Hyppää pääsisältöön

Järripeipon koti siirtyy 2,5 kilometriä pohjoiseen joka vuosi - ilmastonmuutoksen voittajat ja häviäjät

Järripeippo aidalla
Järripeippo aidalla Kuva: Yle / Risto Salovaara järripeippo

Ilmastonmuutos lämmittää rajusti Suomen kevättä, paljon voimakkaammin kuin kesää. Kevätluonnon pitäisi pystyä sopeutumaan tähän, mutta kaikille lajeille se ei ole mahdollista. Esimerkiksi muuttolintujen pitäisi säätää almanakkansa Suomeen saapumisen suhteen uudestaan. Myös pesinnän ajoitus mutkistuu: lämmin kevät ajaa toisaalta aikaiseen pesintään, mutta jos kesäkuu on viileä ja sateinen, tietää se katastrofia poikasille.

Kevät on alkanut Etelä- ja Keski-Suomessa maaliskuun puolessa välissä. Tuhansia metsähanhia lepäilee jo Uudenmaan pelloilla odotellen pohjoisten soiden sulamista. Niiden kevätmuutto on aikaistunut melkein kuukaudella parinkymmenen vuoden takaisesta Hangon lintuaseman havaintojen mukaan.

Näin on käynyt myös laulujoutsenelle, sen saapuminen on aikaistunut yli kaksi viikkoa. Laulujoutsenella menee muutenkin hyvin: pesiviä pareja on yli kymmenen kertaa enemmän kuin 1980-luvulla.

Myös talitiainen kuuluu voittajiin: lintuatlaksen mukaan sen määrä on tuplaantunut sitten 1980-luvun. Leudontuvat talvet helpottavat Suomessa talvehtivien tinttien selviämistä.

Sen sijaan pohjoisiin alueisiin painottuvat linnut ovat hätää kärsimässä. Ne ovat ilmastomuutoksen häviäjiä.

Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija Raimo Virkkala on tutkinut juuri pohjoisten pikkulintujen selviämistä. Hän on kollegoineen myös laatinut ennusteita siitä, miten lämpenevä ilmasto vaikuttaa niiden elinalueisiin. Järripeipon tulevaisuus näyttää synkältä.

- Ikävä kyllä ennusteet toteutuvat jo. Järripeipon elinalueesta on hävinnyt jo kolmasosa.

Kylminä keväinä lintuja jää pesimään enemmän etelämmäksi, syytä tähän ei tiedetä. Lajin levinneisyyden eteläraja on vetäytymässä kohti pohjoista.

Ilmastomuutos näkyy pohjoisessa erityisen voimakkaasti, kevät lämpenee kesää nopeammin

Ilmasto lämpenee nopeimmin maapallon pohjoisosissa. Kun koko maapallon ilmasto on lämmennyt noin asteen vuoden 1850 jälkeen, Suomen ilmasto on lämmennyt jopa 2,3 astetta.

Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan keväät ovat lämmenneet erityisen paljon: kevään lämpötila on noussut 1,2 astetta kolmessa vuosikymmenessä.

Toukokuun keskimääräinen lämpötila on noussut eniten, jopa kolme astetta, kun verrataan yli sadan vuoden takaisiin keväisiin. Kesäkuun vastaava nousu on vain reilun asteen. Maaliskuussakin lämpötila on noussut keskimäärin 2,8 astetta.

Myös kasvukausi on aikaistunut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan. Samoin lehdet puhkeavat puihin ja puut kukkivat entistä varhemmin. Ennätys on harmaalepällä, joka on aikaistanut kukintaansa lähes kahdella viikolla sadassa vuodessa.

Tänä vuonna kevät on vähän etuajassa. Viime vuonna talvi loppui selvästi myöhemmin, vasta huhtikuun puolella.

Suuri vaihtelu onkin tyypillistä Suomen keväälle, kuten ajoittaiset hyvinkin viileät säät vielä pitkälle toukokuuhun.

Tämän vuoden ominaispiirre on, että kevät alkoi melkein yhtä aikaa laajalla alueella Etelä- ja Keski-Suomessa. Talvi on jo taitettu Joensuu - Kokkola-linjan eteläpuolella.

Mutta miksi kevään lämpötilat ovat lintujen kannalta niin tärkeitä?

Miten kevään lämpeneminen vaikuttaa lintuihin?

Linnut voivat muuttaa Suomeen vasta sitten, kun maata paljastuu lumen alta ja luonnossa on riittävästi ravintoa tarjolla.

Ensimmäinen kottarainen on nähty tänä keväänä jo Inarissa, monisatapäinen töyhtöhyyppäparvi Jyväskylässä ja kiuruja havaittu jopa Kemissä.

Kevään kuumin kysymys kuitenkin on, milloin poikasilla on parhaat mahdollisuudet selviytyä hengissä. Höyhenettömät poikaset paleltuvat herkästi. Ne tarvitsevat lämpöä, ruokaa ja suojaa.

Raimo Virkkala on laskenut lintuja lukuisina kesinä Pohjois-Suomen metsissä. Yleensä ravintoa on hyvin tarjolla, kun poikaset kuoriutuvat.

- Silloin puissa on hyvin toukkia, joita emot hakevat poikasilleen.

Mutta on hän nähnyt paljon myös pesään kuolleita poikasia.

- Kylmä ja sateinen kesäkuun alku on pahin. Silloin emojen on vaikea löytää syötävää tarpeeksi ja untuvikot menehtyvät.

Tuhansia tiaisen poikasia pesistä rengastanut Heikki Kolunen tietää, ettei kovin lämminkään kevät ole hyvä. Silloin puiden lehdet ja hyönteiset kehittyvät nopeasti, mutta tiaiset pesivät samaan aikaan kuin aina ennenkin: poikaset kuoriutuvat toukokuussa ja kesäkuun alussa. Silloin tarjolla olevan hyönteisravinnon huippu on jo mennyt ohi.

Lintuemot yrittävät optimoida pesintänsä. Kun keväät muuttuvat rajusti, aiemmat säännöt eivät enää päde ja pesinnän ajoitus on entistä vaikeampaa.

Viime vuonna kesäkuun alku oli lämmin. Tämä näkyi siinä, että lintujen pesinnät onnistuivat hyvin ja poikasia selvisi maailmalle paljon. Syksyn laskennoissa muuttomatkalle lähteviä siivekkäitä oli todella runsaasti.

Kaksi vuotta sitten kesäkuu oli kylmä. Poikaset kuolivat pesiinsä.

Myös kolme vuotta sitten kesäkuun alku oli kylmä. Huono poikasvuosi, kuten lintututkijat tiivistivät.

Parhaimmillaan huonot vuodet korjaantuvat nopeasti.

Talitiaisten määrä tuplaantunut

Onnekkaimpia ovat sellaiset lajit, jotka lisääntyvät joka vuosi ja saavat kerralla paljon poikasia.

Vaikkapa talitiainen, joka voi munia yli kymmenen munaa. Näillä lajeilla lintujen määrä voi jopa kolminkertaistua jo yhden hyvän vuoden jälkeen.

Siitäkin on hyötyä, jos lintu talvehtii Suomessa tai lähialueilla. Sekin auttaa, jos on kaikkiruokainen eli ruokalistalle kuuluvat niin hyönteiset, siemenet, kasvien silmut kuin lintulautojen tarjoama sian rasva.

Talitiainen on juuri sellainen.

Myös talviruokinta helpottaa tinttejä: monet linnuista ovat saaneet ravintoa riittävästi läpi talven. Hyväkuntoisilla linnuilla on energiaa munimiseen ja jälkeläisten kasvatukseen.

Parhaimpina vuosina ehtii kasvattaa toisenkin poikueen. Ilmeisesti näin tapahtuu nykyään yhä useammin.

Ainakin talitiaisen kanta vain kasvaa: tinttien määrä on tuplaantunut parissakymmenessä vuodessa. Nyt Suomessa arvioidaan pesivän noin kaksi miljoonaa talitiaisparia.

Näistä syistä talitiainen kuuluu ilmastonmuutoksen voittajiin.

Järripeippo häviää Etelä-Suomesta

Kun Raimo Virkkala laski 80-luvulla lintuja Pohjois-Suomessa väitöskirjaansa varten, järripeippoa ei voinut olla huomaamatta.

Sen kuivan karkea ryystäminen oli pohjoisten metsien tyypillisin ääni, tunnusääni. Vanhoissa metsissä järripeipon osuus oli jopa puolet kaikista linnuista.

Jos Etelä-Suomessa peipon äänen kuulee aina, Pohjois-Suomessa saman voi sanoa järripeiposta. Se on yksi pohjoisten metsien valtalaji, ekologisesti se vastaa peippoa.

