Hyppää pääsisältöön

Roskasta raaka-aineeksi – Suomi suuntaa kohti uutta muovitaloutta

muovikääreitä lähikuvassa
muovikääreitä lähikuvassa Kuva: Yle / Johanna Reen Yle Tiede,I love muovi

Muoviin pakkaaminen tuottaa enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia – kunhan emme heitä muovia luontoon! Uudet biopohjaiset materiaalit ovat myös osa ratkaisua, mutta ne eivät ole aina tai automaattisesti fossiilisia materiaaleja parempia.

– Hyvä pakkaus suojaa elintarviketta muun muassa kolhuilta, valolta, hapelta, kostumiselta ja mikrobeilta sekä myös kuivumiselta, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri.

Katajajuuren mukaan pakkaaminen on tehokkain keino vähentää ruokahävikkiä ja muovi on siinä tehtävässä hyvä vaihtoehto. Muovit ovat keveitä, kestäviä, muovattavia, suojaavia, ja suurimmaksi osaksi kierrätettävissä uusiokäyttöön tai käytettäväksi energiaksi.

– Jos muovi päätyy luontoon tai ihmisen kehon sisään, se on potentiaalinen ympäristö- ja terveysriski. Muuten muovin aiheuttamat ympäristövaikutukset koko elintarvikeketjussa, mikromuovia lukuun ottamatta, ovat vähäisiä, Katajajuuri lisää.

Pakkaus suojaa pilaantumiselta ja vähentää ruokahävikkiä

Luonnonvarakeskus Lukessa on tutkittu pitkään ruoan ja ruoantuotannon ympäristövaikutuksia. Elinkaaritarkastelussa on mukana myös pakkaukset ja koko logistiikkaketju.

Elintarvikepakkauksilta vaaditaan paljon. Pakkauksen tehtävänä on saattaa elintarvike ehjänä ja pilaantumatta tehtaalta kaupan varastoon, edelleen hyllyyn ja sieltä kuluttajalle ja koko ketjun ajan ehkäistä ruokahävikkiä.

Elintarvikkeet voidaan pakata kokonaan muovista valmistettuihin pakkauksiin tai useista materiaaleista kerrostettuihin monikerrospakkauksiin.

– Itse pakkauksen ympäristövaikutus ketjussa on todella pieni suhteessa varsinaisen ruoan tuotantoon, muistuttaa Katajajuuri, joka katsoo muovia ruokaketjun ja kestävyystieteiden näkökulmasta. .

muoviin kääritty yrtti
muoviin kääritty yrtti Kuva: Yle / Johanna Reen Yle Tiede,I love muovi

EU-komissio on päättänyt puolittaa ruokahävikin, ja vuodesta 2020 alkaen on maiden mitattava ja raportoitava ruokahävikkinsä ja elintarvikejätteensä koko ketjusta. Kirittävää riittää:

– Tällä hetkellä kauppa heittää pois 1–2 prosenttia, kuluttajat 5–6 prosenttia syömäkelpoisesta ruoasta.

Vain kolmasosa muovijätteestä kiertää

Noin 60–70 prosenttia muovijätteestä syntyy pakkauksista. Maailman raakaöljystä käytetään muovin valmistukseen 4–6 prosenttia, eikä määrä ole laskussa.

Ongelmana on, että kaikesta 1950-luvulta lähtien valmistetusta muovista on kaatopaikoilla tai luonnossa noin 55 prosenttia. Nyt korjataan siis myös vanhoja syntejä.

– Muovi pitää saada kiertoon, ja suunnitella pakkaukset ja tuotteiden materiaalit niin, että ajattelemme koko elinkaarta. Olemme rakentamassa uutta muovitaloutta, johon kuuluvat myös uudet raaka-aineet, sanoo tekniikan tohtori Maija Pohjakallio, joka vetää VTT:llä Materiaalien prosessointi ja kiertotalouden ratkaisut -tiimiä.

Katso, miten kodin tavalliset muovipakkaukset voivat syntyä uudelleen, kun ne lajitellaan: (Artikkeli jatkuu videon alla)

Suurimpana haasteena on kerääminen ja kerätyn jätteen hyödyntäminen uusien materiaalien valmistuksessa. Euroopan tasolla muovijätteestä kerätään kierrätykseen noin kolmasosa, mutta uusiomuoviksi asti saadaan kierrätettyä vain noin kuusi prosenttia.

Pohjakallio täsmentää, että kaikkein suurin ongelma muovissa on yhä se, että järjestelmästä vuotaa muovia ulos, sekä näkyvänä roskana että mikromuovina.

Lisäksi suuri määrä muovia on muun muassa sähkö- ja elektroniikka- sekä autoromussa, jota kuitenkin kierrätetään vain vähän niiden sisältämien haitallisten aineiden vuoksi.

– Samalla kun vähennetään riippuvuutta neitseellisistä fossiilisista raaka-aineista, pitäisi tutkia ja kehittää uusia teknologioita siihen, miten haitalliset aineet saadaan pois kierrosta.

