Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Asia, josta minun ei – sen enempää kuin sinunkaan – juuri tee mieli puhua. Etenkään lasten kanssa. Mutta nyt taitaa olla pakko.
Kuinka kertoa omalle lapselle, että hänen elinympäristössään saattaa olla ihmisiä, jotka syyllistyvät mitä mielikuvituksellisimpiin, lapsiin ja nuoriin kohdistuviin hirmutekoihin?
Miten muotoilla, että lapsen tulisi olla varovainen kaikkien vieraiden kanssa? Miten neuvoa olemaan luottamatta jopa turvallisen tuntuiseen ihmiseen? Mikä puhe on tarpeeksi, mikä liian epämääräistä? Miten olla ylireagoimatta? Miten tunnistaa vaaratilanteet?
Mietin, voiko väärin asiasta puhumalla aiheuttaa lapselle tahtomattaan pysyvää haittaa. Onhan maailma kuitenkin luottamuksen arvoinen paikka – ja ylivoimainen valtaosa ihmisistä toisilleen hyviä lähimmäisiä.
Kun päätimme esittää Docventuresin erikoisnäytöksenä Leaving Neverlandin, kohua herättäneen dokumenttielokuvan Michael Jacksonin väitetystä lasten hyväksikäytöstä, saimme runsaasti yhteydenottoja. Nyt kerron pyynnöstä ja anonyymisti yhden meitä lähestyneen ihmisen tarinan.
Hän uskoi vuosikymmenten ajan, että on itse syypää tapahtuneeseen.
Eräänä päivänä koulumatkallaan tyttö näki metsänrajassa kyyryssä olevan miehen. Mies kertoi surullisena, että oli hukannut tyttärensä sormuksen. Tyttö halusi auttaa miestä ja ryhtyi etsimään tätä arvokasta korua.
Mies ohjasi tytön syvemmälle metsään ja käytti häntä seksuaalisesti hyväkseen. Teon aikana tyttö pelkäsi kuolevansa ja lupasi itselleen, että jos saa pitää henkensä, ei kerro asiasta koskaan kenellekään.
Tästä tytöstä kasvoi nainen, joka ei puhunut.
Hän uskoi vuosikymmenten ajan, että on itse syypää tapahtuneeseen. Olihan häntä varoitettu namusedistä ja pakettiautoihin lapsia houkuttelevista hämäristä tyypeistä. Hän oli nyt tyhmä tyttö, kun ei tajunnut, että häntä petettiin. Se, ettei hän huutanut apua kun häntä hyväksikäytettiin, muuttui mielessä kuolemanpelosta joksikin muuksi - epämääräiseksi rikoskumppanuudeksi.
Nyt, vuosia jatkuneen terapian myötä hän on ymmärtänyt, ettei tietenkään ollut itse syyllinen tapahtuneeseen. Ei lapsi koskaan ole.
Vieras aikuinen ei koskaan, ikinä, tarvitse lapselta mitään.
Kysyimme tältä naiselta, mitä voisimme vanhempina tehdä, jotteivät lapsemme joutuisi hänen tilanteeseensa. Nainen antoi mielestäni erinomaisen nyrkkisäännön: vieras aikuinen ei koskaan, ikinä, tarvitse lapselta mitään. Ei apua, ei huomiota, ei pientä palvelusta. Terve ja turvallinen aikuinen pyytää näitä aina aikuiselta – ja jos lapselta jotakin pyydetään, on otettava heti yhteyttä kotiin.
Useimmiten lapsen seksuaalisen hyväksikäytön takana ei ole namusetä tai vieras, vaan tuttu tai läheisempikin ihminen. (Jokainen ymmärtää, miten pahalta edellisen lauseen kirjoittaminen tuntuu.)
Tällöin ainoa asia, joka voi lapsen hyväksikäytöltä pelastaa, on lapsen ja hänen vanhempiensa luottamuksellinen suhde. Lasten hyväksikäytön uhrien parissa työskentelevän Delfins ry:n mukaan lapselle pitää painottaa sitä, että aivan kaikesta voi puhua.
