Hyppää pääsisältöön

Itkua, itsevarmuutta ja suoria sanoja – kuinka kolme aivan erilaista kandia selviytyvät ensimmäisestä kesästään eläinlääkäreinä?

– Kyl mä varmaan sitten jossain vaiheessa itken muutamia kertoja kesällä, sanoo eläinlääkärikandi Kia Moisander ja kuvailee itseään herkäksi ihmiseksi. Kandien uusi kausi tuo ruutuihin myös itsevarmuutta uhkuvan Karoliina Rissasen ja pohjalaisen suorasuun Sari Mäkelän. Jaksot tulevat Yle Areenaan 29.4.2019 ja Yle TV1:ssä 8-osainen sarja alkaa 1.5. kello 20.

"Mä oon tosi herkkä ihminen"

Kia Moisander, 25, on kotoisin Orimattilasta, ja hän opiskelee eläinlääkäriksi Tartossa. Kia on tottunut työskentelemään nautojen ja lampaiden parissa, sillä hänen kotitilallaan kasvatetaan muun muassa hereford-rotuista karjaa.

Rohkeaksi ja ahkeraksi itseään kuvaileva Kia ei epäröi hypätä välillä tuntemattomaan. Lukion jälkeen hän piti välivuoden ja lähti yksin maailmanympärysmatkalle – vain 19-vuotiaana.

Matkalla Kia oivalsi, että jos opiskelee englanniksi, voi lähteä töihin ihan minne tahansa. Maailma on avoin! Kun Kia sai tietää, että Tartossa Eesti Maaülikoolissa on mahdollista opiskella eläinlääketiedettä englanniksi, opiskelupaikan valinta oli selvää.

Eläinlääkärin työssä Kiaa kiehtoo eläinten – mutta myös ihmisten – auttaminen. Itsensä herkäksi tunteva Kia ei häpeä näyttää omia tunteitaan.
– Mä olen tosi herkkä ihminen. Jos musta tuntuu, että eläin on tosi kipee, että mä saan sen tunteen ja sen energian siitä, niin kyl mä varmaan sitten jossain vaiheessa itken muutamia kertoja kesällä.

Kian eläinlääkärin työtä on kuvattu Pohjois-Pohjanmaalla maaliskuusta elokuuhun. Kia tekee ensin peräti neljä kuukautta kunnaneläinlääkärin töitä Kärsämäellä. Loput työviikot hän on Pyhäjärven ja Haapajärven toimipisteissä. Työ isolla alueella vaati rohkeutta, sillä Kia on jokaisella paikkakunnalla yksin eläinlääkärinä.
– Ei kenelläkään voi olla täysiä valmiuksia lähtee tähän työhön, mutta kaikista tärkeintä on se, että tietää, mistä sitä tietoa hakee ja keneen turvautuu ja yrittää käyttää niitä aivoja, joita tässä nyt on yritetty monta vuotta treenata.

"Kissan silmän amputaatio oli elämäni siistein kokemus"

Eläinlääkärin ammatti on ollut 26-vuotiaan Karoliina Rissasen haaveammatti jo yläasteikäisestä. Ensimmäinen kosketus ammattiin syntyi, kun piti mennä viikoksi tutustumaan työelämään, ja Karoliina keksi mennä eläinlääkäriasemalle.

Työviikon aikana klinikan eläinlääkäri päästi Karoliinan seuraamaan kissan silmän amputaatioleikkausta.
– Mietin, että tämä oli elämäni siistein kokemus, että sain tällaisen nähdä. Menin kotiin ja kerroin innoissani, kuinka veri roiskui ja kissan silmän linssi tippui syliini kesken leikkauksen. Sitten kerroin, että musta tulee nyt eläinlääkäri!


Karoliinan perhe muutti isän töiden takia Teksasiin, kun Karoliina oli kolmevuotias, ja siellä hän kävi myös ala-astetta. Amerikan-vuosilta ovat peräisin Karoliinan ulospäinsuuntautuneisuus ja itsevarmuus.

Kansainvälisyys näkyy myös Karoliinan opinnoissa, sillä hän opiskelee eläinlääkäriksi Tartossa Virossa. Karoliinalle on tärkeää, että Virossa voi opiskella ammattiin englannin kielellä ja pystyy tekemään harjoittelujaksoja ulkomailla.

Kandikesää kaupungin eläinlääkärinä Halikossa Karoliina ei pahemmin jännitä, vaikka se tuokin mukanaan aivan uudenlaisia tilanteita ja haasteita. Karoliinalle on selvää, että kandina on monia asioita, mitä hän ei vielä tiedä, mutta se, että yrittää parhaansa, on kaikkein tärkeintä.
– Pitää olla sydän oikeassa paikassa ja järki päässä, niin ei siinä hirveän pahasti pieleen voi mennä.

"Etelässä joutuu vähän neutralisoimaan puheitaan"

Sari Mäkelä on 24-vuotias Helsingin yliopiston eläinlääketieteen kandidaatti, joka on kotoisin Pohjanmaalta. Vaikka Sari on syntynyt Lapualla ja lapsuutensa siellä viettänyt, hänestä Kurikka tuntuu enemmän kotipaikkakunnalta. Siellä hän on asunut jo useamman vuoden yhdessä avomiehensä Jussi Lohikosken kanssa. Kesätyö Kärrytien Eläinasemalla Kurikassa on toiveiden täyttymys.

Sarin lapsuuskoti on maaseudulla, noin 24 kilometriä Lapuan kirkonkylältä. Kotona ei ollut eläimiä kissoja enempää, mutta Kurikkaan Sari on hankkinut itselleen kaksi omaa ylläpitohoidossa olevaa shetlanninponia ja kaksi persoonallista koiraa.
– Tyyne on aika jästipää. Se on sellainen hyvin pystykorvan luonteinen, aika haukkuherkkä. Oiva on kuuliainen ja tottelevainen ja semmonen, että se haluaa tehdä asioita nimenomaan mun kanssa.

Sari on luonteeltaan toimelias ja aikaansaava: jos jotakin tehdään, niin sitten tehdään, eikä vitkastella. Avomies Jussi kertoo, että jos Sari alkaa siivota kotona, koko omakotitalo on tunnissa puhdas. Sama toimeliaisuus näkyy Sarissa myös eläinlääkärin töissä.


Sarin unelma on valmistua eläinlääkäriksi ja saada Kurikassa omakotitalon pihaan oma talli ja hevoset – ja koirille oma alue juoksennella. Työpaikka Kurikassa on osa tätä unelmaa, ja se, ettei omaa pohjanmaan murretta tarvitse alkaa neutralisoida.
– Täällä on kaikki tuttuja. On tietyllä tavalla helpompaa, kun mulle tulee asiakkaaksi joku, joka tuntee tai jonka mä tunnen, niin mä tiedän sen tavat. Ja mä tiedän että mun ei tartte jännittää, että no voinkohan mä nyt sille sanoa näin. Eteläs on justiin se, että kun joutuu vähän neutralisoimaan, kun kukaan ei ymmärrä tai sä saat toistaa sen viis kertaa ja selittää viel päälle.

Kandit