Hyppää pääsisältöön

Koomikot Miitta Sorvali ja Antto Terras: Kaikesta voi tehdä pilaa, mutta komiikka vaatii taitoa

Miitta Sorvalin roolihahmo Tellervo Von Appelgren poseeraa harmaissa hiuksissaan ja hienossa vaaleassa puvussaan käsi rinnan päällä. Hän katsoo kameraan ylväästi.
Näyttelijä Miitta Sorvali on nauranut maailmanmenolle, Suomelle ja päättäjille muun muassa porvarileidi Tellervo von Appelgreninä. Miitta Sorvalin roolihahmo Tellervo Von Appelgren poseeraa harmaissa hiuksissaan ja hienossa vaaleassa puvussaan käsi rinnan päällä. Hän katsoo kameraan ylväästi. Kuva: © Kerttu Penttilä / KERTTU PHOTO Miitta Sorvali,YleLeaks,huumori,Tellervo Von Appelgren

Naurattaminen on armoton taitolaji. Asiakaspalaute on välitön, koska kuulija ei voi jäädä kahden vaiheille. Hän joko hörähtää tai ei. Kun omaa nauruhermoa kutitteleva sutkautus ei herätäkään toivottua reaktiota tai sitä jopa kritisoidaan, vitsit ovat yhtäkkiä vähissä, ja mieli alkaa selitellä tilannetta parhain päin.

On se kumma! Ihmisillä ei ole nykyään huumorintajua. Naisilla on hiekkaa alapäässä ja miehet eivät ole miehiä, kun jutut menevät niin tunteisiin. Mitä lienevät mielensäpahoittajia kaikki... Mitään ei saa enää sanoa!

Höpö höpö, toteavat ammattikoomikot Miitta Sorvali ja Antto Terras. Sorvali on saanut kuulijoidensa korvat punoittamaan muun muassa Miitta-täti-televisio-ohjelmasta ja teatterilavalta tutuilla roolihahmoillaan. Terras puolestaan irvailee urallaan ansioituneille ihmisille pohjimmiltaan hyväntahtoisissa roast-komediatapahtumissa. Työ on opettanut, että suomalaiset kestävät kyllä hurttiakin huumoria.

- Kun väitetään, että nykyään ei saa sanoa mistään mitään, niin useimmiten kyse on siitä, että ei ole kerta kaikkiaan mitään sanottavaa. ”Kyllä mä muuten sanoisin, mutta kun ei saa sanoa”, virolaissyntyinen kirjailija-koomikko Terras pohtii.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan huumori näyttäytyy kunnianhimottomana ja huolet puolestaan tahattoman koomisina, kun on asunut 17 vuotta Neuvostoliitossa.

Suomessa lässytetään liikaa.― Antto Terras
Neuvosto-Virossa vaikeista asioista ei saanut puhua ääneen. Humoristin piti nähdä vaivaa naurujensa eteen.

- Arvoon nousi, että pystyi ujuttamaan tekstiin kritiikin, jonka ihmiset tajusivat, mutta sitä ei sanottu ääneen, Terras kertoo.

Radiotoimittaja Roman Schatz, näyttelijä Miitta Sorvali ja koomikko-kirjailija Antto Terras poseeraavat Yle Radio 1:n taustalakanan edessä.
Näyttelijä Miitta Sorvali (kesk.) ja koomikko-kirjailija Antto Terras (oik.) pohtivat huumorin rajoja Roman Schatzin (vas.) vieraana. Sorvalin mukaan hänen nuoremmat kollegansa ovat valveutuneempia ainakin kielenkäytössään. Radiotoimittaja Roman Schatz, näyttelijä Miitta Sorvali ja koomikko-kirjailija Antto Terras poseeraavat Yle Radio 1:n taustalakanan edessä. Kuva: Jorma Honkanen Roman Schatz,Miitta Sorvali,Roman Schatzin Maamme-kirja,Antto Terras

Sorvali ja Terras kertovat, että juttujen ylistäjiä, äänekkäitä suivaantujia ja kaikkea siltä väliltä on ollut aina. Nyt useimmilla heistä vaan sattuu olemaan kädessään härveli, jolla oman mielipiteensä saa nopeasti jakoon ainakin omalle somekuplalleen.

