleet sitä mieltä, että mies on kirjojensa vertainen.

Entä mitä mieltä ranskalaiset ovat Paasilinnan kielestä? Välittyykö sen henki ranskan kielellä?

– Pyrin saamaan hänet kuulostamaan samalta kuin suomeksi. En osaa sanoa, olenko onnistunut, muitta ainakin ranskalaiset toimittajat, jotka ovat tavanneet Paasilinnan, ovat olleet sitä mieltä, että mies on kirjojensa vertainen.

Kieltä rehevöittää, että Colin du Terrail kääntää erisnimiäkin ranskaksi silloin, kun se on paikallaan: esimerkiksi Jäniksen vuoden tapahtumapaikat Läähkimäkuru ja Vittumaisenoja epäilemättä avautuvat lukijalle paremmin ranskannettuina Gorges-pantelantes ja Ruisseau-à-la-con.

Cornelius myllynsä koneiston keskellä elokuvassa Cornélius, ulvova mylläri
Cornélius myllyssään Cornelius myllynsä koneiston keskellä elokuvassa Cornélius, ulvova mylläri Cornelius, ulvova mylläri,teeman elokuvat

Arto Paasilinnan kaksi tunnetuinta ja luetuinta romaania ovat Ranskassa niin kuin Suomessakin Jäniksen vuosi ja Ulvova mylläri, jotka molemmat on tuotu ranskaksi valkokankaalle 2000-luvulla. Vuonna 2006 valmistunut Jäniksen vuosi herkuttelee Kanadan vuorten ja rannattomien metsien huimilla maisemilla mutta pitäytyy tietyssä realismissa. Sen sijaan Yann Le Quellecin vuonna 2017 ohjaama Cornélius, ulvova mylläri hakeutuu ajattomaan fantasiamaailmaan ja muistuttaa enemmän satua.

Cornélius ja Carmen istuttamassa kasvimaata elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri
Cornélius ja Carmen Cornélius ja Carmen istuttamassa kasvimaata elokuvassa Cornelius, ulvova mylläri Cornelius, ulvova mylläri,teeman elokuvat

Elokuvan tapahtumat noudattelevat varsin vapaasti Paasilinnan kertomusta. Sen pääosassa nähdään Bonaventure Gacon parrakkaana myllärinä, joka saapuu pieneen kylään jostain kaukaa, tuntemattomien sisäisten pirujensa ajamana. Väkivahvan ja silti herkän ja hauraan Cornéliuksen rakastettu puutarhakonsulentti Carmen (Anaïs Demoustier) on tässä sovituksessa pormestarin tytär ja häijyn kauppiaan vastentahtoinen morsian.

Elokuvasta välittyy hyvin paasilinnamainen henki.

Anne Colin du Terrail pitää elokuvaa onnistuneena.

– Vaikka se on aika kaukana alkuperäisestä kirjasta, siitä välittyy mielestäni hyvin paasilinnamainen henki.

Vuoden 2006 Jäniksen vuodesta tosin hän ei ollut kovin innostunut, koska ei voinut olla vertaamatta sitä Risto Jarvan versioon, "mestariteokseen".

Anne Colin du Terrail'n ura alkoi kolme vuosikymmentä sitten Paasilinnasta, ja hän on yksi tuotteliaimmista suomalaisen kirjallisuuden kääntäjistä eurooppalaisille kielille. Vuonna 2003 hän sai Suomen valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon. Colin du Terrail on kääntänyt suomesta ranskaksi mm. Johanna Sinisaloa, Leena Landeria, Peter von Baghia, Matti Hagelbergin sarjakuvia, näytelmiä ja radio-ohjelmia... sekä parisenkymmentä Paasilinnaa eli noin puolet kirjailijan koko tuotannosta.

Vieläkö Paasilinnaa tulee lisää ranskaksi?

– Minulla on jo nyt työn alla Aatami ja Eeva.

Teema esittää ranskalaisen elokuvaversion Paasilinnan romaanista Ulvova mylläri keskiviikkona 3.4. klo 22, Areenassa 30 päivää.
Ulvova mylläri on Radio 1:n Lukupiirin aiheena lauantaina 30.3. klo 19 sekä Yle Puheen Kirja vs. leffa -ohjelman aiheena torstaina 4.4. klo 14.

Cornélius, ulvova mylläri Teemalla ke 3.4. klo 22.00 ja Areenassa 30 päivää