Mikä tekee Maija Vilkkumaan kappaleesta tunnistettavan Maija Vilkkumaa -kappaleen? Suomen tunnetuimpiin rock-laulunkirjoittaijiin lukeutuva Vilkkumaa kertoo klassikkokappaleidensa syntytarinat.
Voit kuunnella Maija Vilkkumaan haastattelun alta myös audiona:
Satumaa-tango, Ei, Ingalsin Laura, Totuutta ja tehtävää, Kesä, Lottovoitto, Kissavideoita…
Maija Vilkkumaan rakastettujen kappaleiden sanoitukset ovat kuvittaneet suomalaista mielenmaisemaa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Tarkasti, usein koruttomasti ja kaunistelemattomasti, mutta kuitenkin samaistuttavasti, ihmissuhteita ja aikuistumisen paineita käsittelevät sanoitukset ovat tehneet Vilkkumaasta arvostetun ja palkitun laulunkirjoittajan.
Hänet on uransa aikana palkittu viidellä Emma-patsaalla, Teosto-palkinnolla sekä vuosittain merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle myönnettävällä Juha Vainio -palkinnolla.
Mutta mikä tekee kappaleesta tunnistettavan “Maija Vilkkumaa -biisin”? Millainen on Vilkkumaan biisien kirjoitusprosessi? 20-vuotiskokoelmalevynsä Maija! maaliskuun alussa julkaissut artisti kertoo tarinat seitsemän tunnetun laulunsa takana.
Tunnistettavia unelmia tähteydestä
Kaikki alkoi vuonna 1999 julkaistulta Pitkä ihana leikki -albumilta. Levyltä löytyy muun muassa Vilkkumaan kenties suurimmaksi klassikoksi nousseen Satumaa-tangon ohella myös poptähteydestä ja suurista musiikkiunelmista kertova Tähti.
Ja nykyään vaikka sä sammuisit pusikkoon
Joku liimaantuu sun vartaloon
Ottaa kuvia albumiinsa ja nuolee korvaa
Sul on hopeapaita, viis kitaraa
Sä huudat baarissa hei mä elän unelmaa
Sä voit juoda keskikaljaa Suosikin laskuun
– Tähti, 1999
Kappale syntyi Vilkkumaan ensin kirjoittamasta kertosäkeestä, joka ainakin osin inspiroitui artistin ensimmäisestä Provinssirock-keikasta.
– Olin silloisen Radiomafian haastattelussa, ja Tehosekoittimen Matti Mikkola ilmestyi jostain puskasta siihen. Tosi hyvässä kondiksessa, toki, mutta se oli mun mielestä sellainen rock-tähden ruumiillistuma silloin, Vilkkumaa kertoo.
Kappaleen julkaisun aikaan lehdissä epäiltiin, että rock-urasta unelmoivasta etupenkin pojasta tarinoiva Tähti kertoisi Don Huonot -yhtyeen keulakuvana tunnetusta Kalle Aholasta. Erityisesti tuolloin suurta kansansuosiota rock-tähtenä nauttinut Ahola oli Vilkkumaan vanha luokkakaveri, mikä oli omiaan selittämään kappaleen sijoittumista luokkahuoneeseen.
– Mä olen aina ajatellut, että ei se kyllä kerro kenestäkään – ei myöskään Matti Mikkolasta.
Vilkkumaan rinnakkaisluokalla koulua käynyt, Ultra Brasta ja Kerkko Koskinen Kollektiivista tuttu Kerkko Koskinen oli taas sitä mieltä, että kappale kertoo selvästi Vilkkumaasta itsestään.
– Sitten mä mietin, että ehkä tavallaan.
Tähden kertosäkeen rock-starasta uransa alkuvaiheita elänyt Vilkkumaa ei itseään nähnyt, mutta a-osien hiljaisen ja tunnollisesti koulua suorittavan unelmoijan tarinan hän kyllä tunnistaa.
