Hyppää pääsisältöön

Koomikot Miitta Sorvali ja Antto Terras: Kaikesta voi tehdä pilaa, mutta komiikka vaatii taitoa

Miitta Sorvalin roolihahmo Tellervo Von Appelgren poseeraa harmaissa hiuksissaan ja hienossa vaaleassa puvussaan käsi rinnan päällä. Hän katsoo kameraan ylväästi.
Näyttelijä Miitta Sorvali on nauranut maailmanmenolle, Suomelle ja päättäjille muun muassa porvarileidi Tellervo von Appelgreninä. Miitta Sorvalin roolihahmo Tellervo Von Appelgren poseeraa harmaissa hiuksissaan ja hienossa vaaleassa puvussaan käsi rinnan päällä. Hän katsoo kameraan ylväästi. Kuva: © Kerttu Penttilä / KERTTU PHOTO Miitta Sorvali,YleLeaks,huumori,Tellervo Von Appelgren

Naurattaminen on armoton taitolaji. Asiakaspalaute on välitön, koska kuulija ei voi jäädä kahden vaiheille. Hän joko hörähtää tai ei. Kun omaa nauruhermoa kutitteleva sutkautus ei herätäkään toivottua reaktiota tai sitä jopa kritisoidaan, vitsit ovat yhtäkkiä vähissä, ja mieli alkaa selitellä tilannetta parhain päin.

On se kumma! Ihmisillä ei ole nykyään huumorintajua. Naisilla on hiekkaa alapäässä ja miehet eivät ole miehiä, kun jutut menevät niin tunteisiin. Mitä lienevät mielensäpahoittajia kaikki... Mitään ei saa enää sanoa!

Höpö höpö, toteavat ammattikoomikot Miitta Sorvali ja Antto Terras. Sorvali on saanut kuulijoidensa korvat punoittamaan muun muassa Miitta-täti-televisio-ohjelmasta ja teatterilavalta tutuilla roolihahmoillaan. Terras puolestaan irvailee urallaan ansioituneille ihmisille pohjimmiltaan hyväntahtoisissa roast-komediatapahtumissa. Työ on opettanut, että suomalaiset kestävät kyllä hurttiakin huumoria.

- Kun väitetään, että nykyään ei saa sanoa mistään mitään, niin useimmiten kyse on siitä, että ei ole kerta kaikkiaan mitään sanottavaa. ”Kyllä mä muuten sanoisin, mutta kun ei saa sanoa”, virolaissyntyinen kirjailija-koomikko Terras pohtii.

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan huumori näyttäytyy kunnianhimottomana ja huolet puolestaan tahattoman koomisina, kun on asunut 17 vuotta Neuvostoliitossa.

Suomessa lässytetään liikaa.― Antto Terras
Neuvosto-Virossa vaikeista asioista ei saanut puhua ääneen. Humoristin piti nähdä vaivaa naurujensa eteen.

- Arvoon nousi, että pystyi ujuttamaan tekstiin kritiikin, jonka ihmiset tajusivat, mutta sitä ei sanottu ääneen, Terras kertoo.

Radiotoimittaja Roman Schatz, näyttelijä Miitta Sorvali ja koomikko-kirjailija Antto Terras poseeraavat Yle Radio 1:n taustalakanan edessä.
Näyttelijä Miitta Sorvali (kesk.) ja koomikko-kirjailija Antto Terras (oik.) pohtivat huumorin rajoja Roman Schatzin (vas.) vieraana. Sorvalin mukaan hänen nuoremmat kollegansa ovat valveutuneempia ainakin kielenkäytössään. Radiotoimittaja Roman Schatz, näyttelijä Miitta Sorvali ja koomikko-kirjailija Antto Terras poseeraavat Yle Radio 1:n taustalakanan edessä. Kuva: Jorma Honkanen Roman Schatz,Miitta Sorvali,Roman Schatzin Maamme-kirja,Antto Terras

Sorvali ja Terras kertovat, että juttujen ylistäjiä, äänekkäitä suivaantujia ja kaikkea siltä väliltä on ollut aina. Nyt useimmilla heistä vaan sattuu olemaan kädessään härveli, jolla oman mielipiteensä saa nopeasti jakoon ainakin omalle somekuplalleen.

- Jos 1980-luvulla jokin asia harmitti, otit kirjoituskoneen, kirjoitit lehden lukijapalstalle jutun ja se joko julkaistiin tai ei. Tänä päivänä voit reaaliaikaisesti ilmoittaa, että onpa törkeetä ja paskaa, kirjailija-koomikko Terras sanoo.

Herkin huumori syntyy rutiinien ulkopuolella, mutta yksinkertaisimmillaan komiikan teko on Terrakselle kuin matematiikkaa: kun yhdistää tämän ja tämän palikan, lopputuloksena on nauru. Kaikelle voi nauraa, mutta on muutama asia, jotka eivät sovi huumorin yhtälöön.

1. Puolustuskyvyttömät ihmisryhmät kuten lapset. Esimerkiksi katolisen kirkon hyväksikäyttöskandaalista ei tarvitse vääntää huumoria.

2. Vahingonilo.

- Se ei sovi huumoriin yhtä lailla kuin parrakas nainen tai lyhytkasvuinen ihminen eivät kuulu enää sirkukseen. Mitä enemmän tietoisuus lisääntyy siitä, miksi joku on erikoisen näköinen, sitä vähemmän hänelle on syytä nauraa, Terras sanoo.

3. Vanhentunut tai kuluneisiin stereotypioihin nojaava vitsailu.

- Edelleen voi kertoa hyvän maahanmuuttajaan liittyvän vitsin tai rapsakan mustalaisvitsin. Mutta sen pitää löytää kohteestaan elementtejä, jotka kaikki tietää ja käsitellä niitä sillä tavalla, että se naurattaa oikeasti eikä ole törkeää, Terras sanoo.

Santeri Ahlgrénin ja Eeki Mantereen esittämät romanihahmot poseeraavat kameralle osoittaen sormillaan eri suuntiin.
Vuonna 2007 esitettyä Manne-tv-ohjelman nimi muutettiin kielteisen palautteen jälkeen Romano-tv:ksi. Romaniväestöä edustava järjestö sekä yksittäiset romanit valittivat televisio-ohjelmasta myös syrjintälautakuntaan ja hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei ohjelma syyllistynyt romanien syrjintään. Santeri Ahlgrénin ja Eeki Mantereen esittämät romanihahmot poseeraavat kameralle osoittaen sormillaan eri suuntiin. Kuva: YLE Kuvapalvelu viihdeohjelmat,huumori,Santeri Ahlgrén,Eeki Mantere,Romano-tv

Sorvali kertoo haistaneensa joitain rajoitteita. Aiemmin hyväksytyt repliikit tai sanavalinnat eivät välttämättä läpäise nuorempien kollegojen seulaa. Maailma on mennyt eteenpäin.

- 30-40-vuotiaat työtoverini ovat tosi valveutuneita. Luulen, etteivät he koskaan käyttäisi huumorissa esimerkiksi sanaa mustalainen. Minä voisin käyttää. Mutta kyllä minäkin olen tullut ajassa mukaan ja ymmärrän myös, ettei joitain asioita voi sanoa, Sorvali sanoo.

Yksi rajoja koetellut rooli on Miitta-täti-ohjelmasta tuttu Mervi Kosonen, joka kuuluu edelleen Sorvalin hahmokavalkadiin. CP-vammainen Kosonen tutustui vuosina 2009-2011 lähetetyssä ohjelmassa eri ammatteihin, jotka osoittautuivat usein haasteelliseksi. Esimerkiksi televisiotoimittajan työssä spiikit puuroutuivat, mikrofoni osui haastateltavaa kasvoihin ja kamera heilui Kososen käsissä niin, ettei uutiskuvasta tullut katselukelpoista.

Kaikki katsojat eivät nähneet työharjoittelutilanteiden koomisuutta. Ohjelman tuotantoyhtiö sai vihaista palautetta, jossa Sorvalia syytettiin vammaisten pilkkaamisesta. Sorvali tiesi, ettei se ollut sketsin tarkoitus, mutta huomasi palautteen päässeen ihon alle.

- Aloin hävetä, kun näin jonkun pyörätuolilla kulkevan. Tuli tunne, että en ainakaan katso yhtään sinne, ja ei kai ne luule, että minä pilkkaan heitä. Minua nauratti, että olenko minä ottanut tämän jo näin tosissani.

Vammaisjärjestön edustaja muistutti ohjelman jälkeen, että vammaisia oli kohdeltu suomalaisessa viihteessä silkkihansikkain. Vammaiset nauravat itselleen siinä missä muutkin ja heistä saa tehdä viihdettä, kunhan se tehdään hyvällä maulla.

Jos läpänheitossaan haluaa kuitenkin vetää varman päälle, on yksi kohde, jolle nauraminen on täysin turvallista. Hän toljottaa sinua peilistä. Sorvalille itselleen nauraminen on yksi syy nousta esiintymislavalle kerta toisensa jälkeen.

Pääsen itse sanomaan, että hahaa, tämmöinen honkkeli minä oon ja hahaa, minulla ei ole suuntavaistoa.― Miitta Sorvali

Rohkeimmat uskaltautuvat muiden hyväntahtoisen vinoilun kohteeksi. Roast-illoissa naljaillaan ansioituneiden ihmisten ja merkittävien asioiden kustannuksella. Terraksen järjestämissä tapahtumissa on vinoiltu esimerkiksi julkimoille ja urheilujoukkueille. Tärkeää on, että uraa käydään läpi kunnioituksella eikä sanailu koskaan lipsahda satuttamisen puolelle. Roastaajat tarttuvat elämäntarinaan ja edesottamuksiin niin, että kunniavierastakin naurattaa.

- Ihminen antaa muille mahdollisuuden nauraa itselleen yhden illan ajan. Minun mielestäni se on suurin lahja, jonka ansioitunut, tunnettu ihminen voi yleisölleen antaa.

Terraksen mielestä maineenhallintakonsulttien suosio kertoo siitä, että naurun alaisuutta pelätään enemmän kuin ruttoa. Halvemmalla pääsisi, jos nauraisi mokilleen yhdessä muiden kanssa.

- Elämään mahtuu sekä oikeita että vääriä valintoja. Jos nauraa pahan mielen pois kuleksimasta, sen jälkeen ei ole enää mitään mussutettavaa. Pöytä on puhdas.

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele epäkohtien korjaamisesta

    Miksi ihmiskunta sopeutuu vääryyksiin?

    Maailma on täynnä suuria epäkohtia, jotka olisivat kuitenkin korjattavissa. Esimerkiksi ilmastonmuutos ja syvä eriarvoisuus. Miksi ihmiset eivät joukolla ala vaatia muutoksia, vaan liian helposti tyytyvät toteamaan, että maailma nyt vaan on epäreilu paikka? Mikä voisi olla sellainen maailmanlaajuinen liike, että se saisi todella aikaan muutoksia?

  • Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

    Kulttuurijohtajana olen myös äiti

    Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva. Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

  • Toivokaa runoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta

    Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja.

    Koulut loppuvat, valkolakit painetaan päähän ja Yle Radio 1:ssä kuunnellaan toiverunoja lapsuudesta ja lapsuuden loppumisesta. Millaisesta lapsuudesta sinun toiverunosi kertoo? Viekö se ikuisesti kestäviin kesiin ja huolettomaan leikkiin vai onko mukana myös tummempia sävyjä?

  • Keskustele tässä kasvuyrityksistä!

    Uskallatko sijoittaa kasvuyritykseen

    Moni on kiinnostunut sijoittamaan kasvuyrityksiin, mutta kokee ettei tiedä niistä riittävästi. Kenelle sijoittaminen kasvuyrityksiin sopii? Millaisia ovat riskit? Vieraina johtaja Markku Jussila Springvest Oy:stä ja toimitusjohtaja Pia Santavirta Pääomasijoittajat ry:stä.

  • Keskustele raitistumisesta

    Miten raitistua?

    Oletko itse raitistunut tai oletko seurannut läheisesi kamppailua alkoholismin kanssa? Mikä auttoi, mikä ei? Pitääkö alkoholistin pyrkiä täysraittiuteen vai riittääkö juomisen vähentäminen?

  • Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

    Kapellimestari Hannu Lintu nauttii työstään myös ulkomailla.

    Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

  • Keskustele tässä eläkkeistä!

    Vieläkö eläkepommi tikittää?

    Väki vanhenee ja syntyvyys alenee vuosi vuodelta. Viime vuonna vauvoja syntyi ennätysmäisen vähän eli 47 577. Syntyvyys on laskenut koko tämän vuosikymmenen ajan. Nykyistä vähemmän vauvoja Suomeen syntyi viimeksi 1800-luvulla. Riittävätkö eläkejärjestelmämme rahkeet myös tulevaisuudessa? Kuinka paljon eläkeikämme vielä nousee?

  • Järisyttävän feministinen ja räikeän rasistinen - Tuulen viemää on ristiriitainen romaani, joka pitää lukea!

    Huikea lukukokemus, joka läpsii lukijaa kasvoihin.

    - Juha Hurme tässä moi! Mun oli ihan pakko soittaa, kun tää on niin mahtava kirja. Mä oon sivulla 620 ja nyt se s**tanan Scarlett osti itelleen sahan! Mulla menee muut työt ihan metsään, kun vaan ahmin tätä Tuulen viemää... Aloin lukea Margaret Mitchellin Tuulen viemää -romaania korkein ennakko-odotuksin.

  • Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

    Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa

    Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.

  • Keskustele täällä taksiuudistuksesta!

    Täyttyivätkö taksiuudistuksen tavoitteet?

    Suomalainen taksilainsäädäntö muuttui radikaalisti viime heinäkuun alusta. Tavoitteena oli kilpailua vapauttamalla laskea hintaa ja lisätä taksien käyttöä. Miltä tilanne näyttää nyt? Vieraina ovvat Taksiliiton toimitusjohtaja Timo Koskinen, Toimitusjohtaja Topi Simola Cabonline Finlandista ja yhdyskuntasuhteiden johtaja Robert Torvelainen Suomen Uberista.

  • Keskustele täällä lihansyönnistä!

    Onko lihansyöntimme kestävällä tasolla?

    Ruuantuotannon osuus on neljännes ihmisen aiheuttamista ilmastopäästöistä. Suurin osa päästöistä liittyy maidon- ja lihantuotantoon. Eläinperäisen ruuan syöminen hukkaa valtavasti maapallon resursseja. Kasviperäisessa ruuantuotannossa yksi hehtaari riittää ruokkimaan noin neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin eläinperäisessä tuotannossa. Näin sanoo WWF:n ruoka-asiantuntija Annukka Valkeapää.