Hyppää pääsisältöön

“Itse voi määritellä, onko elämä pilaantunut vai ei” – lasten seksuaalinen hyväksikäyttö nosti tunteet pintaan Docventuresin Leaving Neverland -erikoislähetyksessä

Miten ihmiset pystyvät johonkin niin pahaan kuin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön? Miten hyväksikäyttöä voi ehkäistä? Docventuresin erikoislähetys pureutui yhteen yhteiskuntamme suurimmista tabuista: lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja sen syihin. Keskusteluilmapiirin muutosta vaativat studiossa oikeuspsykologi Julia Korkman, psykoterapeutti Jussi Nissinen ja kirjailija Nina Kähäri, joka itsekin kokenut lapsuuden aikaisen hyväksikäytön. Katso koko Docventures Talk Show tämän jutun alusta.

Docventuresin erikoislähetys pui pahuuden olemusta ja sen kohtaamista. Tunna puki sanoiksi monia mietityttävän kysymyksen lapsuuden aikaisesta hyväksikäytöstä toipumisesta: (Katso kohdasta 53:08)

– Usein sanotaan, että koko loppuelämä on pilalla, tästä ei voi selviytyä. Voiko siitä selviytyä?

Studiovieraiden yksiselitteinen vastaus oli, että voi.

– Se, että sanotaan että loppuelämä on pilalla, on tuomitsevaa ja stigmatisoivaa. Itse voi määritellä, onko elämä pilaantunut vai ei. Kukaan toinen ei voi sanoa, että olet loppuelämäsi pilaantunut, koska lapsuudessa tapahtui jotain. Toipuminen on mahdollista, Nina Kähäri painotti.

Kähäri on itse kokenut hyväksikäytön lapsuudessaan ja kirjoittanut aiheesta kirjan, johon on haastatellut muita uhreja. Häntä auttoi eniten vertaistukiryhmä, jossa sai tukea ja suuri häpeä kohdattiin asiallisesti, eikä kukaan ollut toista huonompi.

Skip Twitter post

Asian käsittelyn tärkeydestä puhui myös oikeuspsykologi Julia Korkman, joka on perehtynyt seksuaalirikosten todistamisen vaikeuteen. Hän kertoi saamastaan kirjeestä, jossa jo eläkkeellä oleva nainen kertoi raiskauksestaan. Nainen ei ollut koskaan aiemmin puhunut lapsuuden kokemuksistaan kenellekään.

– Hän sanoi, että heti, kun sai sen ensimmäisen kirjeen lähetettyä, tuntui, että asia oli vähän poissa, Julia Korkman kertoi.

Sanoittaminen auttaa hänen kokemuksensa mukaan monia aikuisia, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet vastaavaa.

Skip Twitter post

Skip Twitter post

Pahuus voidaan pysäyttää vain puhumalla siitä

Docventuresin keskustelun tärkein viesti olikin, että puhuminen on paras tapa ennaltaehkäistä ja edelleen vähentää karmaisevia tapauksia. (Katso kohdasta 35:45)

– Nuoria suojellaan juuri niin, että näistä asioista puhutaan. Näin nuorille tulee kyky tuntea omat rajansa. Kerrotaan seksuaalisuudesta lapsille, ja kerrotaan millä tavalla lapset oppivat rajansa tunnistamaan ja sanomaan, että tuo ei ole ok, kuvaili sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Jussi Nissinen.

Skip Twitter post

Skip Twitter post

Puhuminen auttaa myös heitä, joilla on riski päätyä hyväksikäyttäjiksi. Nissinen kertoi (Katso kohdasta 20:30) miettivänsä työssään juuri sitä, miten ihminen päätyy tällaisiin rikoksiin.

Keskustelijat painottivat myös sitä, miten tärkeää on erottaa, että kaikki hyväksikäyttäjät eivät ole pedofiilejä, eivätkä kaikki pedofiilit hyväksikäyttäjiä.

Jos ihminen tunnistaa lapsiin kohdistuvat epäsopivat ajatukset, hän voi hakea apua jo ennen kuin tekee pahaa.

– Olisi tärkeää, että olisi turvallinen ihminen jolle voi sanoa, että olen huomannut tällaista itsessäni, mitä voin tehdä, Nissinen kuvaili. Riku muistuttikin auttavista tahoista, joihin voi ottaa yhteyttä anonyymisti.

Valtava kommenttivyöry

Erikoisjakson dokumentti Leaving Neverlandissa kaksi miestä kertoivat, kuinka olivat tulleet Michael Jacksonin seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi lapsuudessaan. Dokkari on ollut koko kevään puhutuin tapaus.

Elokuva aiheutti myös Twitterin tiistain iltavuorossa paljon keskustelua.

Skip Twitter post

Skip Twitter post

Skip Twitter post

Rajojen hämärtäminen vaikeuttaa ikävän kokemuksen käsittelyä

Nina Kähäri kertoi kiinnittäneensä elokuvassa huomiota rakkaudesta puhumiseen sekä siihen, kuinka hyväksikäyttäjä hämärtää rajoja ja saa uhrin kadottamaan tajun siitä, mikä on oikein. (Katso kohdasta 6:11)

– Miten pikkuhiljaa rajojen mennään normaalin epänormaalille puolelle. Hyväksikäyttäjä hämärtää kaikkia siinä ympärillä. Asioista puhutaan, kuin kaikki olisi ihan normaalia, vaikka se ei ole sitä, hän sanoi.

Tämä muistutti Nina Kähäriä hänen omista kokemuksistaan.

– Se alkoi ihan samalla lailla, leikin kautta ja pikkuhiljaa meni pahemmaksi.

Skip Twitter post

Julia Korkmanin mukaan seksuaalirikosten tutkimisessa suurimpia ongelmia ovat oikeusprosessissa kaksi asiaa: uhrin kuuleminen ja se, että oikeusprosessit kestävät "hirvittävän kauan" – lapsiin kohdistuvissa jutuissa vielä pidempään, jopa seitsemän tai kahdeksan vuotta.

– Emme vielä voi luoda niin täydellistä yhteiskuntaa, että ketään lasta ikinä ei hyväksikäytettäisi. Yhteiskunnassa olisi mahdollista kuitenkin tarttua tähän asiaan. Se on täysin kohtuutonta.

Jussi Nissinen lisäsi, että pojilla salaamistarve on usein jopa pahempi kuin tytöillä. Kun asia tulee julkiseksi, uhri joutuu käymään asiaa läpi ensin poliisille, sitten oikeusistuimessa ja ehkä vielä seuraavassakin oikeusistuimessa, uudelleen ja uudelleen. Prosessi on äärettömän raskas.

Yksi syy siihen, miksi tapaukset usein jäävät piiloon onkin se, että niihin liittyy niin syvää häpeää. Ja tätä hyväksikäyttäjä usein käyttää hyödykseen. (Katso kohdasta 48:20)

Skip Twitter post

Skip Twitter post

Illan aikana ketään ei jätetty yksin, vaan moni auttava järjestö piti päivystään auki tavallista pidempään. Puhelinlangat ja chatit kävivät kuumana, ja linjat ovat avoinna myös Talk Show'n jälkeisenä aikana. Jos siis kaipaat apua, ota yhteys.

Katso koko Talk Show tämän jutun alusta ja kaksiosainen Leaving Neverland Areenasta! Keskustelu jatkuu tänään keskiviikkona kello 14 Yle Puheella, kun Rikun ja Tunnan vieraaksi saapuu yhteiskuntatieteiden tohtori ja lastensuojelun tutkija Johanna Hurtig.

Uusimmat sisällöt - Docventures