Hyppää pääsisältöön

Jaakko Valvanne puhuu hyvän vanhuuden puolesta

Geriatrian professori, emeritus, Jaakko Valvanne on koko uransa puhunut vanhusten itsemääräämisoikeuden puolesta. Hänen mielestään kotihoitoa pitäisi kehittää niin hyväksi, että iäkkäät ihmiset voivat halutessaan asua loppuun asti kotona ja elää siellä oman rytminsä mukaan. Hyvän vanhuuden reseptistä liikunnalla on hänen mielestään olennaisen iso osuus.

Jaakko Valvanne syntyi vuonna 1950 Helsingissä kätilöäidille ja ekonomi-isälle. Arkea elettiin Lauttasaaressa ja kesälomat isovanhempien kesäpaikalla Keski-Suomessa Lempäässä. Siellä Jaakko Valvanne vietti kaikki lapsuutensa kesät ja oppi mummaltaan puutarhanhoitoa. Ja samaan paikkaan hän muutti vaimonsa Hannelen kanssa asumaan päästyään eläkkeelle.

Jaakko noin nelivuotiaana siskonsa kanssa isovanhempien kesäpaikalla Luhangan Lempäässä. Siellä Jaakko vietti kaikki lapsuutensa kesät yhdessä mumman kanssa.

- Täällä on niin kaunista! Järvi on edessämme, saamme nauttia auringonlaskuista järvelle katsellen. Nautimme elämästämme täällä joka päivä!

- Asumme metsän keskellä. Kauppaan on 35 kilometriä matkaa ja lähimpään naapuriinkin kilometri. Pihassa on paljon puuhailtavaa ja samalla sitä pysyy kunnossa, Jaakko Valvanne kertoo eläkepäiviensä rauhasta.

Jaakko ja Hannele lastenlastensa ja koiransa kanssa omalla kotipihalla. Lastenlapset ovat Jaakolle todella tärkeitä ja tuovat täyteyttä elämään.

Psykiatria vaihtui geriatriaksi

Alun perin Jaakko Valvanteesta ei pitänyt tulla vanhuusikään erikoistunutta lääkäriä vaan psykoanalyytikko. Hän kiinnostui nuorena Freudista ja päätti, että hän lähtee seuraamaan Freudin jälkiä.

- Kysyin äidiltäni, miten psykoanalyytikoksi tullaan. Hän selitti, että on kaksi tietä. Joko opiskelen psykologiksi ja sen jälkeen terapeutiksi tai sitten opiskelen lääkäriksi ja erikoistun psykiatriaan. Hän lisäsi vielä, että jos valitset lääkärin koulutuksen, mahdollisuutesi erilaisiin töihin ovat laajemmat. Tämä huomautus sai minut sitten lähtemään lääketieteelliseen. Lääketieteellisessä kiinnostukseni psykiatriaan alkoi kuitenkin hiipua ja olin varma, että erikoistunkin lastenlääkäriksi.

Perusopintojen jälkeinen pesti Suolahden terveyskeskuslääkärinä sai mielen muuttumaan. Tuntuikin kiinnostavalta hoitaa kaikenikäisiä potilaita. Vähitellen seuraavassa työpaikassa Espoossa Jaakko Valvanne huomasi, että hänen vastaanotolleen alkoi tulla erityisesti iäkkäitä ihmisiä. Hän teki myös paljon kotikäyntejä. Ehkä lapsuuden kesät yhdessä mumman kanssa olivat opettaneet hänelle luontaisia taitoja olla ikäihmisten seurassa. Mutta Valvannetta häiritsi, ettei hän ymmärtänyt, mistä iäkkäiden oireilussa oli kyse. Kiinnostus geriatriaa kohtaan kasvoi.

Kun vuonna 1987 tuli mahdollisuus hakea geriatrian pätevyyttä, niin Valvanne tarttui tilaisuuteen. Hän opiskeli lisää ja sai geriatrin pätevyyden.