Koiraan musta päälaki ja oranssi rinta erottavat sen eteläisestä serkusta. Mutta molemmilla on samanlainen paksu siemensyöjän nokka.

Järripeippoa ei voi syyttää nirsoksi: se kelpuuttaa elinympäristöksekseen niin havu- kuin lehtimetsätkin, tunturikoivikoissakin sitä on runsaasti. Ravintoa löytyy puiden oksista riittämiin.

Vaikka järripeippoa on yleinen ja runsaslukuinen lintu erityisesti Pohjois-Suomessa, se on tähän asti pesinyt myös Etelä-Suomessa aina Ahvenanmaata myöten.

Toisin on nykyään. Kuivan ryystävän äänen kuulee silloin tällöin hädin tuskin Hämeessä.

Elinalueet häviävät etelästä, ennusteet vielä synkempiä

Järripeipon kanta pysyi lähes vakaana 1990-luvulle saakka, mutta viime vuosikymmeninä se on pienentynyt ja levinneisyysalue siirtynyt kohti pohjoista. Nyt laji on hävinnyt Etelä-Suomesta jo suurelta osin.

Pesimäkannan arvioidaan vähentyneen yli 40 prosenttia kolmessa vuosikymmenessä.

Syitä järripeipon häviämiseen ei tunneta. Se tiedetään, että jokainen laji on evoluution myötä muokkautunut elämään juuri omassa elinympäristössään ja tietynlaisissa ilmastollisissa olosuhteissa. Tietyssä ilmastolokerossa.

Kun ilmasto lämpenee, pohjoiset lajit siirtyvät ennusteiden mukaan pohjoisemmaksi ja eteläiset lajit leviävät pohjoisempaan.

Järripeipon koti siirtyy joka vuosi 2,5 kilometrillä.

Jäämeri rajoittaa, pohjoisten lajien elinalueet pienenevät

Raimo Virkkala kollegoineen on laatinut ennustemalleja lintujen levinneisyysalueiden muutoksista.

- Teimme ennusteet sekä lievempien että voimakkaampien ilmastoskenaarioiden pohjalta vuosiin 2050 - 2080 asti.

Järripeipon kohdalla ennustetaan, että sen levinneisyysalue pienenee 50-60 prosenttia seuraavien vuosikymmenten aikana.

- Tällä tiellä ollaan jo vahvasti.

Järripeipon levinneisyysalue on siirtynyt 170 kilometriä pohjoiseen noin 30 vuodessa. Samoin runsauden painopistealue on liikkunut lähes 65 kilometriä neljännesvuosisadan aikana. Tämä tarkoittaa, että populaatio siirtyy pohjoista kohti 2,5 km vuodessa.

Mitä jos vastaava kehitys jatkuu tulevaisuudessa?

- Pohjoisessa tulee Jäämeri vastaan tietysti. Eikä järripeippo ole ainut laji, urpiainen pakenee pohjoiseen lähes samalla nopeudella.

Monella muulla linnulla mallit ovat vielä synkempiä. Pohjoisten lajien levinneisyysalueiden ennustetaan supistuvan aika voimakkaasti, jopa 80-90 prosenttia nykyisestä vuosisadan loppupuolelle mennessä.

Järripeipon lisäksi moni muu pohjoinen laji ahdingossa

Suomessa ilmastolliset olosuhteet muuttuvat nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Luontotyypit ja eliölajit sopeutuvat parhaansa mukaan, osa onnistuu siinä hyvin.

Talitiaisen lisäksi voittajia ovat tyypillisesti meillä eteläiset lajit, esimerkiksi sinitiainen, tikli, mustarastas ja sepelkyyhky. Monet voittajat myös hyötyvät muutenkin ihmistoiminnasta kuten tali- ja sinitiainen sekä mustarastas talviruokinnasta.

Kaikki eivät pysy perässä.

Järripeipon lisäksi häviäjiä ovat kiiruna, riekko, pulmunen - kaikki pohjoiseen painottuvia lajeja.

Ilmastonmuutoksen hidastamisella on kiire, jos haluamme pitää häviäjätkin kyydissä. Eli ne, joille ei ole elinympäristöjä etelässä ja jotka eivät pääse pakenemaan enää pohjoisemmaksi.

Juttua on korjattu 8.4.2019, poistettu ylimääräinen maininta Suomen ympäristökeskuksesta Raimo Virkkalan esittelylauseesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto