Ympäristöystävällisimman muovipakkauksen kehittäjä saa mainetta ja mammonaa – kuluttajat kaipaavat uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja ja helposti kierrätettäviä vaihtoehtoja.
Vähemmän, kevyemmin ja kestävämmin. Pakkaamiseen liittyvässä tuotekehityksessä tavoitteena on se, että käytetään vähemmän raaka-ainetta, tehdään kestäviä tuotteita keveämmin ja kierrätetään mahdollisimman paljon.
Pakkausmateriaalien valmistajat lähentyvät toisiaan: metsäteollisuus kemiaa ja kemianteollisuus metsää. Materiaalit uusiutuvat painottuen välillä muovista paperiin ja kartonkiin tai päinvastoin. Trendinä on myös, että kuitu-muovi -yhdistelmämateriaalien kasvu jatkuu.
Kaikki valmistajat ovat yhtä mieltä siitä, että jos pakkaus ei suojaa pakattua tuotetta, hävikin ympäristöjalanjälki on merkittävästi suurempi kuin itse pakkauksen. Sen vuoksi pakkaamista kannattaa katsoa koko elinkaaren ajalta.
Kiertotalous yhdistettynä uusiutuvien raaka-aineiden lisääntyvään käyttöön mullistaa tulevaisuudessa koko maailman.
Pakkauksissa muutos tarkoittaa kierrätyskelpoisuuden ja materiaalitehokkuuden nousemista pakkausten suunnittelun painopisteiksi muiden ominaisuuksien rinnalle tai jopa niiden yläpuolelle.
– Tämä muutos tulee olemaan ennennäkemättömän nopeaa johtuen kuluttajien ja median paineesta, joka kohdistuu kulutustavarabrändien omistajiin. Kilpailu kaikkein ympäristöystävällisimmän tuotteen maineesta tulee palkitsemaan voittajat ruhtinaallisesti, Suomen pakkausyhdistyksen toimitusjohtaja Antro Säilä lisää.
– Biopohjaiset ja kierrätysmateriaalit jatkossa korvaavat fossiilisten tai muiden uusiutumattomien raaka-aineiden hankinnan ja energia tuotetaan myös uusiutuvilla tai päästöttömillä resursseilla ja teknologioilla.
Ekologisen mielikuvan tavoittelu ohjailee bränditaloja suosimaan pakkausmateriaaleina uusiutuvia raaka-aineita jopa lain velvoitteita enemmän
Kierrätys otetaan pakkauksen suunnittelussa huomioon jo alkuvaiheessa. Siihen liittyvät olennaisesti myös kaupan osapuolet, jotka ovat olleet halukkaita lähtemään kierrätystalkoisiin eri maissa.
– Isot brändinhaltijat ovat antaneet sitoumuksia käyttää enemmän ei-fossiilisia raaka-aineita. Tämä vaikuttaa jopa enemmän materiaalien valintaan ja kierrätykseen kuin kiristyvä lainsäädäntö, sanoo Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Vesa Kärhä.
Myös liiketoiminnan kehitysjohtaja Jarkko Tuominen Metsä Boardista on huomannut, että kuluttajien kiinnittäessä huomiota vastuullisuuskysymyksiin, bränditalot seuraavat tiiviisti heidän liikkeitään.
Pakkaus antaa mielikuvan tuotteesta kuluttajalle, joten sen tuomalla imagolla on erittäin tärkeä osuus tuotteiden myynnissä. Kuluttaja päättää ostaako tuotteen vai ei. Myös ostamatta jättäminen on valintaa ja ekoteko.
– Markkina on kyllä dynaaminen, mutta siirtymiset materiaalista toiseen eivät tapahdu kovin nopeasti, vaan vasta pakkauslinjojen uusintainvestointien myötä, sanoo Tuominen.
Maailmanlaajuiset pakkausmarkkinat ovat noin 850 miljardia dollaria, mikä jakautuu erilaisten pakkausmateriaalien kesken.
Paperien ja kartonkien osuus on 36 prosenttia globaalista pakkausmarkkinasta. Pakkausmateriaaleista muovi on kuitenkin kasvanut voimakkaimmin, ja sen osuus on 34 prosenttia.
– Väestönkasvu ja kaupungistuminen lisäävät pakkausmateriaalien kysyntää, sanoo Tuominen.
Kaupungit tuottavat 70 prosenttia koko maailman jätteistä. Jätekaaos on mahdollista välttää, jos asukkaat lajittelevat ja jätehuolto tekee työnsä tehokkaasti.
Pakkausalan suurimpia ongelmia on muovin kierrätys, mikä ei vielä toimi toivotulla tavalla. Nykyisen mekaanisen kierrätysprosessin lisäksi myös kemiallinen kierrätys kehittyy ja helpottaa tilannetta.
Sen sijaan kartonki on kierrätetty paremmin. Euroopassa kartongin kierrätysaste on yli 80 prosenttia, kun pakkausmuoveissa päästään vain puoleen tästä.
Muovi on muovia, vaikka se tehtäisiin sokerista
Muovit valmistetaan pääsääntöisesti fossiilisista raaka-aineista. Biomuovien raaka-aineina voidaan sen sijaan käyttää melkein mitä hyvänsä kasvi- tai eläinperäistä (viljaa, sokeria, tärkkelystä, selluloosaa ja erilaisia rasvoja).
Tuotteet tuntuvat muovilta ja niitä voi käyttää, kuten muovia. Biopohjaisten muovien osuus on kuitenkin yhä pieni, noin kahden prosentin luokkaa.
