Joni Nieminen
Yle
Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella keinot propagandan levittämiseen ovat paremmat kuin koskaan. Nykyään tosin puhutaan usein informaatiovaikuttamisesta, vaikka kyseessä olisi vieraan valtion levittämää organisoitua viestintää, siis propagandaa.
Propaganda on viestintää, jolla pyritään vaikuttamaan vastaanottajan toimintaan. Se ei kuitenkaan ole perinteistä viestintää, vaan propagandaviestin tarkoitus on saada ihmiset reagoimaan niin, että se hyödyttää propagandistia. Propaganda on aina massavaikuttamista – kahden ihmisen keskinäinen vuorovaikutus ei ole propagandaa.
Propaganda perustuu psykologiaan; ajatteluun siitä, miten ihminen reagoi tietynlaiseen informaatioon. Propagandassa pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja mielikuviin propagandistin tarpeiden mukaan. Esimerkiksi terroristijärjestö ISIS käytti toiminnassaan YouTubea levittääkseen pelkoa ja aiheuttaakseen hajaannusta eri uskontokuntien ja kulttuurien välille, ja onnistuikin siinä.
Historioitsija Oliver Thompsonin määritelmän mukaan nykypropaganda on viestintäkeinojen soveltamista muutosten aikaansaamiseksi ihmisryhmässä. Propaganda voi kyllä levitä vahingossa tai tiedostamatta, esimerkiksi kun joku levittää sitä hyvässä uskossa. Propaganda on kuitenkin aina tarkoituksellista toimintaa, sillä on siis tavoite.
Propagandaa on vaikea yksinkertaistaa ja se noudattaa harvoin selkeitä sääntöjä. Mutta hahmottamisen helpottamiseksi propaganda jaetaan tavallisesti kolmeen eri lajiin viestin sisällön ja muodon perusteella: valkoiseen, mustaan ja harmaaseen.
Propagandan lajit
1. Propaganda toimii parhaiten, kun emme tunnista sitä
Sosiaalisen median kuplat vahvistavat käsitystä, että olemme propagandan ulottumattomissa, mutta juuri niin propaganda parhaimmillaan toimii: kuvittelemme tekevämme omat ratkaisumme perustuen tietoon ja harkintaan. Propaganda pyrkii usein vaikuttamaan siltä, että se ei ole propagandaa. Käytännössä me kaikki olemme jonkinlaisen propagandan kohteena. Propagandan levittäminen on helpompaa kuin koskaan. Internetin ja sosiaalisen median avulla on helppo tavoittaa suuria joukkoja ja kohdentaa viesti juuri halutulle ryhmälle.
Some-jakaminenkin voi olla propagandan levittämistä
Sosiaalisen median meemit tai kärjistetyt jutut voivat myös olla propagandaa. Propagandan ammattilaiset tietävät myös hyvin, että ns. toisen vaiheen vaikuttajat saavat viestinsä paremmin perille. Kaverin tai luotetun tahon viesti somessa menee ajatuksena helpommin läpi kuin jonkun tuntemattoman toimijan.
2. Demokratia ei ole nujertanut propagandaa
1990-luvulla vallalla oli yleinen käsitys, että propaganda ei ole enää mahdollista. Asiantuntijatkin ajattelivat ihmisten olevan niin koulutettuja ja sivistyneitä, että propaganda ei yksinkertaisesti enää mene läpi. Internet mahdollistaa kaikkien pääsyn tiedon äärelle, joten propagandasta tulee käytännössä mahdotonta. Sen ajateltiin olevan tehokasta vain diktatuureissa. Länsimaisen demokratian taas nähtiin luovan immuniteetin propagandalle, sillä yhteiskunta oli jo tottunut vaikuttamiseen monin eri tavoin. Tämä käsitys osoittautui kuitenkin vääräksi.
3. Valeuutiset hyödyntävät propagandan keinoja
Valeuutisointi on informaatiovaikuttamista, jolla on samat keinot ja usein samat määränpäät kuin propagandallakin. Valeuutisia on toki ollut ennenkin, esimerkiksi Mainilan laukaukset. Se oli valeuutinen, jolla Neuvostoliitto uskotteli Suomen hyökänneen ensin. Näin pyrittiin saamaan aikaan vaikutelma siltä, että Neuvostoliitolla oli hyvä syy sotaan.
Valeuutisointi on ollut luovaa. Se on pyrkinyt vaikuttamaan mieleen ja ihanteisiin, toisin kuin pelkkään tietoon pyrkivä uutisointi. Näin se on saanut myös ihmiset reagoimaan voimakkaasti. Esimerkiksi vaihtoehtomedia on jo terminä propagandistinen, sillä se sisältää ajatuksen, että muut mediat ovat propagandistia.
4. Mainonta yksinkertaistaa ja vetoaa kuten propaganda
Mainonta käyttää monia propagandan keinoja. Se on massavaikuttamista, viestit ovat yksinkertaisia, kohderyhmät tarkoin harkittuja ja tavoitteet ovat samoja kuin muulla massavaikuttamisella. Myös mainonnan tavoitteet ovat hyvin samanlaiset kuin propagandassa yleensä: vaikuttaa viestin vastaanottajan tunteisiin ja reaktioon.
Esimerkiksi tupakkaa mainostettiin vapaudella ja itsemääräämisoikeudella. Nykypäivänä taas tupakka-askit on peitetty hätkähdyttävillä kuvilla sairastuneista ja teksteillä. Se on propagandaa terveellisten elämänvalintojen puolesta, koska tupakan myymistä ei ole haluttu kieltää.
Toimittajia värvättiin tekemään valtiollista propagandaa sotien aikana. 1950-luvulla sodista palanneet propagandistit siirtyivät siviilitöihin ja keksivät, että sodan oppeja voisi käyttää asioiden hyvien puolien esittämiseen. Yhdysvalloissa alettiin puhua markkinoinnista ja viestinnästä propagandan sijaan.
Vaikka mainonta ja propaganda liittyvät keinoiltaan ja tavoitteiltaan toisiinsa, mainonnan ja markkinoinnin yhteydessä on kuitenkin hyväksytty tietyt pelisäännöt, jotka erottavat sen sota- ja poliittisesta propagandasta. Yleensä ymmärrämme, kuka mainostaa ja mikä mainoksen perimmäinen tarkoitus on.
5. Propagandaa on tehty aina, ja taitavimmat muistetaan yhä
Propagandan historia on lähes ihmiskunnan historian mittainen. Esimerkiksi Aleksanteri Suuri (365 eaa. - 326 eaa.) käytti propagandaa lyömällä omat kasvonsa rahoihin ja nimeämällä valloittamiaan kaupunkeja itsensä mukaan. Oli tärkeää, että valloitetut alueet kunnioittivat uutta johtajaansa. Aleksanteri Suuri pyrki luomaan kuvaa vahvasta ja jumalallisesta johtajasta ja onnistuikin siinä – yhä edelleen häntä pidetään esimerkkinä suuresta sotapäälliköstä ja valtiomiehestä.
Propaganda-termi otettiin tiettävästi käyttöön katolisen kirkon toimesta 1600-luvun alussa. Silloin perustettiin Uskon levittämisen pyhä yhteisö (Sacre Congregatio de Propaganda Fide), jonka tarkoitus oli levittää katolilaisuutta Euroopassa.
6. Sodissa propaganda kukoistaa - nykymuoto kehittyi ensimmäisessä maailmansodassa
Nykyisen propagandan voidaan sanoa syntyneen ensimmäisen maailmansodan aikana. Silloin päätettin valjastaa myös vaikuttamisen keinot mukaan sodankäyntiin. Oma yhteiskunta pyrittiin esittämään hyvänä ja vastustajan yhteiskunta pahana. Propagandan tekemiseen värvättiin usein toimittajia ja kirjoittamisen ammattilaisia.
Kansalaisten mielipiteitä pyrittiin muokkaamaan voimakkailla kuvilla vihollisista ja sen keinoista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa julkaistiin voimakasta propagandaa saksalaisista, jotta kansan enemmistön mielipide saatin muokattua sotaan lähtemisen taakse tai värvättyä lisää miehiä sotilaiksi.
Suomikin perusti Päämajan propagandaosaston, jonka tarkoitus oli muun muassa antaa kuva inhimillisestä suomalaisesta sotilaasta ja mustamaalata vihollista, tässä tapauksessa Neuvostoliittoa. Propagandaa pyrittiin tekemään esimerkiksi kuvilla, joissa neuvostoliittolaiset sotavangit esitettiin iloisina ja vapautuneina, jota he todellisuudessa tuskin olivat.
7. Medialukutaito on propagandan vastalääke
Medialukutaito on paras keino tunnistaa vaikuttamispyrkimykset ja niiden motiivit. Vastuu on siirtynyt selvästi viestin vastaanottajalle ja meille kaikille yhteiskunnan jäsenille.
Itsenäinen ja laadukkaasti tehty journalismi on toki hyvä filtteri propagandan ja kansalaisten välissä, mutta internetissä ja sosiaalisessa mediassa viestijällä ja vastaanottajalla ei välttämättä ole välikäsiä. Esimerkiksi presidentti voi viestiä suoraan kuulijoilleen vaikka joka päivä. On ongelmallista, jos tämä filtteri on poistumassa kokonaan ja jotkut valtaapitävät ehdoin tahdoin haluavat oman viestinnän ja laadukkaan journalismiin yhteenottoa.
Kansalaisilla pitää olla mahdollisuus tunnistaa viestien motiiveja ja syitä. Toisaalta media on segmentoitumassa aatesuuntiin, jotka lisäävät propagandan tekijöille parempia välineitä ja supistavat entistä enemmän vastaanottajien näkökulmia.
Kouluissa pitää edelleen vahvistaa valeuutisten tunnistamista ja oman mediakäyttäytymisen havainnointia. Toisaalta median pitää avoimesti kertoa, miten ja miksi tietyt uutiset on tehty ja miksi ne on tehty valitusta näkökulmasta.
Lopulta vastuu on kuitenkin meillä ihmisillä. Meidän käyttäytymisemme ohjaa paljolti päättäjien painotuksia – ainakin demokratioissa. Propagandaa käytetäänkin voimakkaasti epädemokraattisissa valtioissa, kuten Pohjois-Koreassa. Erilaisia propagandan tekniikoita on runsaasti, ja niitä on nimetty eri tavoin listaajasta riippuen. Tässä listassa käytetään everstiluutnantti (evp) ja kirjailija Heikki Tiilikaisen Hybridisota-teoksessa käytettyjä tekniikoiden nimityksiä ja kuvauksia. Tekniikoiden kansainvälisesti käytetyt nimet on merkitty sulkuihin, suomenkieliset nimet pyrkivät olemaan sisältöä selittäviä. Lähde: Heikki Tiilikainen Hybridisota – rintamaraportti (2015)
Propagandan tekniikoita
Näyttelijä puetaan valkoiseen lääkärintakkiin ja esimerkiksi jotain asiaa esitellään ikään kuin lääkärin arvovallalla, vaikka kyseessä ei olekaan todellinen lääkäri.
Taitava kirjoittaja rakentaa tarinan, joka on kovin yksinkertainen ja helposti omaksuttavissa. Asiasisältö vaikuttaa perusfaktoilta, jotka ovat ns. maalaisjärjellä ajateltavissa. Tähän liitetään vääristelyä ja valheita.
Esimerkiksi "Talvisodan henki" ja kansallistunteen nostatus vaikka urheilukilpailuissa.
Yleistäminen, jossa käytetään hienoja ja arvolataukseltaan ihanteellisia sanoja, kuten vapaus, isänmaa ja oikeudenmukaisuus. Tekniikan tavoite pyrkiä määrätietoisesti vaikutukseen, jota ei vastaanottajalle kerrota.
Ns. viherpesu on tämän tekniikan yksi muoto. Esimerkiksi eco-termillä tai viittauksella luontoon saadaan joku asia näyttämään ympäristöystävälliseltä. "Kansojen välinen ystävyys" -fraasi on myös tämän tekniikan sisältöä.
Tekniikkaan kuuluvat yleistykset, tutut mielipiteet ja kansalaisten mielipide eli kansaan vetoaminen. "Kyllä kansa tietää" on yksi tämän tekniikan esimerkkilauseista.
Monimutkaiset kysymykset yksinkertaistetaan helposti sisäistettäväksi ja näennäisen järkeenkäyviksi. Tässä tekniikassa voidaan myös vastata kysymyksiin, joita ei ole edes esitetty.
Tekniikassa pyritään muuntamaan kielteiset ominaisuudet hyviksi tai päinvastoin. Esimerkiksi puolustusvoimat/sotavoimat, likvidointi/murhaaminen, teloitukset/avuttomien murhaaminen jne. Vihollisen demonisointi kuuluu tähän tekniikkaan.
Pyritään viestin vastaanottaja tekemään valinta kahden pahan välillä. Yritetään saada vastaanottaja venyttämään moraaliaan ja periaatteitaan.
Johdonmukaisena toimintana suoran valkoisen propagandan lisäksi tämä tekniikka hyödyntää epäselvempiä menettelytapoja, kuten ironiaa ja huumoria. Yhteistä on Ad hominem eli käydään ihmisen – ei asian – kimppuun. Tekniikkaan voivat kuulua esimerkiksi meemit ja giffit.
Pyrkimyksenä on luoda vastustajalle henkilöllisyys, muoto ja kasvot, jota on helppo vihata ihmisenä yksilötasolla. Esimerkiksi kansallisuus- ja rotuennakkoluuloja hyödynnetään aina kuin mahdollista.
Puhutaan vastaanottajan "kieltä" ja vedotaan talonpoikaisjärkeen. Annetaan vastaanottajan nähdä joku pieni tarkoituksellinen virhe ja korjataan se anteeksipyynnön kera, joten itse asia jää korjaamatta.
Me vastaan ne, olet joko meidän joukossamme tai meitä vastaan. Esimerkiksi Suomen sisällisodassa käytettiin tätä tekniikkaa.
Tekniikan ytimessä ovat kliseet ja kuluneet sanonnat, joiden täsmällinen merkitys on vastaanottajalle epäselvä. Esimerkkeinä liike-elämässä liikkuvat sanat, kuten visio, proaktiivinen, synergia ja ydinosaaminen.
Tämä tekniikka on sukua auktoriteettiin vetoamiselle. Asioita katsotaan enemmän tyytyväisten ihmisten näkökulmasta. Käytetään kokemusasiantuntijaa kertomaan, kuinka hyvä asia jokin on. Tekniikassa pyritään välttämään valheita, mutta valitaan tarkkaan, mitä halutaan tuoda esiin.
Käytetään usein, kun vastustajasta on saatu selville asioita, joita hän ei halua julki. Tekniikkaa käytetään myös niin, että pienennellään tulevien tapahtumien merkitystä tai salataan katastrofeja.
Paljastetaan vastustaja jostain tekemisistään ja odotetaan tämän kieltävän asian. Sitten esitetään todistusaineistoa, jonka jälkeen kerrotaan perätön väite muokkaamaan yleisön näkemystä.
Tekniikassa herätellään epäluuloa jotain tahoa, ajatusta tai ryhmää kohtaan väittämättä suoraan mitään. Tekniikalla pyritään aiheuttamaan hajaannusta vastaanottajaryhmässä. Esimerkiksi Donald Trump vihjailemassa Barack Obaman oikeutusta toimia Yhdysvaltojen presidenttinä syntymäpaikkansa perusteella.
Perinteinen tapa vahingoittaa vastustajaa. Se on selvää mustaa propagandaa, sillä huhut ovat vaikeasti jäljiteltävissä. Salaliittoteorioita ja meheviä huhuja jostain tahosta on vaikea vastustaa. Somen aikakaudella hyvin toimiva tekniikka.
Poimitaan omalle asialle hyödylliset tiedot ja julkaistaan vain niitä asioita, jotka hyödyttävät propagandistin näkökulmaa. Ns. disinformaatiota eli tietojen vääristelyä käytetään tässä tekniikassa yleisesti. Esimerkiksi natsit käyttivät tätä taidokkaasti Saksassa 1930–1940-luvuilla.
Tämä tekniikka pyrkii vaikuttamaan itseään älykkäinä ja kriittisinä pitäviin ihmisiin. Sanomaa tarkastellaan näennäisen tasapuolisesti, mutta sitä sovelletaan niin, että se palvelee tiettyä päämäärää.
Valehtelu eli misinformaatio on kaiken propagandan perusta. Tekniikka perustuu ajatukseen, että kaikki valehtelevat ainakin itselleen. Valehtelun käyttäminen päämärätietoisesti on vaikeaa, mutta tehokasta. Tekstissä mainitut Mainilan laukaukset ovat esimerkki tästä tekniikasta.
Tekniikan tarkoitus on saada viestin vastaanottaja ajattelemaan, että kaikki tietyn ryhmän edustajat tai tietynlaisista lähtökohdista tulevat käyttäytyvät samalla tavalla. Yksilöt niputetaan yhteen ja väitetään heidän ajattelevan ja toimivan aina samalla tavalla.
Tätä tekniikkaa käytettäessä kohde huomaa vasta pitkän ajan jälkeen joutuneensa propagandan kohteeksi. Propaganda muuttuu loppua kohden intensiivisemmäksi.
Tekniikassa annostellaan tietoa vähitellen tai vaietaan kokonaan. Itsesensuuri on osa tätä tekniikkaa. Esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen sairauden peittely edustaa tätä tekniikkaa.
Pyritään siirtämään huomio kiusallisesta aiheesta johonkin toiseen ja hallittavampaan aiheeseen. Esimerkiksi järjestetään samaan ajankohtaan toinen tapahtuma tai vedotaan johonkin ylevään asiaan.
Vanha tekniikka. Kokenee propagandistit sanovat, että riittävällä toistolla saa lopulta kenet tahansa uskomaan mitä tahansa. Tässä tekniikassa viljellään tiettyä sanaa ja hoetaan sitä niin kauan, että se muuttuu vastaanottajassa totuudeksi.
Muutosten pelko ja muutosvastarinta ovat tämän tekniikan idea. Ihmisillä on luonnostaan oman kontrollin ulkopuolisiin muutoksiin. Tekniikassa maalataan muutokset ylivoimaisiksi, jopa vahingollisiksi.
Bumerangitekniikka on koston vastakohta. Propaganda projisoidaan välittömästi takaisin lähettäjälle riisuttuna ja raadollisena. Vedotaan esimerkiksi yhteisöihin, joista terroristit ovat lähtöisin.
Tämän tekniikan ajan kuviteltiin olevan Euroopassa jo ohi, mutta se onkin noussut uusin mittoihin. Tekniikan päämäränä on lietsoa paniikkia ja toivottomuutta kohderyhmässään ja lopulta saada heidät vastustamaan puolustautumistaan. Esimerkiksi Ukrainassa Venäjä on käyttänyt tätä tekniikkaa. Keinoja ovat mm. pakotteet ja taloudellinen painostus. Myös vihollisen mustamaalaaminen kuuluu tämän tekniikan keinoihin.
Kaikki viestintä ei ole propagandaa, eikä kaikella propagandalla ole huonoja tarkoitusperiä. Olemme kuitenkin jatkuvasti sen kohteina, joten valppaus on paikallaan. Selvittämällä viestin lähteen ja motiivin pääsee jo pitkälle.
Lähteet: Silja Pitkänen & Ville-Juhani Sutinen (2019): Propagandan historia , Joonas Pörsti (2017): Propagandan lumo, Heikki Tiilikainen (2015): Hybridisota - rintamaraportti, Sotahistoriallinen aikakausikirja 31, (2011), Olli Kleemola (2011): Kaksi kameraa - kaksi totuutta
Artikkelia varten haastateltu tiedotusopin professori Heikki Luostarinen, Tampereen yliopisto
