Hyppää pääsisältöön

Tutkija: “Ilmastonmuutoksella voi olla hurjia vaikutuksia arktiseen luontoon" - Lisääntyminen epäonnistui myskihäristä pölyttäjäkärpäsiin

Myskihärkä Itä-Grönlannissa kesällä vihreällä tundralla takana jylhiä vuoria.
Myskihärät eivät saaneet viime kesänä lainkaan jälkeläisiä Tomas Roslinin tutkimusalueella Grönlannissa. Myskihärkä Itä-Grönlannissa kesällä vihreällä tundralla takana jylhiä vuoria. Kuva: Lars Holst Hansen/Aarhusin yliopisto myskihärkä,Grönlanti

Ilmastonmuutos korostuu arktisessa luonnossa. Keväät ja kesät lämpenevät sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi mennään. Toisaalta myös ääriolosuhteet, kuten poikkeuksellisen runsaslumiset keväät lisääntyvät. Viime kesänä tästä saatiin varoittava muistutus Koillis-Grönlannissa: kesä tuli niin myöhään, ettei juuri minkään eliöryhmän lisääntyminen onnistunut.

Jatkuvasti aikaistuvia keväitä ja toinen toistaan lämpimämpiä kesiä. Lumien sulamista, ruohon kasvamista ja kasvien kukkimista yhä varhemmin. Näitä professori Tomas Roslin Ruotsin maatalousyliopistosta Uppsalasta on hämmästellyt vuosi toisensa jälkeen.

Hän on käynyt Grönlannissa joka vuosi jo kahdentoista vuoden ajan ja nähnyt, miten voimakkaasti ilmastonmuutos vaikuttaa arktiseen luontoon.

Tutkimusalue Koillis-Grönlannissa on ilmastoltaan maapallon nopeimmin muuttuvia seutuja. Kesän lämpötila on noussut jo lähes kahdella asteella vuodesta 1996, ja lumen sulaminen on aikaistunut noin kahdeksan päivää vuosikymmentä kohden.

Mutta viime kesänä Roslin sai varoittavan muistutuksen siitä, miten ilmastonmuutos ei ole vain lämpenemistä - se tuo mukanaan myös ääriolosuhteita. Kuten poikkeuksellisen myöhäisiä keväitä.

Lunta satoi talvella huomattavan paljon, ja se suli kuukautta myöhemmin kuin tavallisesti.
- Näin omin silmin, miten hurjia vaikutuksia sillä voi olla Arktiksella.

Siemenet eivät ehtineet itää eivätkä hyönteiset kuoriutua

Kun tutkijat saapuivat tutkimusalueelleen toukokuussa, näkymä hämmästytti. Lunta oli maassa monen metrin kinoksina. Vielä heinäkuun alussa puolet maasta oli lumen peitossa.

Kaikki oli erilaista mitä aiempina kesinä.

Vihreästä maasta tai maisemaa hallitsevista valkoisista lapinvuokon kukista ei ollut tietoakaan, vaikka normaalisti kasvit ovat parhaassa kasvussaan ja puhjenneet kukkaan heinäkuun alussa.

Myös lintujen äänekäs pesimäreviirien puolustus huuti poissaolollaan. Kyseessä oli oikeasti hiljainen kevät - tai lähinnä ikuinen takatalvi.

Tavallisesti myös eläinten lisääntyminen on heinäkuun alussa huipussaan: hyönteiset ovat toukkavaiheessa, linnunpoikaset jo kuoriutuneet ja nisäkkäiden poikaset syntyneet.
- Lumen sulaminen niin myöhään heijastui koko ekosysteemiin: kasvit eivät pystyneet kasvamaan, eivätkä eläimet saaneet lumen alta syötävää.

Tomas Roslin tanskalaisine kollegoineen tutkii joka kesä noin kymmentä tärkeintä kasvilajia ja kuuttakymmentä erikokoista eläinlajia myskihäristä pölyttäjähyönteisiin.

Minkään tarkastellun eliölajin lisääntyminen ei onnistunut kunnolla, ei kasvien eikä eläinten.

Kasvit eivät ehtineet kukkaansa tai kukkivat niin myöhään, että kukkien pölyttyminen ja siementen itäminen oli epätodennäköistä ennen roudan tuloa.

Oli niin kylmää, että hyönteiset kuoriutuivat tavattoman myöhään. Tämä heijastui ravintoketjussa eteenpäin, koska hyönteisiä on niin paljon ja ne ovat tärkeää ravintoa pohjoisessa.

Jopa runsaslukuisen linnun lisääntyminen romahti

Pulmussirrejä pesii koillis-Grönlannissa paljon. Se on kahlaajalintu, joka etsii ravintonsa tunturinummilta pesimäaikaan. Roslinin kollegoiden rutiinitutkimuksiin kuuluu myös sirrien punnitseminen.

Aikuisten lintujen paino romahti, eivätkä pulmussirrit saaneet lainkaan poikasia, koska hyönteisiä ei ollut. Osa kahlaajista muuttaa Afrikasta Grönlantiin asti pesimään. Nyt koko matka Grönlantiin oli turha, koska poikasia ei saatu maailmalle.

Itä-Grönlannissa on myös myskihärkiä. Ne ovat suuria vuohieläimiä, jotka kuuluvat samaan sarjaan jo sukupuuttoon kuolleiden mammuttien ja alkuhärkien kanssa: isoja kasvinsyöjänisäkkäitä, jotka elivät pohjoisen pallonpuoliskon laajoilla ruohoaroilla viimeisen jääkauden aikana.

Suuret puuttomat tundra-alueet ja se, ettei myskihärkiä metsästetä Koillis-Grönlannin kansallispuiston alueella, ovat mahdollistaneet lajin säilymisen näihin päiviin asti.

Myöhäisen lumien sulamisen takia myskihärillekään ei riittänyt syötävää.

Hyvänä vuonna joka toisella naaraalla on pienokainen vierellään. Nyt niitä ei näkynyt lainkaan.

Tomas Roslin sai itsekin elävän muistutuksen siitä, että lämpötilan lisäksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia tarkasteltaessa huomio pitää kiinnittää entistä enemmän myös sateiden mahdolliseen lisääntymiseen ja ääri-ilmiöiden runsastumiseen. Paksu lumipeite ja siitä johtuva myöhäinen kesä voivat muuttaa koko ekosysteemiä merkittävästi.
- Ensi kesä ja tulevat vuodet ovat jännittäviä, koska näemme, miten huono vuosi heijastuu kasveihin ja eläimiin jatkossa.

Lunta satoi huomattavan paljon myös muualla Grönlannissa ja Kanadassa, eli vastaava ilmiö on saattanut tapahtua laajoilla alueilla.

Kevään lämpeneminen eriaikaistaa kukat ja pölyttäjät

Kärpänen lapinvuokon kukalla
Lapinvuokon yleisin pölyttäjä on tavallista kärpästä muistuttava surisija. Kärpänen lapinvuokon kukalla Kuva: Claus Rasmussen/Aarhusin yliopisto kärpäset,pölyttäjät,Lapinvuokko

Aiempina vuosina Roslin on todistanut alueen lämpenemistä ja tutkinut sen vaikutusta kukkiin ja niitä pölyttäviin hyönteisiin. Arktiksella nämä pölyttäjät ovat usein pieniä kärpäsiä.

Kun keväät ovat lämmenneet, lapinvuokko ja muut kasvit ovat aikaistaneet kukkimista. Ne reagoivat lämmön lisääntymiseen ja lumen aikaisempaan lähtemiseen.

Pölyttäjillä vastaavaa muutosta ei tapahtunut. Niiden esiintymisaika seurasi jotain muuta ympäristön vihjettä. Pölyttäjiä lenteli runsaina vielä silloin, kun merkittävin kasvi eli lapinvuokko jo lopetteli kukkimistaan.

Lisäksi kukkien määrä heijastui seuraavaan kesään: kun hyönteisten ajoitus osui hyvin yhteen kukinnan kanssa, oli hyönteisiä paljon myös seuraavana kesänä. Toisinpäin ajateltuna huonon ajoituksen vaikutus näkyi seuraavan vuoden pienempänä hyönteismääränä.
- Toisaalta arktisilla alueilla on tavallista, että vuosien välillä on suurta vaihtelua. Tiettyyn rajaan asti yksikin hyvä vuosi voi parantaa tilannetta merkittävästi.

Mutta jos keväät lämpenevät jatkuvasti ja epätahtisuus kukkien ja pölyttäjien välillä voimistuu, kiihtyy negatiivinen kehitys tulevina vuosina.

Hyönteiset ja pölyttäjät ovat riippuvaisia toisistaan: houkuttelevat kukat ovat kehittyneet, jotta kärpänen tai muu pölyttäjä lentäisi kukkaan ja siirtäisi siitepölyä toiseen kukkaan. Se on lisääntymisen elinehto.

Jos hyönteisille tärkein kasvi ja sitä pölyttävät hyönteiset joutuvat kokonaan erilleen, kasvit eivät pysty lisääntymään. Toisaalta hyönteiset ovat yleisin eläinryhmä ja ravintoverkon perusta. Pahimmillaan lapinvuokon ja kärpäsen eriaikaisuus voisi romahduttaa koko eliöyhteisön.
- Arktisen luonnon tutkijana olen tästä todella huolissani. Meidän täytyy ymmärtää, että eliöt ovat toisistaan aivan yhtä riippuvaisia lähellä napoja kuin muualla maailmassa. Nopea lämpeneminen voi muuttaa luonnon koko toiminnan.

Kuuntele Minna Pyykön maailma, jossa professori Tomas Roslin kertoo tutkijan elämästä Grönlannissa Radio Suomessa sunnuntaiaamuna 14.4.klo 8:30.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto