Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin syntymäpäiväkalenteri pääkuva

Säveltäjä Aulis Sallisessa sykkii teatteripulssi – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Aulis Sallisesta.
"Olisi upeaa palata planeetallemme ison meren purjehtijana ja hevosen ystävänä." Säveltäjä Aulis Sallinen 80-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa 9.4.2015. Lassi Rajamaan piirros Aulis Sallisesta. Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Aulis Sallisesta. Kuva: Lassi Rajamaa Aulis Sallinen,Lassi Rajamaa

Säveltäjä Aulis Sallinen ei aluksi innostunut oopperasta, vaan piti sitä pölyttyneenä taidemuotona. Kutsu Olavinlinnan oopperasävellyskilpailuun 1974 muutti kaiken. Ratsumiehen myötä Sallisesta tuli kerralla valtakunnan juhlittu oopperasäveltäjä.

Aulis Sallinen syntyi Karjalan kannaksella Salmissa 9. huhtikuuta 1935. Hän oli 4-vuotias, kun perhe joutui pakenemaan sotaa. Sallisten evakkotaival vei Uuteenkaupunkiin.

Isä oli sitä mieltä, että pojan oli hyvä soittaa jotain soitinta, ja niin Aulikselle hankittiin viulu. Poika kiinnostui myös pianosta, perusti koulukavereittensa kanssa bändin ja ryhtyi soittamaan tanssimusiikkia.

Suurena vaikuttajana Sallisen musiikkiharrastukseen Uudessakaupungissa oli Valstan perhe. Isä Toivo Valsta toimi Uudessakaupungissa urkurina ja äiti yhteislyseon musiikinopettajana. Aulis soitti Toivo Valstan johtaman kaupunginorkesterin viuluryhmässä.

Valstan perheeseen kuuluivat myös sittemmin pianistiksi ja urkuriksi valmistunut Tapani sekä Helsingin kaupunginorkesterissa sellistinä uransa tehnyt Esko.

Kansankoulunopettaja, intendentti – ja vihdoin vapaa säveltäjä

Auliksen veri veti musiikkiin, mutta isä oli sitä mieltä, että pojalla piti olla myös kunnon ammatti. Niinpä vuonna 1955 Aulis ryhtyi opiskelemaan kansakoulun opettajaksi - ja aloitti samalla Sibelius-Akatemiassa sävellysopinnot Aarre Merikannon johdolla. Merikannon kuoltua 1958 Sallinen jatkoi sävellystä aina vuoteen 1970 opettajanaan Joonas Kokkonen.

Aulis valmistui opettajaksi ja toimi virassa kolme vuotta Vantaan Kivistön koulussa, kunnes sai 25-vuotiaana paikan Radion sinfoniaorkesterin intendenttinä 1960. Työ oli uutta, sillä Sallinen oli toimessa ensimmäinen. Koko 60-luku kului intendenttinä.

Vuonna 1963 Sallinen ryhtyi jo itsekin opettamaan Sibelius-Akatemiassa sävellystä, kontrapunktia ja soitinnusta. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa Jouni Kaipainen ja Herman Rechberger. Sallinen opetti Akatemiassa vuoteen 1976, jolloin hänet nimitettiin taiteilijaprofessoriksi ja hän saattoi ryhtyä vapaasti säveltämään.

Intendentti Aulis Sallinen ja kapellimestari Paavo Berglund Helsingin rautatieasemalla 1963.
Intendenttti Aulis Sallinen (vas), ylikapellimestari Paavo Berglund ja viulisti Pentti Kiri lähdössä Radion sinfoniaorkesterin konserttimatkalle Leningradiin 1963. Intendentti Aulis Sallinen ja kapellimestari Paavo Berglund Helsingin rautatieasemalla 1963. Paavo Berglund, kapellimestari,Aulis Sallinen

Ooppera saa pohjakosketuksen 1960-luvulla

Suomen Kansallisoopperassa sai 1960-luvulla kantaesityksensä vain neljä kotimaista oopperaa; 1961 esitettiin Tauno Pylkkäsen Ikaros ja Aapo Similän Lemmin poika, 1967 Aarre Merikannon Juha - joka oli odottanut pääsyään näyttämölle vuodesta 1922 – ja Pylkkäsen Tuntematon sotilas. Oopperan ajateltiin 1960-luvulla vaipuneen jo aallonpohjaan ja olevan taidemuotona aikansa elänyttä.

Sitä merkittävämpi oli vuosi 1975. Silloin saivat kantaesityksensä Savonlinnan Oopperajuhlilla Aulis Sallisen Ratsumies ja Helsingin juhlaviikoilla Joonas Kokkosen Viimeiset kiusaukset. Sallisen ja Kokkosen vapaatonaalinen sävelkieli ja suomalaisille läheiset aiheet herättivät uuden, laajan kiinnostuksen oopperaan.

Savonlinnan Oopperajuhlat olivat vironneet uudelleen eloon kesällä 1967 Beethovenin Fidelion menestyksen myötä. Kun 1970 Oopperajuhlien taiteelliseksi asiantuntijaksi tuli kansainvälinen basso Martti Talvela, joka toi ohjelmistoon Mozartin Taikahuilun, uusi yleisö syttyi jälleen oopperalle.

Ratsumies aloittaa suomalaisen oopperataiteen uuden nousun

Ennen osallistumistaan Olavinlinnan 500-vuotisjuhlien kutsukilpailuun Sallinen ei ollut suunnitellut säveltävänsä oopperoita, vaan piti itseään instrumentaalisäveltäjänä. Kun Sallisen Ratsumies voitti elokuussa 1974 oopperakilpailun juryn yksimielisellä päätöksellä, kaikki muuttui.

Paavo Haavikon libretto pohjautuu historiallisiin tapahtumiin samalla, kun se on ratsumies Antin ja tämän vaimon Annan rakkaustarina. Kohtaloaan uhmaavana sankarina, Anttina lauloi kantaesityksessä kesällä 1975 basso Matti Salminen ja hänen vaimonaan Annana sopraano Taru Valjakka. Oopperan tapahtumapaikkoina ovat Novgorod, Olavinlinna, Säämingin metsät ja saaret sekä Liistonsaaren kuninkaankartano. Ratsumiehen ohjasi Olavinlinnan näyttämölle Sallisen tuleva luotto-ohjaaja Kalle Holmberg.

Ratsumies aloitti Savonlinnan Oopperajuhlilla suomalaisen oopperataiteen rajun nousun. Sallisen esikoisooppera nostettiin Leevi Madetojan Pohjalaisten ja Aarre Merikannon Juhan rinnalle kolmanneksi kansallisoopperaksi. Ratsumiehen musiikki avasi uusia kehittymisen näköaloja koko suomalaiselle oopperataiteelle. Aulis Sallisesta tuli yhdessä yössä valtakunnan juhlittu oopperasäveltäjä – ja paineet seuraavan oopperan säveltämiselle kasvoivat.

Kuuntele Spotifyssä Sallisen ooppera Ratsumies:

Ajankohtainen Punainen viiva

Kansallisoopperan pääjohtaja Juhani Raiskinen tarjosi Aulis Salliselle luettavaksi Ilmari Kiannon Punainen viiva -romaanin näyttämösovituksen 1975. Sallinen kiinnostui ja ryhtyi itse tiivistämään ja kokoamaan oopperalibrettoa. Sävellystyö pääsi alkamaan 1976 ja runsaan vuoden kuluttua ooppera oli valmis.

Punainen viiva sai kantaesityksensä Kansallisoopperassa marraskuussa 1978.

Oopperassa eletään vuotta 1907 ja ensimmäisten eduskuntavaalien aikaa. Tapahtumia käsitellään kansakunnan tasolla ja teos sisältää voimakkaita sosiaalisia näkökulmia.

Punainen viiva on kaukana sankarioopperasta. Kainuun Korpiloukossa erämaan armoilla elävät torppari Topi ja vaimonsa Riika ovat tavallisia pieniä ihmisiä suurten aatteiden puristuksissa. Heidät on jo etukäteen tuomittu häviämään taistelunsa. Topin roolin lauloi baritoni Jorma Hynninen ja Riikan Taru Valjakka.

Kuuntele Spotifyssä Sallisen ooppera Punainen viiva:

Säveltäjä avautui omista Punaisen viivan motiiveistaan keväällä 1979:

– Säveltämiseni perusmotiivina oli myötäeläminen, ei sääli. Sääli on sitä, kun rouvat kerääntyvät yhteen sherrylle ja harsivat lapasia. Punaisen viivan problematiikka on ajankohtainen vielä tänäänkin koko maailmassa. Ne askeleet, jotka me olemme jo ottaneet, ovat suuressa osassa maapalloa vieläkin tuntemattomia.

Suomen Kansallisooppera vei Punaisen viivan Lontooseen 1979, Göteborgiin ja Tukholmaan 1980, Zurichiin 1981, Moskovaan, Leningradiin ja Tallinnaan 1982 ja New Yorkiin 1983. Ooppera herätti eri puolilla maailmaa voimakkaita reaktioita. Kun Moskovan Bolshoissa monet neuvostokansalaiset poistuivat väliajalla teatterista loukkaantuneina – syynä lienee ollut agitaattori Puntarpään irvokas hahmo – oli vastaanotto Leningradissa lämmin. Tallinnassa Suomen Kansallisooppera koki suorastaan jättimenestyksen.

Savonlinnan Oopperajuhlat esitti Punaisen viivan omana produktionaan kesällä 1982.

Oopperat Ratsumies ja Punainen viiva sekä musiikki Kalle Holmbergin tv-elokuvaan Rauta-aika muodostavat Sallisen tuotannossa mittavan Suomen historiaan pohjautuvan trilogian.

Hyvästit kansallisromantiikalle

Aulis Sallisen seuraava ooppera Kuningas lähtee Ranskaan – jälleen Paavo Haavikon tekstiin – sai kantaesityksensä Savonlinnan Oopperajuhlilla 1984. Ohjaajana oli jälleen Kalle Holmberg.

Tyylillisesti säveltäjä liikkui jo toisessa esteettisessä maailmassa: värikkäässä, visuaalisessa musiikkiteatterissa, kuin Ratsumiehessä ja Punaisessa viivassa. Sallinen vertauskuvallisesti riisui karvalakkinsa ja kuvasi ironisesti tilannettaan:

– Kansallisromantiikka on hyvä asia. Se on myös kaunis kuin omenankukka. Mutta kun sitä kauan katselee ja haistelee, se sisältää mädänneen tuoksun.

Kuuntele Spotifyssä Sallisen ooppera Kuningas lähtee Ranskaan:

Myötäsyntyinen teatteripulssi

Aulis Sallinen ei alun perin pitänyt oopperasta taidemuotona. Hän kuului 1960-luvulla niihin, joiden mielestä ooppera oli pölyttynyttä erityisesti esitysperinteensä vuoksi.

Vasta kutsu Olavinlinnan oopperasävellyskilpailuun, teki Sallisen tietoiseksi siita vahvasta teatteripulssista, joka hänessä sykki. Sallinen kertoo, että hän oli tietämättään teatteri-ihminen - ja se on jotain myötäsyntyistä, sitä ei voi opiskella.

Aulis Sallinen on jatkanut uraansa oopperasäveltäjänä. Kuningasta ovat seuranneet 1988 Kullervo, 1993 Palatsi ja 1999 Kuningas Lear.

Uuteen oopperataloon

Kullervo esitettiin Suomessa ensi kerran Suomen Kansallisoopperan uuden talon avajaisviikolla 30. marraskuuta 1993.

Aulis Sallisen ja Joonas Kokkosen oopperoiden herättämä laaja kiinnostus kotimaassa samoin kuin niiden kansainvälinen menestys vaikuttivat voimakkaasti siihen tahtotilaan, että Suomen Kansallisooppera sai lopulta Helsingin Töölönlahdelle asianmukaisen oopperatalon.

Kuuntele Spotifyssä Sallisen ooppera Kullervo:

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

RSO:n muusikot esittävät Aulis Sallisen teoksen Sunrise serenade op. 63. Musiikkitalo 13.4.2018.

RSO esittää Aulis Sallisen Viisi naismuotokuvaa -teoksen. Solisteina Jenny Karlstedt ja Jukka Harju, kapellimestarina Jukka-Pekka Saraste. Musiikkitalo 13.3.2016.

RSO esittää Aulis Sallisen teoksen Elämän ja kuoleman lauluja. Solisteina sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja baritoni Ville Rusanen, kapellimestarina Hannu Lintu. Musiikkitalo 22.5.2015.

Lähteet ja linkit
Koskinen, Juha T.: Karvalakkioopperat. Artikkeli. Yle Teema Sininen Laulu. Suomen taiteiden tarina.
Lehtonen, Tiina-Maija & Hako, Pekka: Kuninkaasta kuninkaaseen. Suomalaisen oopperan tarina. WSOY. Juva 1987.
Hannikainen, Helena: Taiteilijavieraana säveltäjä Aulis Sallinen. Yleisradio. Radiohaastattelu 21.6.2013.
Sivuoja-Gunaratnam, Anne: Sallinen, Aulis (1935-). Kansallisbiografia 9.10.2016.
Wikipedia: Aulis Sallinen.