Hyppää pääsisältöön

Eino Nurmisto tunsi olevansa kylän ainoa homo – nyt hän kirjoittaa opaskirjaa homopojille, ettei kenenkään tarvitsisi kokea olevansa yksin

Eino Nurmisto hymyilee graffitiseinän edustalla.
Eino Nurmisto hymyilee graffitiseinän edustalla. Kuva: Sari Casal/ Yle mies,Eino Nurmisto

Tämän kylän homopoika -blogista tunnettu Eino Nurmisto kirjoittaa homopojille sellaisen opaskirjan, josta olisi itse hyötynyt epävarmana teini-ikäisenä. Hän lupaa neuvoa ihan kaikessa käytännönläheisesti, vaikka se tarkoittaisi anaaliseksin yksityiskohdista kirjoittamista posket punoittaen.

Nykyisin Helsingin Kalliossa asuva 28-vuotias Nurmisto on kulkenut pitkän matkan pienen kylän homopojasta ison kirkon äänitorveksi. Koulukiusatusta lapsesta on tullut vähemmistön asioista kirjoittava bloggari ja sisällöntuotannon sekatyöläinen. Tällä hetkellä Nurmisto työstää opasta homopojille. Kirja julkaistaan syksyllä.

Nurmisto kasvoi Someron syrjäkylällä ilman yhtään ystävää. Hän erottui muista lapsista, eikä sitä pienessä kyläkoulussa hyväksytty. Hän piti barbeista ja Disneyn prinsessoista, toisaalta myös Aladdinista ja Batmanista. Ja pojista.

Kotona Nurmisto sai olla oma itsensä, mutta vanhemmat olivat yksinäisestä pojastaan huolissaan.

– Mietittiin, mikä Einossa on vikana. Ei niinkään, mikä muissa tai ympäristössä on vikana. Olisiko ympäristössä voinut olla jotain kehittämisen paikkaa, hän sanoo.

Jo alaluokilla Nurmistoa koulukiusattiin. Ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemukset olivat hyvin kokonaisvaltaisia.

– Minua kiusattiin ihan kaikesta mitä tein. Kyllä syy aina löytyi. Tietysti se jättää jälkiä. En turhaan käy nyt terapiassa.

Vaikka kiusaaminen väheni yläluokilla, Nurmisto oli edelleen pienen paikkakunnan kuriositeetti. Jopa siinä määrin, että lukiossa opiskellessaan joukko yläasteikäisiä poikia tuli luokan ovensuuhun katsomaan, millaiselta ihan oikea homo näyttää.

Eino Nurmisto nojailee kiviaitaan.
Eino Nurmisto nojailee kiviaitaan. Kuva: Sari Casal/ Yle mies,Eino Nurmisto

Terapiaa Nurmisto vältteli pitkään. Lukion jälkeen ajatuksia piti kuitenkin saada ulos. Abikeväänä 2010 syntyi Tämän kylän homopoika -blogi, joka on voimissaan tänäkin päivänä. Blogissaan Nurmisto avautui kokemuksistaan ja tuntemuksistaan aluksi anonyymisti ja toimi vertaistukena muille samanlaisten asioiden kanssa kamppaileville henkilöille.

– Olin tuntematon pikkukylän homopoika, jota oli helppo lähestyä sähköpostitse. Tajusin, että muilla on samanlaisia ongelmia.

Oli hyvät edellytykset syrjäytyneelle ja onnettomalle elämälle. Pohjatyöt oli tehtynä.

Nurmisto oli lukion jälkeen henkisesti huonossa kunnossa. Huonommassa kuin halusi itselleen myöntää. Blogi koitui kenties pelastukseksi.

Somerolta oli kuitenkin päästävä pois. Nurmisto päätti lähteä Turkuun elämää etsimään.

– En tiedä, olisinko voinut jämähtää Somerolle, mutta kyllä siinä oli hyvät edellytykset syrjäytyneelle ja onnettomalle elämälle. Pohjatyöt oli tehtynä.

Turusta löytyi uusia kavereita, opiskelupaikka ja ensimmäinen oikea poikaystävä. Juuri sitä elämää, jota Nurmisto oli kipeästi kaivannut. Noin vuosi Turkuun muuttamisen jälkeen hän uskaltautui myös antamaan blogilleen kasvot. Puolijulkisesta salaisuudesta tuli virallista.