Vilkkumaa kertoo vastikään miettineensä, että kertosäkeessä mainittu musiikkilehti Suosikki saa kappaleen kuulostamaan auttamattomasti vanhalta: aikanaan Suomen merkittävin nuorisokulttuuria ja musiikki-idoleita käsitellyt lehti lopetettiin vuonna 2012.
Vaikka kappaleella on ikää jo 20 vuotta, on Tähden tarina edelleen samaistuttava kenen tahansa musiikkialalla menestymisestä haaveilevan näkökulmasta. Artistien ihailu on vain siirtynyt Suosikin sijaan erityisesti sosiaaliseen mediaan ja juomia tarjoavat toimittajat ovat säännön sijaan poikkeus.
Eikä se lehden tarjoama keskikalja oikeasti ollut normi edes Suosikin kultakautena:
– Me itse asiassa tehtiinkin sellainen haastattelu nimenomaan Suosikkiin, jossa mulle tarjottiin yksi tuoppi, Vilkkumaa naurahtaa.
Lauluja lokeroihin sopimattomuudesta
Ne ei tahdo mua
Ne tahtoo Ingalsin Lauran
Essussaan kiltisti tottelemaan
Mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran
Vielä joskus teen niin kuin huvittaa
Ja niitä kaduttaa
– Ingalsin Laura, 2001
– Mä itse ajattelin, että se on maailmassa oleva aika klassinen “sain roolin, johon en mahdu, ja se ahdistaa, ja kukaan ei halua just mua vaan ne haluavat, että olisin jonkinlainen”.
Vilkkumaa muistaa miettineensä kappaletta kirjoittaessaan, oliko sen tarina jo liian kuultu. Ingalsin Laura on kuitenkin jatkanut elämäänsä ja etenkin keikoilla siihen suhtaudutaan erityisellä intohimolla. Vilkkumaa uskoo, että se kuvastaa rajoituksia, joita niin tytöt kuin pojat joutuvat elämässään kohtaamaan.
Ajatus kertosäkeen “Lauran, ja vielä mä nousen ja maailmalle nauran” -riimiparista syntyi, kun Vilkkumaan lähipiirissä kunnollisen tytön symboliksi nousi usein Pieni talo preerialla -kirjan ja -tv-sarjan Laura Ingalls.
– Moni on huomauttanut, että se Laura ei ole mikään kiltein ja tottelevaisin, vaan se kujeilee ja joutuu erilaisiin kommelluksiin. Siinä mielessä se muistuttaa sellaista tyttökirjan arkkisankaria.
Maija Vilkkumaan kappaleissa tunteita ja vaikeitakin asioita lähestytään usein tarinoiden kautta. Mieltymys tarinoihin juontaa juurensa hänen esikuviinsa Neumanniin, Pelle Miljoonaan ja Heikki Saloon.
Vilkkumaa ei ala tarkoituksella kirjoittaa kappaleeseen tarinaa, vaikka tietääkin, että tarinabiiseistä on usein tullut tajunnanvirtaan perustuvia kappaleita suurempia hittejä.
Vilkkumaalle on tärkeää, että hän itse tunnistaa kappaleessa käsiteltävän tunteen tai teeman, on syntymässä sitten sisäänpäinkääntyneempi, omakohtainen biisi tai fiktiivisiin hahmoihin perustuva tarina.
– Olen kuvannut sitä niin, että mulla on kuten vaikka Ingalsin Laurassa joku tietty raivo siitä, ettei pääse vapauteen jostakin tai on jotenkin kahlehdittu. Sitten yritän jotenkin sanallistaa sen.
Kappaletta tehdessä faktojen todenperäisyys menettää merkityksensä. Vaikka Ingalsin Lauran päähenkilö varastaa kappaleessa opettajansa luottokortin voidakseen matkustaa Lontooseen, ei Vilkkumaa itse tunne ketään, joka olisi näin joskus tehnyt.
– Joku huolestunut vanhempi laittoi viestiä, että miksi annan tällaisia huonoja neuvoja nuorille.
Neuvoja Vilkkumaa ei kuitenkaan koskaan ole halunnut sanoituksissaan antaa. Siitä huolimatta joku kertoi joskus Vilkkumaalle toimineensa pieleen mennessä ihmissuhteessa hänen kappaleessaan lauletulla tavalla.
– Olin ihan järkyttynyt, että ei kai kukaan ota näitä toimintaohjeina! Haluan nimenomaan kuvata ihmisiä pinteessä ja vähän rikkinäisinä, silloin kun ihmiset toimivat vähän järjettömästi.
Vilkkumaan mielestä hänen kappaleensa toimivat parhaimmillaan kuin puhdistava ja katharttinen uni, jossa voi tapahtua mitä vaan, mutta sen kokija on kuitenkin turvassa omassa sängyssä.
Musiikkia, jolla juhlia murheet pois
Anna lantion pyörii huuda wou-ou-ou
kaikki murheet poistaa kunnon rock’n’roll-show
ehkä tänään sun olo alkaa helpottua
ehkä tapaat jonkun joka rakastaa sua
tai ehkä en, ehkä en
– Mun elämä, 2003
Kenties yksi Maija Vilkkumaan ikonisimmista lyriikoista löytyy kappaleesta, joka kertoo hyvin perinteisen tarinan murheiden pois juhlimisesta. Mun elämä julkaistiin vuonna 2003, Vilkkumaan kaikkien aikojen menestyneimmän albumin, Ei, toisena sinkkuna.
Kuten monet Ei-levyn kappaleista, Mun elämä syntyi New Yorkissa. Vilkkumaa kirjoitti itselleen tyypilliseen tapaan sävellyksen ensin.
Vilkkumaa kuvailee tunnetun “mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä” -säkeen syntyä:
– Halusin, että se rytmi kiihtyy siinä ja ihminen tavallaan elää elämäänsä. Sitten välillä ne kaikille arjesta tutut asiat kasaantuvat ja yhtäkkiä ajattelee, että mun elämä, miksi kaikki on näin perseestä jotenkin.
Kappaleen kirjoittamisen aikaan Vilkkumaan päässä soi M.A. Nummisen kappale, jossa lauletaan maailman olevan kuin silkkiä vaan, jota laulaja tahtoisi sylillisen kerrallaan. Nummisen kappale osaltaan inspiroi Mun elämää, jonka Vilkkumaa kuvittelee entiseen helsinkiläiseen Lost & Found -baariin. Kuten monet helsinkiläismuusikoista 2000-luvun alkuvuosina, myös Vilkkumaa vietti Lostarissa paljon aikaa.
Vilkkumaa halusi tehdä kappaleesta voimalaulun, mutta piti positiivisesti virittyneen biisin kirjoittamista vaikeana.
Mun elämän päähenkilö muistuttaa kovasti Vilkkumaata itseään hieman alle 30-vuotiaana, kun juhlimiseen keskittyvää irtonaiselämää oli ehtinyt jo elää jonkin aikaa, ja se oli jo alkanut kyllästyttää.
Kappaleen vakuuttelut kaikki murheet poistavasta rock’n’roll-show’sta tulevat ulkoapäin, ja kertoja ajattelee, että pitää tarttua hetkeen ja “kaikki tällaiset kliseet”.
– Tavallaan hän onkin sitä mieltä, että nyt murheet narikkaan ja vain bailataan, ehkä tänään kaikki paranee. Ja sitten on itse, että no, ehkä ei.
Vertaistukea omassa elämässään vankina oleville
Se sanoo kuulkaas rouvat, teille soivat nää,
hehkeet nuoruuspäivienne laulut.
Marleena kiljuu et on nuori vieläkin,
mutta mua usein nukuttaa ja kaikest on aikaa.
Mä itkin vähäsen tänään kun meikkasin,
sä joit sun viinii, vihainen, hiljainen mies
– Dingo ja Yö, 2010
– Luulen, että tämä liittyy sellaiseen tietynlaiseen elämänvaiheeseen jolloin tuntuu, että tämä osuu. Nimenomaan silloin kun rupeaa ensimmäistä kertaa kokemaan että herranjumala, olenko mä nyt keski-ikäinen!
Dingo ja Yö kuvaa tilannetta, jossa esimerkiksi Mun elämästä tuttu juhlimiskulttuuri on mennyttä elämää ja tilalle on tullut ruuhkavuodet, lapset ja epätyydyttävä parisuhde. Tilanteeseen, jossa kokee itse edelleen olevansa nuori, mutta silti elämä on lasten hankkimisen myötä peruuttamattomasti muuttunut.
Kappaleen kirjoitusaikaan Vilkkumaa itse hoiti ensimmäistä lastaan ja keikkaili samalla aktiivisesti. Artisti kuulee kappaleessa oman väsymyksensä uudessa elämäntilanteessa.
– Muistan kun kello kolme kolmekymmentä imetin siinä vauvaa, että siitä ei ole kauaa kun olen ollut kiukkuisena poistumassa Lostarista tähän aikaan, että miksi mun pitää lähteä. Se on tämä sama aika, mutta mä olen ihan eri paikassa.
Kappale kuvaa vaihetta, kun vanhempana kuvittelee, että tulee olemaan ikuisesti väsynyt eikä omaa aikaa ole enää koskaan.
– Sitten kun se vaihe menee ohi, sitä tavallaan nuorenee uudestaan. Jo sen takia, ettei ole enää niin väsynyt.
Vilkkumaa kokee, että kappaleen päähenkilöt kokevat olevansa vankina omassa elämässään.
– Sehän on sellainen mun biiseissä jostain syystä vähän toistuva teema.
Teeman toistuvuus saa pohtimaan, kuinka omaelämäkerrallisia Vilkkumaan kappaleet ovat. Artistin itsensä mielestä sillä ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, ajatteleeko kuulija kappaleen kertovan laulajansa elämästä vai ei.
– Joskus mullakin on sellaisia, että ajattelen, että tämä kertoo aivan varmasti tuon elämästä oikeasti. Enhän mä tiedä sitä, mutta saan mä toisaalta ajatella niin.
Vain Ei-kappaleen yhteydessä Vilkkumaata on harmittanut yhtymäkohtien etsiminen todellisuudesta. Biisi kertoo ylikontrolloivasta äidistä, joka lukitsee tyttärensä kotiin suojellakseen tätä pahalta maailmalta. Vilkkumaa kertoo oman äitinsä olleen häntä kohtaan aina salliva ja hyvä, lähes päinvastainen kuin Eissä.
– Monet tulivat kysymään mun äitisuhteesta, että onko sun äiti ihan hirveä. Silloin mulle tuli vähän huono fiilis meidän äidin takia.
Muiden kappaleiden kohdalla kuulijoiden tekemät tulkinnat eivät häntä ole haitanneet. Vilkkumaa myös huomauttaa, että kaikissa hänen biiseissään on aina jotakin hänestä itsestään, vaikka tarina ei suoraan omasta elämästä olisikaan.
– Luotan myös siihen usein, että jos mussa on joku tunne niin todennäköisesti se on tosi monissa muissakin ihmisissä.
Ystävyyssuhteiden vaikeudesta 8-vuotiaan silmin
Tuija oli vain seitsemän
mut tiesi jo sen
että vaivaa täytyy nähdä
jos tahtoo olla onnellinen
jos itse ei hanki itselleen ystävää
sitä yksin jää
– Ei saa surettaa, 2003
Ei-albumilta löytyy myös pienten lasten näkökulmasta kirjoitettu Ei saa surettaa. Miksi ystävyyttä, pettymystä ja oman onnensa seppänä toimimista käsitellään 8-vuotiaan tytön syntymäpäiväjuhlien kautta?
Vilkkumaa ei osaa antaa suoraa vastausta.
Vaikutusta oli varmasti niin Miljoonasateen ja Tuomari Nurmion lasten näkökulmasta kirjoittamilla yksittäisillä kappaleilla sekä lapsuudessa luetuilla 50-luvun tyttökirjoilla, jotka Vilkkumaan äiti oli tyttärelleen antanut.
– Siinä sanotaankin, että ikuisiksi ystäviksi tultais, niin kuin Anna ja Diana eli Anna, ystävämme -kirjoista tutut tyypit.
Kappaleen melodia Vilkkumaalla oli ollut olemassa jo ensimmäisestä albumistaan asti, mutta silloin oikeaa tekstiä ei vielä syntynyt. Vilkkumaa toteaa, että usein uutta musiikkia on helpointa alkaa tehdä jo olemassa olevan biisinraakileen päälle, ja niin Ei saa surettaa sai alkunsa.
– Sitten mulle tuli jostakin alitajunnasta se “kun Saara täytti kahdeksan, silloin kävi niin, että juhliin tuli vain yksi, vaikka 25 kutsuttiin”. Ja kun se oli tullut mun päähän, mä rupesin itkemään, koska mä olin niin surullinen sen Saaran puolesta, että ihan hirveää!
Hetken Vilkkumaa ajatteli, että hän ei halua kirjoittaa kappaletta tällaisesta aiheesta. Samalla hän epäili, kiinnostaisiko ketään “tällaiset lasten asiat”.
– Mutta se oli niin vahva tunne, että päätin lähteä sinne.
Vilkkumaan oma isä toivoi, ettei toisen säkeistön kertoja Tuija olisi aidosti inhottava hahmo peruessaan kaikkien muiden vieraiden synttärikutsut. Isän versiossa Tuija halusi pelastaa ystävänsä nöyryytykseltä tilanteessa, jossa kukaan ei olisi ollut tulossa päivänsankarin juhliin. Artisti-Vilkkumaa itse ajatteli, että Tuija piti huolen, ettei juhliin tullut muita.
– Meinasin kirjoittaa siihen sellaisen c-osan, että vuosien päästä tämä kaikki tulee ilmi, ja he miettivät, voiko ystävyys perustua petokseen. Se meni aivan liian monimutkaiseksi ja oli ehkä malliesimerkki siitä, että biisissä ei voi ratkaista kaikkia asioita.
Raa’an rehellisesti rakkaudesta
Maija Vilkkumaan kappaleita yhdistää usein haikeus ja ihmissuhteiden kanssa kipuilu. Puhtaasti rakastumisen riemussa piehtaroivia rakkauslauluja Vilkkumaan repertuaarista ei juurikaan löydä.
Se ei olekaan niin -levyllä julkaistu Yksi-kappalekaan ei ole yksiselitteisen iloinen, mutta esittää Vilkkumaan uudenlaisessa, rakkauden edessä haavoittuvaisessa asemassa.
Mä oon liian vanha ja liian nuori
ja kuitenkin
kuitenkin
Yksi on suurempi muita
nyt ja aina
– Yksi, 2005
Yksi on Vilkkumaalle lähes omaelämäkerrallinen kappale.
– Olin jälleen kerran New Yorkissa, ja mulla oli siinä vaiheessa valtava eroprosessi ja uuden suhteen alkamisprosessi käynnissä. Siellä oli ihan jäätävää ja kylmää, ja mä nimenomaan kävin kolme kertaa päivässä kylvyssä.
Vilkkumaa yritti kirjoittaa kappaletta tarinaa häistä, mutta lopulta hääsymboliikka tuli kappaleeseen lähes raamatullisen, “suurin niistä on rakkaus” -ajatuksen myötä. Ajatuksen tematiikka on tuttu Uuden Testamentin ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä, jota usein versioidaan hääpuheissa.
– Siinä pudottaa aseet hankalan tilanteen edessä, sen takia se on sellainen fanfaarimainen. Mun mielestä tämä on surullinen kappale, koska se muistuttaa niin vahvasti sitä omaa hetkeä, joka oli hankala.
Surullisesta asetelmastaan huolimatta kappaleen sanoitukset kuvaavat rakkautta Vilkkumaalle epätyypillisestä näkökulmasta: Yhden kertoja on heittäytymässä aseettomana uuteen erotilanteen tai vanhan, jo päättyneen suhteen muistelemisen sijaan.
Säkeitä todellisuutta turruttamaan
Tule meille ja kato mun kaa
kissavideoita, kissavideoita
Ne meitä hyväilee eikä ne pääty milloinkaan
– Kissavideoita, 2015
– Hirveän moni aktiivisesti inhosi sitä biisiä!
Vuonna 2015 Maija Vilkkumaa palasi neljä vuotta aiemmin aloittamaltaan tauolta. Aja!-nimeä kantavalta comeback-albumilta julkaistiin toisena sinkkuna perinteisestä Maija Vilkkumaan tarinamaailmasta poikkeava Kissavideoita. Vilkkumaa haki tuottaja Hank Solon kanssa albumille Lost in Translation -elokuvasta tuttua vieraantuneen tyhjyyden teemaa.
– Baariympäristö on tosi monista mun biiseistä tuttu. Se minäkertoja haluaa paeta omaa arkeaan ja maailmaa, turruttaa itsensä.
Kissavideoissa paetaan arkea ja viikonlopun baarielämää netin kenties suosituimpaan ja harmittomimpaan ajanvietteeseen, kissavideoihin. 80-luvun syntikoilla maustettuun kappaleeseen haluttiin tehdä myös sen absurdiin tunnelmaan sopivan musiikkivideo, jolla cameo-roolin tekee koko kansan tietoisuuteen vain hetkeä aiemmin noussut Paperi T.
Suuri yleisö suhtautui kappaleeseen skeptisesti, Vilkkumaan sanoin jopa inhoten.
– Ne tulkitsivat, että mä yrittäisin siinä kissavideoista puhumalla ja elektronisella tuotannolla olla jotenkin seksikäs ehkä, tai vedota nuorisoon. Siitä tulee sellainen opportunistinen olo.
Vilkkumaa uskoo reaktion johtuneen hänen tähti-asemastaan ennen tauolle jäämistä: hän on yksi 2000-luvun tunnetuimmista suomalaisista artisteista ja laulunkirjoittajista, jonka lähes jokaista albumia on myyty kultalevyrajan ylittävä määrä. Vuoden 2003 Ei-albumi myi jopa tuplaplatinaa.
Pitkältä tauolta palattuaan hänen tavoitteenaan oli pyrkiä löytämään “oma, absurdi marginaalijuttunsa” valtavan nuorisosuosion tavoittelun sijaan.
– Ihmiset kokevat sen miten kokevat. Silloin siinä teoksessa on tietyllä tavalla epäonnistuttu, jos siitä tulee eri olo mitä pitäisi, Vilkkumaa sanoo.
– Edelleen kun kuuntelen tuota biisiä, mun mielestä siinä on sellainen ihana 80-luvun vieraantuntut maailma.
Juttu jatkuu videon alla
Läpi pitkän uransa Vilkkumaan sanoituksia on yhdistänyt kyky katsoa vaikeita tai epätavallisiakin aiheita näkökulmista, jotka eivät välttämättä ole aina niitä kaikkein itsestäänselvimpiä. Kaiken ytimessä on tarinallisen ja henkilökohtaisen nivoutuminen yhteen tavalla, joka välttelee toistoa, mutta on samaan aikaan aina tunnistettavissa Maija Vilkkumaan tekstiksi.
Vilkkumaasta onkin tärkeää kehittyä sitä mukaa kun myös musiikki kehittyy.
– Että en jää johonkin omalle kivelleni onkimaan samaa kalaa uudestaan ja uudestaan.