Luottamus läheisimpiin on ainoa palomuuri maailman pahuutta vastaan. Vain se voi estää pahimmillaan pitkään jatkuvan hyväksikäytön.
Häpeä vain lisää vaikenemisen kierrettä.
Luottamuksellista suhdetta rakentaisi sekin, että huolehtisimme lasten seksuaalikasvatuksesta paremmin. Lisää haasteita, lisää kysymyksiä – tiedän.
Seksuaalisuudesta pitäisi silti puhua siinä missä hampaiden harjauksestakin: mistä on kyse, mikä tuntuu hyvältä, mikä on ikätasolle sopivaa seksuaalista käytöstä tai ilmaisua, miten sanotaan ei ja missä kulkevat rajat. Häpeä vain lisää vaikenemisen kierrettä.
#Metoo teki näkyväksi, että koulutkin voivat olla sairaiden ihmisten saalistuspaikkoja. Internetin myötä mahdollisuudet uhrien löytämiseen ovat räjähdysmäisesti kasvaneet. Groomingin eli nettisaalistamisen mittaluokka on uutisoinnin perusteella yllättänyt meidät kaikki.
Tästä tiedosta emme voi mennä sekaisin, vaan meidän pitää kylmäpäisesti osata olla valppaina ja turvallisina, lasten tukena. Nuoren hauraat kehitysvaiheet identiteetin ja itsetunnon kasvussa pitää nähdä. Ja pitää huolehtia siitä, että nuori tulee nähdyksi ja kuulluksi, ennen kuin saalistaja sen tekee kehuin, palveluksin tai huomionosoituksin.
Hirveimmistäkin asioista pitää voida puhua.
Miksi Docventuresin erikoislähetys? Miksi tuore, tammikuussa ensi-iltansa saanut kohudokkari Leaving Neverland?
Siksi, että dokumentti synnytti meissä erittäin ikävän epämukavuuden tunteen. Siksi, että hirveimmistäkin asioista pitää voida puhua – parhaassa tapauksessa ajoissa, ja joka tapauksessa ennen kuin on liian myöhäistä.
Uskomme, että elokuvan avulla voimme yhdessä teidän kanssanne, arvon tosielämän elokuvakerholaiset, oppia jotain uutta ja tärkeää tästä niin helposti vaietusta aiheesta.
Michael Jacksonia kohtaan esitetyt syytökset ovat dokkarin keskiössä, mutta haluamme viedä keskustelun traagisesti kuolleen pop-ikonin ulkopuolelle ja puhua asioista, jotka ovat karua faktaa tämän päivän Suomessa. Haluamme puhua siitä, miten toimia viisaasti vanhempana ja miten suhtautua seksuaalirikoksen uhrien kertomuksiin. Ja myös, ehkä vaikeimpana, kuinka suhtautua seksuaalirikollisiin, pedofiileihin ja muihin mukavilta tuntuviin setiin ja täteihin keskuudessamme.
Leffaklitsuumme olemme kutsuneet hyväksikäytön uhriksi joutuneen ja aiheesta kattavan kirjan kirjoittaneen Nina Kähärin, oikeuspsykologi Julia Korkmanin ja seksuaaliterapeutin Jussi Nissisen.
Yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Suomen Delfinsin, Raiskauskriisikeskus Tukinaisen, Suomen Mielenterveysseuran, Sekasin chatin, Kirkon keskusteluavun, Rikosuhripäivystys RIKU:n ja Sexpon kanssa avaamme tukipuhelinlinjat ja chatit koko illaksi, ja toivomme, että se katsoja, jonka tekee mieli tarttua luuriin, tarttuu siihen. Tämä koskee sinua, joka olet joskus ollut uhri. Ja myös sinua, joka olet joskus kohdannut epäsopivia mielihaluja, mutta et ehkä ole kertonut asiasta kenellekään.
Jos asioita ei käsitellä, seuraukset voivat olla vakavia – siitä kertoo illan dokumenttikin.
– Riku Rantala
Docventures erikoislähetys: Leaving Neverland tiistaina 2.4. klo 20 alkaen Yle TV2 ja Yle Areena ja keskiviikkona 3.4. klo 14 Yle Puhe.