Elinkaari mukaan suunnitteluun

Tällä hetkellä tuotteiden valmistajat joutuvat miettimään, miten omien tuotteiden ja pakkausten kierrätyksestä huolehditaan. Pakkausmateriaalien valinta lähtee liikkeelle tuotteiden suunnittelusta ja tuotekehityksestä.

Kaikkein kipeimmin hyviä pakkauksia tarvittaisiin kehittyvissä maissa kuten Aasiassa, jossa ruokaa pilaantuu eniten. Siellä myös muovia heitetään kaikkein eniten luontoon.

Erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan parhaat pakkausmateriaalit ovat pitkällä tähtäimellä sellaisia, jotka voidaan tuottaa erilaisista sivu- ja jätevirroista ja jotka suojaavat hyvin tuotetta ja tarvittaessa hajoavat, jos ne päätyvät luontoon.

Uudet biopohjaiset pakkausratkaisut ovat myös osa ratkaisua, kunhan varmistutaan, että niiden suorituskyky on kehitetty perinteisen muovin tasolle.

Tietyissä käyttökohteissa perinteinen muovi on hyvä korvata biopohjaisilla ratkaisuilla, mutta ei kuitenkaan kaikissa. Ratkaisut eivät sulje toisiaan pois vaan päinvastoin täydentävät toisiaan.

Mikään jäte ei kierrä niin tehokkaasti kuin palautuspullot. Katso video: (Artikkeli jatkuu videon alla)

Pohjakallio muistuttaa, että myös uusia pakkauksia kehitettäessä pitää katsoa koko elinkaarta.

– Joskus biopohjaisilla pakkausmateriaaleilla se voi olla huonompi kuin fossiilisilla. Tilanteen monimutkaisuutta kuvaa se, että kaikki fossiiliset materiaalit eivät ole pahoja ja kaikki biomateriaalit hyviä, tai päinvastoin.

Kompostoituvia ja biohajoavia materiaaleja

– Tällä hetkellä globaaleilla markkinoilla olevasta muovista vain vajaa yksi prosentti on biopohjaista. Osuus kuitenkin kasvaa ja olisi tärkeää, että biopohjaisille ja biohajoaville muoveille rakennetaan tarkoituksenmukaiset reitit siihen, miten ne saadaan kiertoon materiaaleina tai kompostoinnin kautta, sanoo Maija Pohjakallio VTT:ltä.

Pieni osa muoveista on biohajoavia, mutta niistäkään enemmistö ei kuitenkaan hajoa tavallisessa kotikompostissa vaan ainoastaan teollisissa kierrätysprosesseissa.

Eivätkä kaikki biopohjaiset muovit ole biohajoavia, vaan niille sopisi vaikkapa mekaaninen tai kemiallinen kierrätys.

– Globaalia kysymystä pakkausmateriaalien valinnasta ei ratkaista sillä, että siirrytään kokonaan maataloudesta tai metsästä saataviin biopohjaisiin raaka-aineisiin, Katajajuuri täsmentää.

Teknologiaa kiritettävä

Maija Pohjakallion mukaan nyt kiritään jätteiden keräystavoitteessa, mutta teknologioiden kehityksessä olemme vielä jäljessä. Siihen pitäisi nyt voimaperäisesti panostaa.

– Eri teollisuudenalat voisivat yhdessä kehittää uutta muovitaloutta. Tässä on valtavat mahdollisuudet sekä petrokemian- että metsäteollisuuden yrityksillä. Uusien materiaalien ympärille on myös syntynyt lupaavia start-upeja.

Esimerkiksi kemian teollisuus voi käyttää raaka-aineenaan muovijätteestä lämmön ja paineen avulla valmistettua pyrolyysiöljyä ja korvata sillä neitseellisten fossiilisten raaka-aineiden käyttöä. Metsäteollisuus kehittää taas puun kuiduista uusia biomateriaaleja.

– Ilmastohaaste ei tällä hetkellä ole muovin tuotannon isoin ongelma, sillä vain noin kaksi prosenttia teollisuuden ja energiantuotannon ilmastopäästöistä tulee muovin valmistuksesta.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri täsmentää vielä, että itse asiassa hyvillä muovipakkauksilla voidaan saavuttaa jopa ilmastohyötyjä ruokahävikin vähentymisen kautta.

Mistä puhumme, kun puhumme muovista?

  • Muovi on yleisnimi eri muovilajeille, joita on markkinoilla yli 500 000 erilaista.
  • Ns. valtamuovit muodostavat yli 70 % kaikista markkinoilla olevista muoveista. Niistä valmistetaan muovikassit, suojakalvot, PET-pullot ja kanisterit, lihapakkaukset ja karamellipussit ja myös tekstiilejä kuten fleece.
  • Muita muovityyppejä ovat tekniset muovit sekä erikoismuovit.
  • Muovit voidaan jakaa myös kesto- ja kertamuoveihin. Kertamuoveja käytetään esimerkiksi tuulivoimaloiden lavoissa ja lasikuituveneissä. Kertamuovit eivät ole mekaanisesti kierrätettävissä, mutta kemiallista kierrätystä on niillekin kehitteillä.

Teksti: Helena Raunio