Eino Nurmisto seisoo graffitiseinän edustalla.
Eino Nurmisto seisoo graffitiseinän edustalla. Kuva: Sari Casal/ Yle mies,Eino Nurmisto

Vaikka yhteiskunta muuttuu pikkuhiljaa avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi, homopojilla ei ole edelleenkään helppoa kasvaa aikuisiksi. Asenneilmapiiri vähemmistöjä kohtaan voi olla etenkin pienemmillä paikkakunnilla ynseä tai vähintäänkin neutraalin negatiivinen.

Tietoa seksistä ja muista mieltä askarruttavista asioista voi etsiä netistä, mutta sieltä löytyvästä kuvastosta voi saada yksipuolisen, jopa vääristyneen kuvan homomiesten elämästä. Esimerkiksi pornossa rooleja jaetaan ulkoisten ominaisuuksien perusteella.

– Jos on pieni, hento ja vaalea nuorekas poika, helposti ajatellaan, että hän nyt on tämäntyyppinen ja tykkää tällaisesta touhusta. Se ei tietenkään pidä yhtään paikkaansa. Porno voi herkästi myös opettaa sellaisiin rooleihin.

Nurmisto aikoo avautua opaskirjassaan kaikesta siitä, mitä on itsekin joutunut pohtimaan nuorempana. Kyseessä on tietokirja, mutta se on kirjoittajansa näköinen ja henkilökohtainen.

Vanhempien osiossa pureudutaan asioihin, joita vain kiusalliset heterot kehtaavat kysyä, mutta kaikki haluavat tietää.

Moni asia menee homoseksuaaleilla eri tavalla kuin heteroilla. Esimerkiksi ensimmäiset seurustelusuhteet ja seksikerrat koetaan tyypillisesti vähän myöhemmin. Myös Nurmisto itse tuskasteli kokemattomuutensa kanssa nuorempana.

– Mietin 17–18-vuotiaana, miten voisin muodostaa aikuisena terveitä ihmissuhteita, kun en pääse kenenkään kanssa seurustelemaan. Ajattelin olevani epävarma teini kolmekymppisenä, kun pitäisi olla aikuinen ja oikeissa parisuhteissa. Se vaan menee meillä vähän eri tavalla. Ei pidä liikaa ajatella heteroiden toimintatapaa.

Nurmisto aikoo kertoa kirjassaan myös seksistä käytännön esimerkein. Vaikka kyseessä ei ole tekninen suoritus, jotkut asiat saattavat askarruttaa kokemattomia homopoikia, ja neuvot voivat olla paikallaan. Oman osionsa kirjaan saavat myös vanhemmat ja ystävät, joille läheisen seksuaalinen suuntautuminen herättää kysymyksiä.

– Siinä pureudutaan asioihin, joita vain kiusalliset heterot kehtaavat kysyä, mutta kaikki haluavat tietää. Kuten mistä tietää, onko toinen top vai bottom. Toki omassakin skenessä joutuu pohtimaan, miten nämä hommat hoituvat, mutta kyllä ne aina jotenkin hoituvat.

Vaikka seksi onkin luonnollinen ja kiva asia, siitä yksityiskohtaisesti kirjoittaminen on aiheuttanut ajoittaisia häpeän tuntemuksia. Toisaalta myös luontevan kielen löytäminen vaatii työtä. Vastikään Nurmisto kirjoitti anaaliseksiosuutta opaskirjaansa selkä kyyryssä kahvilassa.

– Olin kuin lapsi lääkärikirjan kanssa, posket punaisena hihittelin. Herranjumala, ei kai tämmöistä voi tänne kirjoittaa. Se on yllättävän hankalaa. Vaikka olen aika paljonkin tuollaisista jutuista kirjoittanut, ei minulla mitään yksityiskohtaista seksineuvontaa ole ollut. Tavallaan kuitenkin tiedän, että häpeää kohti kirjoittamalla tulee hyvää juttua ja tarpeellista asiaa.

Eino Nurmisto seisoo sateenkaarimaalatun kopin edustalla.
Eino Nurmisto seisoo sateenkaarimaalatun kopin edustalla. Kuva: Sari Casal/ Yle mies,Eino Nurmisto

Nurmisto on välttynyt lähes kokonaan verkon vihapuheelta, vaikka edellytykset myös nettikiusaamiselle olisivat voineet olla olemassa. Hän on puhunut avoimesti homomiehen elämästä ja ottanut rohkeasti kantaa vähemmistöjen puolesta.

Yllättäen negatiivista kommentointia on tullut eniten niin sanotusti omien joukosta eli toisilta homoilta. Se on tuntunut raskaalta, vaikka Nurmisto seisoo mielipiteidensä takana. Hän on kommentoinut kärkevästi esimerkiksi homomiesten transfobiaa ja rasismia.

Muutama vuosi sitten Nurmisto kyllästyi homojen keskuudessa käytyihin fobisiin puheisiin transihmisistä. Hän kehotti turkulaisen lehden haastattelussa arvon kanssahomoja vetämään päät pois perseestä tai vaihtoehtoisesti työntymään sinne kokonaan. Tämän jälkeen Nurmistoa paheksuttiin laajalti nettikirjoituksissa, joita ei ollut tarkoitettu hänen nähtäväksi. Hän on myös kritisoinut julkisesti helsinkiläisen homobaarin omistajan rasistista kommentointia.

– Vähemmistössä on todennäköisesti kokenut jonkinlaista syrjintää. Se antaa ihan hyvät mahdollisuudet siihen, että osaa suhtautua kivasti muihin. Se ei ole kuitenkaan automaattisesti autuaaksi tekevä asia.

Eino Nurmisto sateenkaariseinän edessä.
Eino Nurmisto sateenkaariseinän edessä. Kuva: Sari Casal/ Yle mies,Eino Nurmisto

Vaikka internetillä on varjopuolensa, se on ollut Nurmistolle hyvin tärkeä homoidentiteetin rakentamisessa. Ensimmäiset homokontaktit ja ensimmäinen poikaystävä löytyivät Qruiser-nettipalvelusta. Ystäviä, tuttavia ja työmahdollisuuksia on löytynyt blogin ja sosiaalisen median avulla. Nettiläsnäolo on ollut vahvaa homopiireissä jo pitkään.

– Homot ovat kyllä kulkeneet tässäkin etujoukoissa. Jo irkissä olin #poikarakkaus-kanavalla, ja erityisesti Qruiser oli tärkeä. Grindr tuli käytännössä heti, kun älypuhelimet yleistyivät, ja sen pohjalta on myöhemmin perustettu Tinder.

Joillekin tärkein asia on strategiset mitat. Painoindeksitaulukon kanssa katsotaan, oletko normaalipainon alapäässä ja voidaanko harrastaa seksiä.

Seuranhakupalveluissa kuitenkin ulkonäkö korostuu, eikä Nurmistokaan ole välttynyt ulkonäköpaineilta.

– Joillekin tärkein asia on strategiset mitat. Ei ole väliä, mitä on hakemassa ja mitä tykkäisi tehdä. Painoindeksitaulukon kanssa katsotaan, oletko normaalipainon alapäässä ja voidaanko harrastaa seksiä. Se on pimeetä, enkä jaksa sitä yhtään.

Tällä hetkellä Nurmisto on tyytyväinen ulkonäköönsä, mutta usein omaa kroppaa tulee katsottua eri silmin kuin muiden. Periaatteessa hän kannattaa täysin rinnoin kehopositiivisuutta, välillä sitä on kuitenkin vaikea soveltaa itseensä.

Nurmisto on viimein aloittanut myös terapian, jota oli harkinnut pitkään. Somerolla asuneelle nuorukaiselle terapia tuntui vihoviimeiseltä vaihtoehdolta, vaikka keskusteluapu olisi varmasti ollut jo tuolloin tarpeen.

Nurmisto haluaa normalisoida terapiassa käyntiä, ja onkin kertonut siitä esimerkiksi Instagram-kanavallaan. Raja yksityisyyden ja avoimuuden välillä on häilyvä.

– Kun on ollut vaikeita asioita elämässä, huomaan, että olen mennyt vähän sykkyrälle. Olen kirjoittanut aika vähän. Kun on prosessit itsensä kanssa käynnissä, ei oikein tiedä varmaksi, mitä on mistäkin mieltä. Olen pikkuhiljaa pyrkinyt siihen suuntaan, että puhuisin ja kirjoittaisin asioista enemmän.

Nurmistolle tärkeitä arvoja ovat etenkin yhdenvertaisuus ja tasa-arvoasiat, ja niiden puolesta hän aikoo puhua jatkossakin. Ehkä niin pitkään ja niin kuuluvasti, ettei minkään pienen kylän homopojan tarvitse kokea olevansa yksin.

Kommentit