Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Iltalypsylle Areenaan! Listasimme kuusi syytä katsoa ysärin suosikkisatiiria

Iltalypsyn hahmot Leila Toroskainen ja Mika Wirta nojaavat toisiinsa. Kuvaa muokattu niin, että se näyttää maitolammikolta.
Leila Toroskainen (Eeva Litmanen) ja Mika Wirta (Heikki Määttänen) luotsaavat Iltalypsyn katsojat kohti oivalluksia. Iltalypsyn hahmot Leila Toroskainen ja Mika Wirta nojaavat toisiinsa. Kuvaa muokattu niin, että se näyttää maitolammikolta. Kuva: Yle/Seppo Sarkkinen. Kuvakäsittely: Hannele Yli-Viitala Iltalypsy

Iltalypsy toi lamanjälkeiseen Suomeen ohjelman, jonka lyhyissä jaksoissa analysoitiin valtaa pitävien tekemisiä räikeän huumorin avulla. Satiiri otti kiinni myös poliitikkojen ulkoiseen olemukseen ja puhetyyliin, ei ainoastaan heidän lausuntoihinsa. Areenaan on nyt julkaistu 24 jaksoa vuodelta 1994. Jaksot ovat katsottavissa vuoden ajan. Listasimme kuusi syytä, miksi Iltalypsyä kannattaa katsoa.

Iltalypsy 1994

1. Oppitunti 1990-luvun poliittiseen ilmapiiriin

Iltalypsy on nopea oppitunti Suomen poliittisesta ilmapiiristä 1990-luvulla. Jaksot ovat lyhyitä, vain noin 10 minuuttia pitkiä ja ne tarjoavat nopean katsauksen yhteen poliittisen järjestelmämme käännösvaiheeseen. Tulevaisuus tuntui vuonna 1994 epävakaalta ja suomalaiset kertoivat kansanäänestyksellä halustaan liittyä Euroopan unioniin.

Samana vuonna äänestettiin myös presidentti Mauno Koiviston seuraajasta. Uudeksi presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari. Sarjan ensimmäinen jakso onkin presidentinvaaleja ennakoiva erikoisjakso. Mukana tietenkin vaaligallupit!

2. Laman jälkeinen eriarvoisuus

Maamme työttömyys on sentään jo 18 prosenttiyksikköä, kun Ruotsissa työttömiä on vain kahdeksan prosenttia. Satiiriohjelmassa kansalaisten ahdinko ja suomalaisten eriarvoisuus käännettiin riemuksi.

Katsojat pystyivät samaistumaan satiirin piikkeihin, sillä työttömyys paisui laman kourissa. Vuonna 1992 työttömyys räjähti: kun vuonna 1989 työttömiä oli 104 000, oli luku vuoden 1992 lopussa peräti 385 000.

Hallituspuolueiden puuhaama veroale jo ennestään hyvin tienaaville on otettu eduskunnassa ilolla vastaan.― uutisankkuri Mika Wirta (Heikki Määttänen)

3. Teräviä analyyseja mediasta

Vitsiksi eivät jääneet vain poliitikot ja viihdetähdet. Koko ohjelma oli sivallus suomalaiseen mediaan, myös Yleisradioon. Ankkurit Leila Toroskainen (Eeva Litmanen) ja Mika Wirta (Heikki Määttänen) sanoittivat sen, mitä katsoja ajatteli.

Katsojan tuli myös osata tulkita kaksikon puheita, sillä ilmeet ja eleet olivat suuressakin ristiriidassa sanomisten kanssa. Etenkään Leila Toroskainen ei peitellyt katseensa viestiä.

4. Katse kertoo totuuden

Katseesta kun puhutaan, sitä jakeli myös kauden loppupuolella mukaan liittynyt tutkiva karjakko (Liisa Rimpiläinen). Hänen tehtävänään on tutkia poliitikkojen harrastuksia tai muuta kiinnostuksen kohteita.

Vaikka karjakon kysymykset viestivät syvää kiinnostusta esimerkiksi käsitöitä, lööppikokoelmaa, yksityisetsivän työvälineitä ja lääkärin laukkua kohtaan, kertoi hidas katse kameraan aivan muusta.

5. Muoti kaikissa 1990-luvun sävyissä

Marjapuuron värinen paita ja valkoiset röyhelökaulukset tai sininen paita ja hopean värinen liivi. Kuulostaako upealta? Siinäkin tapauksessa kannattaa kääntää Areena kohti Iltalypsyä.

Värikästä 1990-luvun muotia tarjoavat niin ohjelman ankkurit Leila Toroskainen ja Mika Wirta kuin esimerkiksi karjakon jututettavana käyvät poliitikot. Uutisstudion värikylläisyys antaa pikantin lisän näköaistia ruokkivalle vaatetukselle.

6. Raadollinen hauskuus

Nykykatsojasta Iltalypsyn huumori tuntuu paikoin jopa liian raadolliselta, sillä satiirissa ei tartuta vain ihmisten puheisiin ja käyttäytymiseen, vaan myös ulkonäköön ja puhetyyliin.

Satiirisarja kertoo paitsi sen, mitä katsoja on ajatellut, myös sen, mitä poliitikko ajattelee – imitoijan avulla. Riemu onkin ylimmillään, kun kuva ja ääninauha kertovat tyystin eri tarinaa.

Ei paska hiivaa kaipaa, kuten äidilläni Alli Surakalla oli tapana sanoa.― Aimo Surakka, Moskova (Jorma Pilke)

Iltalypsyä tehtiin vuosina 1994–2001. Vuoden 1994 jaksot käsikirjoittivat Liisa Rimpiläinen, Anu Valve, Katriina Wilska, Taina West, Tiina Lepistö ja Heimo Holopainen. Jaksot ohjasivat Liisa Rimpiläinen, Anu Valve ja Anne Yrjölä. Litmasen, Määttäsen, Rimpiläisen ja Pilkkeen lisäksi ohjelman rooleissa olivat Samu Ketonen, Jukka Puotila ja Erja Manto.

Keskustele
  • Areenaa käyttää viikossa 2,7 miljoonaa eri laitetta

    Areenaa käyttävien laitteiden määrä jatkaa kasvuaan.

    Tammikuussa Areenaa käytettiin kaikkiaan noin 2 754 000 eri laitteella, jossa on kasvua 13% viime vuoden tammikuuhun verrattuna. Kovinta kasvu on muutaman viime vuoden tapaan äly-tv-laitteissa. Sekä Android TV -laitteiden että tv-valmistajien omien, merkkikohtaisten Areena-sovellusten määrä kasvoi viime vuoden tammikuuhun verrattuna noin 30%.

  • Areenan PlayStation 3 -sovelluksen toiminta loppuu tammikuun lopussa

    PlayStation 3:n Areena-tuki loppuu

    Areenan PlayStation 3 -sovellus lakkaa toimimasta ensi vuoden tammikuun lopussa. Sovelluksen lopettamispäätös johtuu siitä, että PlayStation 3 -laitteilla Areenan käyttö on ollut pysyvästi laskussa. Tällä hetkellä Areenaa käytetään viikossa noin neljällä tuhannella PS3-laitteella. PS3:n Areena-sovellus alkaa pian kertoa sovelluksen käynnistyksen yhteydessä sovelluksen tuen loppumisesta.

  • Areenan tallenteet suomalaisten käyttöön EU-alueella myös selaimella

    Areenan tallenteet EU-alueella myös selainpalvelussa

    Areenan käyttö EU-alueella etenee. Nyt EU:ssa matkailevien suomalaisten on mahdollista katsella ja kuunnella kaikkia tallenteita Areenan selainpalvelussa. Toissa vuonna Yle avasi Areenan mobiilisovellusten käytön kaikille kotipaikkansa vahvistaneille suomalaisille. Yle oli toinen yleisradioyhtiö EU:ssa ja ensimmäinen pohjoismainen julkisen palvelun yhtiö, joka toteutti tämän toiminnallisuuden.