Hyppää pääsisältöön

Rut Brykin tuhoutuneeksi luultu mestariteos löytyi mystisesti ja palasi kotiin – KulttuuriCocktail pääsi seuraamaan sen pystytystä

Rut Bryk kävelee taideteoksensa ohitse.
Rut Bryk tarkastelemassa Muuttolinnun laulu -teostaan vuonna 1974. Rut Bryk kävelee taideteoksensa ohitse. Kuva: Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö Rut Bryk,KulttuuriCocktail

Suomalaisen keramiikkataiteen äidin, Rut Brykin, yksi merkittävimmistä teoksista on ollut kateissa yli 12 vuotta. Kyseessä on Muuttolinnun laulu -niminen monumentaalityö, jonka historiasta edes Brykin omaiset eivät tiedä juuri mitään. Teos ilmestyi yllättäen reilu kuukausi sitten saksalaiseen huutokauppaan, josta kauppaneuvos ja taiteen kerääjä Kyösti Kakkonen osti sen. KulttuuriCocktail oli seuraamassa teoksen kotiinpaluuta ja pystyttämistä.

Saksalainen keksitehdas. Se oli ainoa tieto Muuttolinnun laulun olinpaikasta pitkään aikaan.

Kun Rut Brykin perikunta alkoi etsiä teosta vuonna 2006, selvisi, ettei keksitehtaassa tiedetty mitään valtavasta keramiikkatyöstä. Etsintöjä jatkettiin tulevaa juhlanäyttelyä ja siihen liittyvää julkaisua varten, tuloksetta.

Seuraavana vuonna ilmestyneessä Brykin teoksia käsittelevässä kirjassa mainitaan: "Muuttolinnun laulu / Singing of Migratory Bird Kaakelisommitelma / tile composition (tuhoutunut / wrecked) 1974".

Tänä keväänä teos ilmestyi saksalaiseen huutokauppaan. Brykin pojantytär Petra Wirkkala ei meinannut uskoa silmiään. Ei meinannut kukaan muukaan. Olin itsekin hämmästynyt – Brykin teosten fanina olin pitänyt Muuttolinnun laulua hänen tuotantonsa maagisena ja ikuisiksi ajoiksi mystisesti kadonneena avainteoksena, josta olin nähnyt vain muutaman pienen kuvan.

– Tieto tuli kaikille täydellisenä yllätyksenä. Haukoin hetken henkeäni. Näin suuri monumentaaliteos ei ole pelkästään Brykin tuotannon kannalta merkittävä, vaan se on myös pala Suomen kulttuurihistoriaa, Wirkkala sanoo.

Kuka päätti myydä teoksen? Missä kaikkialla se on ollut vuosikymmenien ajan? Miksi se oli tilattu Brykiltä Saksaan? Miksi juuri Brykiltä? Näihin kysymyksiin ei tiedetä vastauksia. On hyvin mahdollista, että teoksen historia jää mysteeriksi. Brykin arkistoista ei ole löytynyt toistaiseksi mitään tietoa Muuttolinnun laulusta.

Selvillä on vain se, että teosta säilytettiin pari vuotta saksalaisen kuljetus- ja kuriiripalveluyhtiö DHL:n kiinteistön tiloissa Saksassa. Sitäkään ei tiedetä, miksi juuri siellä.

Käsi pitää kiinni Rut Brykin taideteoksen reunasta.
Käsi pitää kiinni Rut Brykin taideteoksen reunasta. Kuva: Tuomas Karemo/ Yle Käsi,Rut Bryk

"Muuttolintu on saatava kotiin", ajatteli kauppaneuvos ja taiteen kerääjä Kyösti Kakkonen kuullessaan huutokaupasta. Hän laskeskeli, että lähes kolme metriä korkea ja viisi metriä leveä teos mahtuisi hänen Helsingin-kotinsa olohuoneen seinälle.

Työtä voisi verrata niin kokonsa kuin tyylinsä puolesta Brykin myöhäiskauden toiseen monumentaaliteokseen Kaupunki auringossa (1975). Sitä voi käydä ihastelemassa Helsingin kaupungintalon portaikossa.