Jaakko Valvanne on toiminut muun maussa Espoon kaupungin kotisairaanhoidon vastuulääkärinä sekä vanhuspalvelujohtajana ja eläkkeelle hän jäi Tampereen yliopiston geriatrian professorin virasta.

Iäkkäiden hoidon haastavuus yllätti

Valvanne on huomannut lääkärintyössään, että vanhukset oireilevat epätyypillisellä tavalla. Oireet saattavatkin viestiä ihan jostain muusta sairaudesta kuin mitä ne muulla väestöllä viestivät. Lääkärin pitää oppia näkemään, mikä epätyypillisen oireilun takana on.

- Pelkään pahoin, että edelleenkään ei aina osata tehdä oikeita diagnooseja eikä osata etsiä sairauksia oireilun takaa. Oikea hoito totta kai lisäisi iäkkään elämänlaatua. Joskus näkee, että vanhus on sekava ja hänet määritellään muistisairaaksi, vaikka todellisuudessa on kysymys kuivumistilasta.

Espoolaisen Aurora-kodin asukkaat retkellä, kuva otettu Espoon kulttuuritalon edessä vuonna 2006, jolloin Jaakko Valvanne toimi Espoon kaupungin vanhustenhoidon johtajana.

Valvanne on myös työssään nähnyt, että aina vanhuksen itsemääräämisoikeutta ei kunnioiteta: Määrätään liikaa lääkkeitä, makuutetaan liikaa osastolla, sidotaan ylivarovaisuuden takia pyörätuoliin, tehdään päätöksiä vanhuksen ohi.

- Olen iloinen siitä trendistä, että nykyään painotetaan kotihoitoa. Kotihoitopalvelut pitää vaan saada vielä paremmalle tolalle.

Valvanne kehottaa läheisiä keskustelemaan vanhuksen kanssa ajoissa, millaiset asiat tälle ovat tärkeitä omannäköisen elämän elämiseen siinä vaiheessa, kun hoitopalveluja pitää lisätä.

Hyvän elämän resepti

Kun Jaakko Valvanne pitää ikäihmisille luentoa elämän eliksiireistä, hän painottaa aina liikunnan merkitystä.

- Liikunta on aivan ehdottoman tärkeä asia. Liikunta pitää toimintakyvystä huolta. Ei saa istua liian pitkään, telkkaria katsellessakin voi nousta ylös ja tehdä vaikka tasapainoliikkeitä. Havahduin itse liikkumisen tärkeyteen vasta täytettyäni 60 vuotta. Luin, että keskimäärin elinikää on tuossa vaiheessa miehellä jäljellä vain 17 vuotta. Päätin ryhdistäytyä ja alkaa pitää lihaskunnostani huolta. Pelkkä kävely ei riitä, vaan pitää huolehtia lihasvoimasta.. Ja toinen tärkeä on tietysti ravinto. Iäkkäät voivat jo unohtaa rasvakammon ja syödä rasvaistakin ruokaa. Proteiini on myös erityisen tärkeää.

Liikunnan ja hyvän ravinnon lisäksi Valvanne lisää elämän eliksiireihin sosiaalisuuden, yhteisöllisyyden ja henkisyyden tai hengellisyyden.

- Se voi tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Se voi olla hengellistä joogaa kuten itselläni, mutta se voi olla myös uskonto tai vaikka runojen lukemista.

- Kuten arkkipiispa Kari Mäkinen on sanonut, niin vanheneminen ei ole luopumista, se on elämän täyttymistä. Omalla kohdallani tämä täyttyminen tulee ensinnäkin siitä, että olen saanut elää saman rakkaan ihmisen eli vaimoni Hannelen kanssa kohta 50 vuotta. Yhteisiä kokemuksia tulee koko ajan lisää. Sitten tietysti omat lapset, heidän puolisonsa ja lapsensa ovat suuri rikkaus elämässäni.