Hyppää pääsisältöön

Emmauksen tiellä – eli kun Markku Pölönen maaseudulla läskiksi löi

Näyttelijät Puntti Valtonen ja Anja Pohjola elokuvassa Emmauksen tiellä.
Tuhlaajapoika Rane (Puntti Valtonen) ja mummin haamu (Anja Pohjola). Näyttelijät Puntti Valtonen ja Anja Pohjola elokuvassa Emmauksen tiellä. Kuva: Fennada-Filmi Oy Emmauksen tiellä

Ohjaaja Markku Pölönen valloitti 1990-luvulla suomalaisen elokuvayleisön sydämet sellaisilla nostalgisilla maaseutukuvauksilla kuin Onnen maa ja Kivenpyörittäjän kylä. Uuden vuosituhannen alussa saatiin sitten jotain muuta: maaseutua kyllä edelleen, mutta räävittömän ja kokeellisen puskafarssin muodossa.

Kino Suomen viikon elokuva Emmauksen tiellä (2001) käynnistyy sillä kun maisteri Rane (Puntti Valtonen) palaa 20 vuoden jälkeen Helsingistä taksilla kotikyläänsä ja taustalla soi Markku Aron tunnetuksi tekemä iskelmä Käyn uudelleen eiliseen. Jo tässä kohtaa alkaa olla selvää, että Pölönen tekee parodiaa myös omista aiemmista elokuvistaan.

Kun Rane sitten nappaa rahat vanhan äidin käsilaukusta, käy myös selväksi, että kyseessä on harvinaisen veemäinen ja katkera päähenkilö.

Kylänraitilla Rane kohtaa uudelleen karun lapsuutensa ja sekä eläviä että kuolleita. Edesmennyt isä, Rasva-Anteroksi nimitelty juoppo sotaveteraani (Aake Kalliala) löytyy tietysti ojan pohjalta, ja isoäidin haamu (Anja Pohjola) kuittailee pilkallisesti "pienelle kakkapöksylle".

Vastaan tulee toinen toistaan enemmän överiksi vedettyjä karikatyyreja: heikkolahjainen peräkamarin poika, maalaistyttö joka haluaa tulla julkkikseksi näyttämällä tissit Aamu-tv:n ikkunassa (tuolloin ohjelmaa oikeasti tehtiin näyteikkunassa), lisää juoppoja, vihaisia isäntiä haulikko kädessä, ja älytöntä stadin slangia puhuva "alapäästään huolimaton" kaupunkilaisnainen.

Mainion Puntti Valtosen lisäksi näyttelijöistä mm. Sanna-Kaisa Palo, Tommi Korpela, Janne Reinikainen ja Mika Nuojua pääsevät revittelemään kunnolla. Elokuvan juonen kannalta keskeiseksi nousee Peter Franzénin ja Lotta Lehtikarin esittämä nuoripari.

Niin sukurutsaista porukkaa, että puolet pyörii kettingissä silmät eri korkeudella

Kaiken muun lisäksi elokuvaan on liitetty myös ns. metataso eli näyttelijät kommentoivat tämän tästä suoraan kameralle roolihahmojaan ja käsikirjoitusta. Tämän päivän katsojalle ratkaisu ei ehkä ihan vaivattomasti avaudu.

Emmauksen tiellä tehtiin pienellä budjetilla ja kuvattiin tiettävästi vain yhdessä päivässä. Meno onkin epätasaista, mutta parhaimmillaan absurdit sketsimäiset kohtaukset ja replikointi ovat aika hillittömän hauskoja. Ja varmaan rivien välissä Pölönen halusi taas vähän painavamminkin sanoa jotain maaseudun ja kaupungin suhteesta.

Isäntä: "Eihän tätä edes tunneta tätä maaseutua. Pennut tuntee kyllä Los Angelesin kadut, mutta kotosuomi se loppuu kato Keravalle. Välillä joku susitutkija tai kettutyttö käy täällä näyttämässä vähän elämisen mallia."
Rane: "Kuka tänne uskaltaa. Niin sukurutsaista porukkaa, että puolet pyörii kettingissä silmät eri korkeudella. Ja paskahan täällä haisee."

Raamatullinen muutostarina

Elokuvan loppupuolella Rane laulaa iskelmää Koskaan et muuttua saa, ja ihmisen muutoksesta taitaa tässäkin elokuvassa lopulta olla kysymys.

"Emmauksen tiellä" on alunperin Raamatun tarina Luukkaan evankeliumista. Siinä kaksi opetuslasta kohtaavat tuntemattoman miehen, jonka kanssa he kulkevat ja keskustelevat. Aterialla, leivän murtamisen hetkellä opetuslasten silmät aukeavat ja he tunnistavat muukalaisen Jeesukseksi.

Ja näinpä Pölösen katkera ja ylimielinen tuhlaajapoikakin saa huomata, että kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä näyttää.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa