Hyppää pääsisältöön

Tupakannatsa hajoaa mikromuoviksi – Pienikin hyvä teko voi lieventää ympäristöahdistusta

Nainen tupakoi "Natsa kuuluu roskiin, ei maahan" -kyltin vieressä.
Nainen tupakoi "Natsa kuuluu roskiin, ei maahan" -kyltin vieressä. Kuva: Yle / Seera Rytkölä Akuutti,ympäristönsuojelu,ympäristöaktivismi

Lähipuiston natsat ovat huippu jäävuoresta, johon toimittaja Liisa Vihmanen törmää päivittäin. Ympäristöahdistus on kasvava ongelma, jota asiantuntijat neuvovat lieventämään tarttumalla vaikka vain yhteen asiaan omassa elämässä ja lähiympäristössä. Miten helppo asukkaan on saada ääntään kuuluville, kun vastassa ovat suuri pankkikonserni ja lain hankalat kiemurat?

Kuljen paljon ulkona itsekseni ja koirien kanssa. Kaupunginosani pienissä puistoissa iloitsen jokaisesta puusta, keväällä nousevista narsisseista, sireenipensaista ja ruusupenkeistä. Siksi kiinnitän paljon huomiota puistojen siisteyteen.

Sateella ei tuoksukaan tuore nurmi vaan märkä natsa.

Aamulenkilläni kerään usein yöihmisten jälkeensä jättämiä roskia. Hampurilaisateriasta jää monenmoista käärettä ja pizzalaatikkoa on hankala taitella roskiin.

Suurin inhokkini ovat tupakannatsat. Paikoitellen niitä on niin runsaasti, että ne peittävät alleen kulkureittejä. Ne likaavat penkkien edustoja ja saavat aikaan sen, että sateella ei tuoksukaan tuore nurmi vaan märkä natsa.
Natsat ovat jäävuoren huippu. Ympäristö ja miten sitä kohdellaan ahdistaa päivittäin.

Ympäristöahdistus on kasvava ongelma, erityisesti 20 – 30 vuotiaiden keskuudessa. Ympäristöahdistukseen liittyy voimakkaita tunteita ja se voi johtaa jopa masennukseen, sanoo psykologi Sanni Saarimäki.

Ahdistusta voi yrittää purkaa aktiivisella toiminnalla, keskittymällä yhteen itselle tärkeään asiaan, neuvoo australialainen ilmastoturvallisuuteen erikoistunut psykologi Carol Ride. On myös huomattu, että parhaiten auttaa, jos ahdistusta pääsee purkamaan yhdessä laajemman yhteisön kanssa.

Kun kerran natsat aiheuttavat minulle päivittäin ympäristöahdistusta, päätän tehdä asialle jotain.

Natsa hajoaa mikromuoviksi

On arvioitu, että Suomessa yli 3 miljardia tumppia päätyy vuosittain luontoon.

Paperipäällysteinen natsa vaikuttaa harmittomalta, mutta ei todellisuudessa maadu.

Tupakannatsa on selluloosa-asetaattia, joka hajoaa mikromuoviksi. Sen ‘maatuminen’ vie keskimäärin 15 vuotta.

Mikromuovit taas päätyvät ravintoketjun kautta lopulta ihmisiin.

Natsan mukana luontoon päätyvät myös kaikki tupakassa olevat myrkyt, kuten kadmium, lyijy ja arsenikki.

Sammutetulle natsalle oikea paikka on mikä tahansa puistoroskis tai sekajäte-astia.

Lähipuistoni on pieni ja sinnittelee suuren pankin pääkonttorin sekä puutalokortteleiden välissä. Puistossa kasvaa vanhoja lehmuksia ja sen reunoille istutetetaan syksyisin suuri määrä kukkasipuleita, jotka kukkivat vielä pitkälle kesäkuuhun.

Viimeisen viiden vuoden ajan puisto on ollut kuitenkin pääosin tupakkapaikka. Ulkoillessani minua on kehotettu jopa väistämään, koska sauhuttelijat ovat kokeneet minun olevan heidän tiellään. Pienellä alueella on neljä tupakkaroskista kuin kertomassa, että tässä sinun on hyvä tupakoida, ole hyvä.

Savuton työyhteisö tupakoi puistossa?

Päätin ottaa yhteyttä puiston vieressä olevaan pankkikonserniin, koska valtaosa tupakoitsijoista näyttäisi tulevan sieltä. Kysyin, voisivatko he aktiivisemmin osallistua puiston siivoamiseen. Ajattelin, että yritys voisi pienellä ympäristöteolla lähettää ympärilleen paljon myönteisia signaaleja. Pyysin myös haastattelua aiheesta. Keskusteluyhteyttä yrittäessäni tunsin olevani kastemato, joka yrittää kaivaa reikää betoniin.

Useamman yrityksen jälkeen sain vastauksen sähköpostitse:

Hei Liisa, olemme ehdottomasti sitä mieltä, että kyseessä on tärkeä asia, johon paikallisen yhteisön pitää yhdessä kiinnittää huomiota. Kuten aiemmin kerroimme, olemme savuton työyhteisö ja muistuttaneet myös henkilöstöämme lähiympäristön huomioinnista. Vaikka kyseessä olevan puiston kunnossapitovastuu on kaupungilla, olemme yhdessä lähiympäristön aktiivien kanssa siistineet aluetta ja näin tulemme tekemään jatkossakin. Valitettavasti emme tällä kertaa lähde mukaan haastatteluun.

Asiani todella oli tupakantumpin kokoinen. Korulauseiden sijaan olisin halunnut kuulla konkreettisia asioita: Milloin siivoamme seuraavaksi? Miten voisimme siivota paremmin?

Tupakannatsoja kädessä valkoisen nenäliinan päällä.
Tupakannatsoja kädessä valkoisen nenäliinan päällä. Kuva: Yle / Seera Rytkölä Akuutti,tupakointi

Kaupunki siivoaa yritysten jäljet?

Koska pankki puiston laidalla vaikeni, päätin ottaa yhteyttä Helsingin kaupungin puistoista vastaaviin henkilöihin. Ketään ei voi kieltää tulemasta puistoon tupakalle, mutta puiston siivousvastuusta pitää sopia, kertoo Helsingin kaupungin rakentamispalveluliikelaitos Staran puistovastaava Pekka Engblom.

Ketään ei voi kieltää tulemasta puistoon tupakalle.

Engblomin mukaan puiston tupakkaroskiksista kaksi on pankin sinne tuomia. Kaupunki ei niitä tyhjennä, eikä niitä tunnu tyhjentävän kukaan muukaan. Jo viisi vuotta sitten kaupunki puuttui puiston siivottomuuteen ja silloin pankin kanssa sovittiin vastuista. Nyt pankki ei vastannut tarkempiin kyselyihin siivoamisesta.

Tuhansien tumppien lähipuisto

Lähipuistoni tupakantumppien määrää voi arvioida tilastojen valossa.

Työikäisistä suomalaisista noin 13 prosenttia tupakoi vuonna 2017.

Jos puiston lähikorttelissa työkentelisi 3 000 henkeä ja jokainen tupakoitsija polttaisi kaksi savuketta työpäivänsä aikana, se tekisi 780 tumppia päivittäin.

Jokainen työviikko tuottaisi siis 3 900 tupakantumppia, vuodessa niitä kertyisi yli 180 000.

On arvioitu, että Suomessa yli 3 miljardia tumppia päätyy vuosittain luontoon.

Natsojen siivoaminen aiheuttaa Helsingin kaupungin puistossa suurta vaivaa. Lasinsirujen jälkeen tumpit ovat hankalimmin siivottavia roskia. Ne lipsuvat haravan piikkien lomasta ja tarttuvat säikeistään nurmeen.

Natsoja käsin poimivat kesätyöntekijät oppivat nopeasti inhoamaan maahan heitettyjä tupakannatsoja, sanoo kaupunginpuutarhuri Karita Ala-Savikota.

Yritykset ovat ulkoistaneet taukotupakoinnin kaduille ja puistoihin.

Monet yritykset mainostavat olevansa savuttomia. Engblom harmittelee, että taukotupakointi on ulkoistettu kaduille ja puistoihin. Hän toivoo, että natsat vietäisiin mihin tahansa roskikseen, kunhan ne on sammutettu kunnolla.

Voivatko asukkaat vaatia savutonta puistoa?

Mietin, voisivatko paikalliset asukkaat julistaa puiston savuttomaksi? Helsingin kaupungin lakimies Janne Penttinen toppuutteli ajatustani:

Tupakka- ja terveydensuojelulainsäädäntö ei anna meille oikeutta julistaa aluetta savuttomaksi, koska ne koskevat vain sisätiloja ja rakennusten välitöntä läheisyyttä (tupakkalaki 74 §)... Puisto on lähtökohtaisesti vapaasti ihmisten käytettävissä. Tuota vapautta luonnollisesti rajoittaa mm. jätelain 72 §:n roskaamiskielto. Roskaaja on kuitenkin tuossa tapauksessa yksittäinen tupakoitsija. Näemme ongelmallisena, että pankki on tuonut alueelle omat roskikset. (ilmeisesti lupaa kaupungilta kysymättä) ja ne pitää todennäköisesti poistaa tai korvata kaupungin paloturvallisemmilla roskiksilla.

Puistoa ei siis lain nojalla saa savuttomaksi ja jokainen tupakoitsija vastaa periaatteessa vain omasta natsastaan.

Tässä olisi kympin paikka yritysten yhteiskuntavastuulle: Hei, me halutaan olla osa tätä yhteisöä, mitä voisimme tehdä?

Minua ei järin kiinnosta, tupakoiko joku vai ei. Sen sijaan minua kiinnostaa, mitä tupakoitsija tekee natsoilleen. Voiko aidosti välittää eläinlajien sukupuutosta tai jäätiköiden sulamisesta, jos ei näe omiin jalkoihinsa?

Kolme viikkoa myöhemmin huomasin, että pankki oli poistanut kaikkein palovaarallisimman tupakkaroskiksen. Jotain oli liikahtanut.

Pieni liikahdus, suuri turhautuminen

Minua yritys puuttua tupakointiin puistossa sekä ahdisti että helpotti. Ahdisti, koska suuryritys oli välinpitämätön ja haluton keskustelemaan asiasta. Tunsin olevani kuin se natsa, johon ensin jätetään huulipunan jälki, mutta sen jälkeen heitetään ulos penkalle. Sen sijaan helpotti, kun sain tekemällä jotakin purkaa kiukkua ja ahdistusta.

Liisa Vihmanen puistossa, hymyilee ja katsoo kameraan.
Liisa Vihmanen puistossa, hymyilee ja katsoo kameraan. Kuva: Yle / Seera Rytkölä Akuutti

Keskusteleminen puistotyöntekijöiden kanssa auttoi. Tuntui mukavalta, kun Stara suhtautui huoleeni ja kysymyksiini vakavasti. Ehkä myös joku tupakoitsija lopetti natsojen heittelyn luontoon.

Liity mukaan talkoisiin! Tee ympäristön hyväksi pieni teko, joka on sinulle tärkeä!

Kuuntele myös: Sekin helpottaa, kun näkee muidenkin yrittävän – Annamari Värtöllä on keinot lievittää ilmastoahdistustaan
Tee testi: Ahdistaako ilmasto? Testaa kärsitkö ympäristöahdistuksesta vai porskutatko eteenpäin uhkista huolimatta!

Akuutti Yle Areenassa: Ympäristöahdistus on totta

Onko ympäristöahdistus terve reaktio sairaaseen maailmaan vai herkän ihmisen itselleen luoma ongelma? Mistä 'ilmasto-ortoreksian' tunnistaa? Omaa ahdistustaan pohtivat biologi Sini Malmirinne ja dramaturgi Ilja Lehtinen.

Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!

Edit 31.5.2019: Muokattu otsikkoa ja ingressiä.