Kakkonen voitti huutokaupan. Huutajia oli hänen lisäkseen Sveitsistä, Saksasta ja Ruotsista. Teos maksaa noin 100 000 euroa, kun siihen lisätään huutokauppahinnan päälle muut kustannukset. Kakkonen lähetti kokoelmansa intendentin seuraamaan teoksen purkamista Hannoveriin ja hoitamaan kuljetuksen Suomeen.

Miehet pystyttävät Rut Brykin keramiikkateosta.
Miehet pystyttävät Rut Brykin keramiikkateosta. Kuva: Tuomas Karemo/ Yle Rut Bryk

Maanantaina aamupäivästä alkaa tapahtua. Kahdeksan työntekijää häärää Kyösti Kakkosen Helsingin-kodin olohuoneessa. Osa heistä on jo nyt hiessä ährätessään lautojen, mittalaitteiden ja telineiden kanssa. Ikkunoista avautuu näkymä Bulevardille ja Ruttopuistoon. Laimea takatalvi tervehtii taivaalta.

Olen utelias kuulemaan Kakkosen kommentteja teoksen hinnasta, mutta hän ohittaa aiheen, kuten arvelinkin. Kakkonen toteaa Muuttolinnun laulun olevan erittäin merkittävä teos suomalaisen taidehistorian kannalta. Hän aikoo antaa sen myöhemmin lainaan Espoon modernin taiteen museoon Emmaan.

Muuttolinnun laulu saapuu eteisaulaan osa kerrallaan. Se ei ole ihan heppoista tekoa: kuuteen osaan jaettu teos painaa tonnin.

– Osien saumakohtiin tulee kipsitäyte. Sen poistamiseen kului kuusi tuntia, kun purimme teoksen Saksassa. Siihen päälle vielä osien irrottaminen. Meillä tulee myös täällä päässä pitkä päivä, varoittaa Kyösti Kakkosen taidekokoelman intendentti, maisteri Juhani Kukkonen.

Käsi pitää kiinni Rut Brykin taideteoksen reunasta.
Käsi pitää kiinni Rut Brykin taideteoksen reunasta. Kuva: Tuomas Karemo/ Yle Rut Bryk

Istun lattialle tarkkailemaan pystytystä. Kuulen kymmeniä kertoja Kukkosen "pari milliä vielä" -komennuksen, näen hiestä helmeileviä otsia, epäonnistuneita nostoyrityksiä ja muutamia läheltä piti -tilanteita.

Vaikka teos on järkälemäinen, se vaatii äärimmäisen yksityiskohtaista tarkkuutta. Taidemuseo Emman esinekonservaattori Ane Orue-Etxebarria pohtii, kauanko hänellä menee teoksen tuhansien pienten nappuloiden puhdistamiseen ja mitä ainetta hän käyttäisi tyhjien saumakohtien peittämiseen. Ulkona kulkevan raitiovaunun aiheuttama tärinä saattaa vaikuttaa kipsiin – kaikki täytyy ottaa huomioon.

Luulen, että myös Brykin työskentely on ollut vastaavanlainen yhdistelmä voimia vaativaa puurtamista ja loputonta yksityiskohtien hiomista. Sellaisen kuvan olen saanut hänen kollegoidensa ja läheistensä kertomusten perusteella.

Hänellä ei ollut käytössään isoa tiimiä – taiteilija teki töitä lähinnä yksin tai assistenttinsa kanssa. Se tuntuu hurjalta. Rut Bryk oli pienikokoinen ja hento nainen, joka puhui hiljaisella äänellä.

Miehet nojaavat Rut Brykin isoon keramiikkateokseen.
Miehet nojaavat Rut Brykin isoon keramiikkateokseen. Kuva: Tuomas Karemo/ Yle Rut Bryk

Turva. Se on sana, johon palaan alituiseen katsoessani Muuttolinnun laulun osien hidasta siirtymistä Kakkosen kodin seinälle. Ensimmäisen kerran koin turvan vuonna 2007 Designmuseon suuressa Rut Bryk -näyttelyssä.

Äitini oli kuollut vastikään, oloni oli turvaton. Päädyin näyttelyyn sattumalta. En tiennyt Brykistä tai keramiikkataiteesta etukäteen yhtään mitään. Tuossa näyttelyssä koin ensimmäistä kertaa turvan äitini kuoleman jälkeen. Tunne oli niin suuri, että palasin Designmuseoon vielä kolmisen kertaa.

Nimi Bryk tulee saksan sanasta silta. Taidehistorioitsija Harri Kalha onkin sanonut leikkimielisesti, että Rut Bryk oli sukunimensä mukaisesti silta eri maailmojen välillä: feminiinisestä maskuliinisuuteen tai lyyrisestä konstruktiiviseen.

Kalhan silta-assosiaatio tuntuu pätevän myös hengellisellä tasolla. Kun näin ensimmäistä kertaa erikoisia värejä hehkuvat keramiikkateokset Designmuseon hämärissä huoneissa, tuntui kuin olisin päässyt kahden maailman väliin. En ole uskonnollinen ihminen, mutta Brykin teoksia katsoessani koin tuonpuoleisuuden – aivan kuin olisin nähnyt lasitteiden läpi jonnekin muualle, paikkaan, jota tuntemassani maailmassa ei ole.

Näyttelyn päätyttyä pidin Brykiä Suomen parhaana taiteilijana. En ole muuttanut mielipidettäni.

Työmies Rut Brykin teoksen edessä.
Työmies Rut Brykin teoksen edessä. Kuva: Tuomas Karemo/ Yle Rut Bryk

Työnjohtaja huutaa, että Muuttolinnun kolmas osa siirtyy kohta seinälle. Sanon tilannetta seuraavalle Kyösti Kakkoselle, että olen hänelle kateellinen. Kakkonen on rikas ja hän voi ostaa minkä tahansa Brykin työn.

Olen joskus ajatellut, että Kakkosella on niin paljon rahaa, ettei hän voi kokea enää todellista riemua uusien taideteosten ostamisesta. Tämä ei näköhavaintoni perusteella pidä paikkaansa. Kakkonen ravaa monta kertaa katsomassa pystytystä varsin jännittyneenä ja pikkupoikamaisen innostuneena. Hänen kätensä liikeradat muuttuvat iloisen vispaaviksi, kun hän ilmestyy olohuoneeseen seuraamaan työskentelyä.

Kuulen Kakkosen myös puhuvan taiteesta suurella intohimolla ja paneutuneisuudella – eikä vain havaitessaan minut lehtiöni kanssa.

Kakkonen ei ole kerännyt taidetta vain itseään ajatellen. Hän on ostanut ulkomailta valtavan määrän suomalaista designia takaisin kotiin ja antanut siitä suuren osan näyttelyihin.

– Tämä on minun Suomi-projektini, sanoo Kakkonen.

Mutta on hän varmasti myös onnellinen saadessaan omistaa niin paljon kaunista ja arvokasta taidetta. Miksei olisi?

Ihmettelin jo ala-asteen uskonnontunnilla kuulemaani latteutta, ettei tavaraa voi ottaa mukaan taivaaseen. Mieleni teki huutaa, että ei voikaan, koska ei ole mitään taivasta. Nimenomaan nyt kannattaa kerätä itselleen kauniita esineitä täällä maan päällä ja nauttia niistä vielä, kun ehtii!

Miehet pystyttävät Rut Brykin keramiikkateosta.
Miehet pystyttävät Rut Brykin keramiikkateosta. Kuva: Tuomas Karemo/ Yle Rut Bryk

Taivas alkaa pimetä. Seitsemän aikaan illalla on valmista. Kakkonen tuo sampanjalasit ja sanoo: "Muuttolintu lensi kotiin." Nostamme maljat. Huoneessa haisee väkevältä hieltä.

Ilmassa leijuu kysymyksiä vailla vastauksia. Kuinka kauan Brykillä meni tämän työn tekemiseen? Mistä sen nimi tulee? Miksi ja minne se katosi? Mitähän Bryk sanoisi tapahtuneesta? Tuleeko myös hänen toinen kadonnut, laivan mukana uponnut teoksensa löytymään vielä joskus?

Vaikka teos on vielä hieman keskeneräinen, puhdistamatta ja konservoimatta, sen näkeminen tuntuu järisyttävältä.

Painan kämmeneni hennosti keramiikkaseinää vasten niin kuin olen nähnyt valokuvassa myös Brykin tekevän. Olen turvassa. Niin on myös Muuttolinnun laulu.

Rut Bryk Muuttolinnun laulun edessä
Rut Bryk Muuttolinnun laulun edessä Kuva: Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiö KulttuuriCocktail
Kommentit