Hyppää pääsisältöön

Soittolistasi tarvitsee M:n musiikkia, mutta sen löytämistä ei ole tehty helpoksi

Punertavahiuksinen nainen katsoo hymyillen oikealle yläviistoon, lähikuva rajattu kaulasta alaspäin.
Punertavahiuksinen nainen katsoo hymyillen oikealle yläviistoon, lähikuva rajattu kaulasta alaspäin. Kuva: Nelli Kenttä, YleX musiikki,Minja Koski

Minja Koski eli M uskoo, että halumme kuulla tarinoita on ihmisen perusominaisuus. Siksi hän kirjoittaa haikeita elektropop-kappaleita lapsuutensa Kuhmosta ja nivoutuu samalla moderniksi osaksi kalevalaista perinnettä.

Musiikkipalveluista M-nimistä artistia ei löydä suoraan. Hakukenttään pitää artistinimen sijaan osata naputella albumin tai yksittäisen kappaleen nimi, jotta M:n musiikin pariin päätyisi.

Vaikka hänen musiikkinsa on pehmeää ja minimalistista, Minja Koski puhuu suoraan:

– Olen kuullut tästä tosi paljon, että miksi valitsin niin saatanan paskan nimen, hän sanoo nauraen.

Laulajana ja näyttelijänä tunnettu Koski on julkaissut musiikkia artistinimellä M vuodesta 2017. Yhden kirjaimen mittainen nimi on toki lyhyt ja ytimekäs, mutta vaikea löydettävyys on ytimekkyyden kääntöpuoli.

– Kyllä mä tiedostin sen, mutta M vain viehätti eniten. Se jotenkin tuntui hyvältä, siitäkin huolimatta että se on vähän vaikeasti tavoiteltava.

Vaikeasti tavoitettavuus sopii M:n musiikkiin. Se on vähäeleistä, maalailevaa ja jopa taianomaista. Artisti on kuin piilotettu elektropop-helmi, jonka löytäminen palkitsee indien ystävän.

2010-luvun loppupuoli on ollut hip hopin ja muun urbaanin soundin kulta-aikaa. Niiden rinnalla M:n folkahtava elektropop yhdistettynä artistin kirkkaaseen ääneen kuulostaa raikkaalta, jopa rajoja rikkovalta.

Ehkä siksi M soi kaupallisten radioiden sijaan useammin indiefiilistelijöiden soittolistoilla.

Valtavirtaan voisi olla helpompi nousta ottamalla omaan tuotantoon vaikutteita rapista.

“Kelkan kääntäminen” ei Koskella ole kuitenkaan käynyt mielessäkään, koska hän pitää riippumattomuutta yhtenä tärkeimpänä elementtinä musiikissaan.

– Ehkä siinä katoaisi tekemisen ilo, jos päättäisi tehdä tietynlaista siksi, että se on coolia.

Punertavahiuksinen nainen katsoo hymyillen eteenpäin, kuva rajattu kyynärpäistä alaspäin. Taustalla näkyy sinertäväikkunainen toimistorakennus.
M haluaa pysyä musiikissaan aitona, eikä siksi halua lisätä siihen muuten sopimattomia elementtejä kansansuosiota havitellakseen. Punertavahiuksinen nainen katsoo hymyillen eteenpäin, kuva rajattu kyynärpäistä alaspäin. Taustalla näkyy sinertäväikkunainen toimistorakennus. Kuva: Nelli Kenttä, YleX musiikki

Koski mainitsee isoiksi musiikillisiksi esikuvikseen Björkin ja Portisheadin. Etenkin ensimmäinen on jo pitkään ollut Koskelle niin merkittävä, että “pää räjähtää”. M:n musiikki yhdistää elektronista ja akustista ja artistin sanoitukset kurkottelevat menneeseen. Jos tätä tahtoo verrata muuhun kotimaiseen musiikkikenttään, mieleen tulevat Iisa ja Scandinavian Music Group.

Vertaukset ovat Koskelle tuttuja, mutta hän suhtautuu niihin varauksella.

– Luulen, että naisia verrataan enemmän toisiinsa kuin miehiä. Vaikka naisartisteja on jatkuvasti enemmän, silti halutaan edelleen etsiä niitä vertailukohtia.

Okei, ehkä muihin vertailun sijaan olisi mielekästä pohtia, mikä tekee M:n musiikista juuri sellaista kuin se on.

Modernia tarinankeruuta ja legendoja lapsuudesta

M:n musiikin keskiössä ovat synkkäsävyiset tarinat. Esimerkiksi Lampi kertoo tytöstä, joka Kosken lapsuudessa yritti hukuttautua discopaikan edessä olevaan lampeen.

Tarinoiden juuret ja pohjavire ovat Kosken kotipaikassa Kuhmossa, missä artisti asui ensimmäiset 16 vuotta elämästään. Ajallisesti kappaleet sijoittuvat usein menneisyyteen.

– Uskon, että tarinalähtöisyys on sisäänrakennettuna ihmiseen, että haluamme kuulla tarinoita. En näe, että se olisi paikallinen ominaisuus vaan perusominaisuus.

Silti, suomalaisen kansanperinteen säilyttäminen ja tarinoiden arvostaminen kuuluvat kuhmolaisuuteen. Kaupungissa sijaitsee Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin informaatiokeskus Juminkeko, joka kerää kansanlauluperinnettä muun muassa Vienan Karjalasta.

Sitä kautta vanhojen tarinoiden kerääminen ja säilyttäminen on tuttua Koskelle, joka pitää erityisesti entisaikoihin ja kansantaruihin liittyviä tarinoita kiehtovina.

Koski aloittaa kappaleiden tekemisen useimmiten juuri tarinat itseensä kietovista sanoituksista, koska tekstit ovat hänestä tärkeitä.

– Välillä joku biisi saattaa muhia useamman vuoden ennen kuin se löytää oikean muotonsa. Välillä taas syntyy niin, että istun pianon ääreen ja alan soitella ja laulella.

Kakkosalbumi tekee sen, mitä nimessään lupaa

M herätti huomiota jo debyyttisinkullaan Tehtaantyttö, jonka perusteella hänet valittiin YleX:n Nosteessa-artistiksi tammikuussa 2017. Ensisinkun nimeä kantava debyyttialbumi sai saman vuoden syyskuussa ilmestyessään osakseen ylistäviä, neljän ja viiden tähden arvioita. Esimerkiksi Soundi-lehti kutsui albumia mestarilliseksi.

Myös viime helmikuussa julkaistu Näytän missä asun on saanut osakseen positiivisen vastaanoton. Synkkyys ja minimalistisuus, kaksi sanaa, jotka M:n musiikkia kuvatessa usein toistuvat, toimivat myös kakkosalbumista puhuttaessa.

Mikään toisinto debyytistä Näytän missä asun ei ole. Tunnelma on aiempaa hitusen valoisampi ja kuten albumin nimi enteilee, se paljastaa M:n maailmasta Tehtaantyttöä enemmän.

– Ovea on raotettu enemmän, mystisyyttä on vähän avattu.

Entäs se minimalistisuus? Mitä se M:n musiikista puhuttaessa tarkoittaa?

– Se on sitä, että jättää tarinalle tilaa. Tuotanto ja biisin sovitus pakottavat kuuntelemaan tarinaa ja sitä, mitä sillä tyypillä on sanottavaa.

Punertavahiuksinen nainen katsoo hymyillen oikealle yläviistoon, kuva rajattu hartioista alaspäin.
M säveltää ja sanoittaa kappaleensa itse, tuotannoista vastaa puolestaan Miikka Ahlman. Punertavahiuksinen nainen katsoo hymyillen oikealle yläviistoon, kuva rajattu hartioista alaspäin. Kuva: Nelli Kenttä, YleX musiikki,Minja Koski

Vaikka Kosken popmusiikki poikkeaa tämän hetken hittipopista, hän ei tietoisesti ajattele tekevänsä jotain mullistavaa.

Tärkein lähtökohta M:n musiikkiin on yksinkertaisesti se, että Koski haluaa tehdä sitä.

Kosken biisien yhdistyessä tuottaja Miikka Ahlmanin tuotantoihin saattaa artistin mukaan syntyä jotain “uutta ja ihanaa”, mitä ikinä se kunkin kappaleen kohdalla sitten tarkoittaa.

– Haluamme tehdä niin hyvin kuin osaamme, mutta ei niin, että nyt keksitään popmusiikki uudestaan.

Joskus he päätyvät tekemään jotakin sellaista, jota ei Kosken sanoin ole hirveästi aikaisemmin tehty. Esimerkiksi silloin, kun lopputuloksena syntyy Näytän missä asun -albumin seitsemänminuuttinen, avaruudellisiin sfääreihin kasvava avausraita Näytän missä asun tai koskettava Miljoonatalon lapset.

Ja vaikka kakkosalbumi on ollut ulkona vasta reilun kuukauden, on uuden musiikin tekeminen jo käynnissä. Samalla Koski keikkailee ja on mukana kahdessa näyttämöteoksessa.

Syksyllä, festarikeikkojen ja teatteriproduktioiden helpotettua, Koski aikoo keskittyä puhtaasti kolmannen albuminsa tekemiseen. Ei siksi, että jokin ulkoinen taho vaatisi takomaan kun rauta on kuumaa.

– Tykkään vaan niin perkeleesti tehdä musiikkia. Mietin vain, että lisää, lisää!