Eko ja bio eivät ole taikasanoja
Kärhä selventää, että biopohjaiset muovit eivät – nimestään huolimatta – ole välttämättä biohajoavia. Eivätkä kaikki biohajoavat muovit ole myöskään biopohjaisia. Sekaannusta aiheuttaa sekin, että biohajoavuus ei aina merkitse kompostoitavuutta. Kuluttaja voi näissä tehdä virheellisiä valintoja.
Kompostointikelpoisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että tuote on testattu kompostointiolosuhteissa ja siinä yleensä on sertifiointileimat. Leimauksista ja testauksista onkin tullut iso bisnes, jossa leimojen avulla kerrotaan kompostoitavuus.
Eko tai bio eivät siis ole taikasanoja, jotka takaisivat pakkauksen ekologisuuden tai kierrätettävyyden. Lisäksi biomateriaalit ovat kuitenkin hankalampia hajotessaan kierrätyksessä verrattuna perinteisiin valtamuoveihin: pakkaukset koostuvat useista eri materiaalikerroksista, joita on toistaiseksi vaikea erotella mekaanisessa kierrätyksessä.
Kierrätyksen lisäksi myös biomateriaalien jatkotyöstöominaisuudet vaihtelevat.
Ympäristöystävällisten pakkausten valmistaminen vaatii koko tuotantoprosessin tarkastelua
Puukuidut ovat sen sijaan luonnostaan biohajoavia ja uusiutuvia. Kuitu myös kiertää useita kertoja, mutta tarvittaessa se hajoaa luonnossa 2-5 kuukaudessa.
Mitä keveämpi kartonki on, sitä vähemmän siitä syntyy myös jätettä.
– Mitä pienemmällä raaka-ainemäärällä pystymme tekemään toimivan pakkauksen, sitä enemmän sillä on vaikutusta koko ketjuun. Kokonaisuus ratkaisee ympäristön näkökulman. Tuotantoprosessin kaikki osa-alueet energiankulutuksesta päästöihin pyritään minimoimaan, Jarkko Tuominen lisää.
Samaan aikaan kun pakkausten pitää olla keveitä, niiden pitää olla myös kestäviä. Kehitystyössä katsotaankin koko tuotantoketjua.
– Muovia kannattaa korvata siellä, missä se on järkevää ja erityisesti siellä, missä ympäristövaikutus on suurin.
Kuitu tai muovi vai molemmat?
Muoviteollisuuden Vesa Kärhää surettaa se, että muovista onkin tehty pahis, kun uusia biomateriaaleja kuitenkin kehitetään ja otetaan käyttöön vauhdilla.
Alalla toimii myös osaamisverkosto, New Plastics Center, joka keskittyy uusiin innovaatioihin ja materiaaleihin, tuotekehitykseen ja verkostoitumiseen.
Kuluttajien tietoisuus, lainsäädäntöjen kiristyminen ja vaatimukset tuottavat uutta tutkimusta ja uutta yritystoimintaa.
Suomalaiset yritykset ovatkin olleet etunenässä kehittämässä biomassasta muoveille ja muovipakkauksille vaihtoehtoisia ratkaisuja.
Niissä tavalliset muovit korvataan joko biohajoavilla tai biopohjaisilla muoveilla mukaan lukien puu-muovi -komposiitit.
Esimerkiksi uudenlaisissa hampurilais- ja ranskanperunakääreissä on eristekerros, joka on tehty biomateriaaleista ja luonnonmineraaleista. Pakkausten rasvankestoa voidaan puolestaan vahvistaa erillisellä lakkauksella.
Suomessa on kehitetty myös kartonkia, joka päällystetään uudella vesipohjaisella suojakerroksella. Näin on saatu kartonkiin pinta, jolla on kosteuden, nesteen ja rasvankesto-ominaisuuksia. Kartongista voidaan valmistaa esimerkiksi paperimukeja, joihin ei tarvita enää muovista suojakerrosta.
Kartonkiyhtiö lupaa pakkausten olevan biohajoavia ja helposti kierrätettäviä.
– Kierrätysprosessissa ei tarvitse erottaa suojakerrosta puukuidusta, perustelee Kotkamills Oy:n toimitusjohtaja Markku Hämäläinen. Yhtiö kehittää myös täysin puupohjaista päällysteainetta suojaamaan kartongin pintaa.
Uusia biomateriaaleja tulossa
Mutta ympäri käydään ja yhteen tullaan:
– Muovin tavoin muokattavaksi muunnettu selluloosa on sekin muovi, kertoo VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.
Esimerkkejä tästä ovat vaikkapa etikkahapon ja selluloosan yhdistelmä selluloosa-asetaatti tai myös VTT:n kehittämä Thermocel, jossa selluloosan muokattavuutta on parannettu lisäämällä selluloosaan luonnosta saatavaa rasvahappoa.
Selluloosa-asetaattia käytetään filmeissä, kuiduissa ja ruiskupuristeissa. Jälkimmäisestä, äskettäin Davosissa palkitusta uusimmasta materiaalista voidaan tehdä muovin tavoin toimivia pakkauksia.
VTT on kehittänyt myös huonekalujen tuotantoon sopivan biohajoavan materiaalin, polymaitohappo-muovin ja sellukuitujen seoksen. Siitä on valmistettu esimerkiksi design-tuoli.
Teksti: Helena Raunio
Juttu on julkaistu alunperin I love muovi -kampanjan yhteydessä keväällä 2019.