- Jos 1980-luvulla jokin asia harmitti, otit kirjoituskoneen, kirjoitit lehden lukijapalstalle jutun ja se joko julkaistiin tai ei. Tänä päivänä voit reaaliaikaisesti ilmoittaa, että onpa törkeetä ja paskaa, kirjailija-koomikko Terras sanoo.

Herkin huumori syntyy rutiinien ulkopuolella, mutta yksinkertaisimmillaan komiikan teko on Terrakselle kuin matematiikkaa: kun yhdistää tämän ja tämän palikan, lopputuloksena on nauru. Kaikelle voi nauraa, mutta on muutama asia, jotka eivät sovi huumorin yhtälöön.

1. Puolustuskyvyttömät ihmisryhmät kuten lapset. Esimerkiksi katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalista ei tarvitse vääntää huumoria.

2. Vahingonilo.

- Se ei sovi huumoriin yhtä lailla kuin parrakas nainen tai lyhytkasvuinen ihminen eivät kuulu enää sirkukseen. Mitä enemmän tietoisuus lisääntyy siitä, miksi joku on erikoisen näköinen, sitä vähemmän hänelle on syytä nauraa, Terras sanoo.

3. Vanhentunut tai kuluneisiin stereotypioihin nojaava vitsailu.

- Edelleen voi kertoa hyvän maahanmuuttajaan liittyvän vitsin tai rapsakan mustalaisvitsin. Mutta sen pitää löytää kohteestaan elementtejä, jotka kaikki tietää ja käsitellä niitä sillä tavalla, että se naurattaa oikeasti eikä ole törkeää, Terras sanoo.

Santeri Ahlgrénin ja Eeki Mantereen esittämät romanihahmot poseeraavat kameralle osoittaen sormillaan eri suuntiin.
Vuonna 2007 esitettyä Manne-tv-ohjelman nimi muutettiin kielteisen palautteen jälkeen Romano-tv:ksi. Romaniväestöä edustava järjestö sekä yksittäiset romanit valittivat televisio-ohjelmasta myös syrjintälautakuntaan ja hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ohjelma syyllistynyt romanien syrjintään. Santeri Ahlgrénin ja Eeki Mantereen esittämät romanihahmot poseeraavat kameralle osoittaen sormillaan eri suuntiin. Kuva: YLE Kuvapalvelu viihdeohjelmat,huumori,Santeri Ahlgrén,Eeki Mantere,Romano-tv

Sorvali kertoo haistaneensa joitain rajoitteita. Aiemmin hyväksytyt repliikit tai sanavalinnat eivät välttämättä läpäise nuorempien kollegojen seulaa. Maailma on mennyt eteenpäin.

- 30-40-vuotiaat työtoverini ovat tosi valveutuneita. Luulen, etteivät he koskaan käyttäisi huumorissa esimerkiksi sanaa mustalainen. Minä voisin käyttää. Mutta kyllä minäkin olen tullut ajassa mukaan ja ymmärrän myös, ettei joitain asioita voi sanoa, Sorvali sanoo.

Yksi rajoja koetellut rooli on Miitta-täti-ohjelmasta tuttu Mervi Kosonen, joka kuuluu edelleen Sorvalin hahmokavalkadiin. CP-vammainen Kosonen tutustui vuosina 2009-2011 lähetetyssä ohjelmassa eri ammatteihin, jotka osoittautuivat usein haasteelliseksi. Esimerkiksi televisiotoimittajan työssä spiikit puuroutuivat, mikrofoni osui haastateltavaa kasvoihin ja kamera heilui Kososen käsissä niin, ettei uutiskuvasta tullut katselukelpoista.

Kaikki katsojat eivät nähneet työharjoittelutilanteiden koomisuutta. Ohjelman tuotantoyhtiö sai vihaista palautetta, jossa Sorvalia syytettiin vammaisten pilkkaamisesta. Sorvali tiesi, ettei se ollut sketsin tarkoitus, mutta huomasi palautteen päässeen ihon alle.

- Aloin hävetä, kun näin jonkun pyörätuolilla kulkevan. Tuli tunne, että en ainakaan katso yhtään sinne, ja ei kai ne luule, että minä pilkkaan heitä. Minua nauratti, että olenko minä ottanut tämän jo näin tosissani.

Vammaisjärjestön edustaja muistutti ohjelman jälkeen, että vammaisia oli kohdeltu suomalaisessa viihteessä silkkihansikkain. Vammaiset nauravat itselleen siinä missä muutkin ja heistä saa tehdä viihdettä, kunhan se tehdään hyvällä maulla.

Jos läpänheitossaan haluaa kuitenkin vetää varman päälle, on yksi kohde, jolle nauraminen on täysin turvallista. Hän toljottaa sinua peilistä. Sorvalille itselleen nauraminen on yksi syy nousta esiintymislavalle kerta toisensa jälkeen.

Pääsen itse sanomaan, että hahaa, tämmöinen honkkeli minä oon ja hahaa, minulla ei ole suuntavaistoa.― Miitta Sorvali

Rohkeimmat uskaltautuvat muiden hyväntahtoisen vinoilun kohteeksi. Roast-illoissa naljaillaan ansioituneiden ihmisten ja merkittävien asioiden kustannuksella. Terraksen järjestämissä tapahtumissa on vinoiltu esimerkiksi julkimoille ja urheilujoukkueille. Tärkeää on, että uraa käydään läpi kunnioituksella eikä sanailu koskaan lipsahda satuttamisen puolelle. Roastaajat tarttuvat elämäntarinaan ja edesottamuksiin niin, että kunniavierastakin naurattaa.

- Ihminen antaa muille mahdollisuuden nauraa itselleen yhden illan ajan. Minun mielestäni se on suurin lahja, jonka ansioitunut, tunnettu ihminen voi yleisölleen antaa.

Terraksen mielestä maineenhallintakonsulttien suosio kertoo siitä, että naurun alaisuutta pelätään enemmän kuin ruttoa. Halvemmalla pääsisi, jos nauraisi mokilleen yhdessä muiden kanssa.

- Elämään mahtuu sekä oikeita että vääriä valintoja. Jos nauraa pahan mielen pois kuleksimasta, sen jälkeen ei ole enää mitään mussutettavaa. Pöytä on puhdas.

  • Keskustele koululaisten työharjoittelusta!

    Teppo vie työelämään

    Koulun ja työelämän välillä on usein paksu aita. Vantaalla on yläkoululaisille kehitetty Teppo-järjestelmä, jossa ollaan työelämässä 5-7 viikkoa lukuvuoden aikana.

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele koululaisten työharjoittelusta!

    Teppo vie työelämään

    Koulun ja työelämän välillä on usein paksu aita. Vantaalla on yläkoululaisille kehitetty Teppo-järjestelmä, jossa ollaan työelämässä 5-7 viikkoa lukuvuoden aikana.

  • Keskustele toivosta

    Etsimmekö toivoa ja onnea vääristä paikoista?

    Kirjailija Mark Mansonin mielestä ihmiset pakenevat omaa merkityksettömyytään erilaiseen viihdykkeisiin ja vääränlaisiin toivonlähteisiin. Toivoa etsitään hänen mielestään milloin uudenlaisesta dieetistä, milloin uskonnosta tai ideologiasta.

  • Keskustele tässä yrityselämästä!

    Yrityselämän ongelmana on lyhytjänteisyys

    Vaivaako yrityksiämme lyhytjänteisyystauti? Kyllä vaivaa, sanovat työelämäprpfessori Lasse Mitronen ja konsultti Timo Raikaslehto. Tauti estää tai vaikeuttaa yritysten uudistumista ja menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Mutta siitä voi parantua. Miten, sen Mitronen ja Raikaslehto - tuoreehkoon tutkimukseensa nojaten - kertovat tässä ohjelmassa.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • Keskustele täällä talousnäkymistä!

    Syksyn talousnäkymät

    Hyytyykö talouskasvu - ja jos niin käy, mitä siitä seuraa Suomelle? Miltä uuden hallituksen talouspolitiikan päälinjat vaikuttavat? Muun muassa näiden kysymysten äärelle kokoontuu Mikä maksaa? -ohjelman perinteinen ekonomistiraati. Mukana ennustepäällikkö Janne Huovari Pellervosta, ennustepäällikkö Ilkka Kiema Palkansaajista ja uutena jäsenenä Etlan tuore toimitusjohtaja Aki Kangasharju.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

    Tietokirjailijalle avautui hylkäämisten historia.

    Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelefeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvun tarinasta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

  • Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

    Henrik Dettmann on valmentanut peräti 40 vuotta koripalloa.

    Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

    Kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa innostuu Japanista.

    Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.