Hyppää pääsisältöön

Bisnestä sisäilman myrkkymittauksilla: käsikirjoitus

Teksti, jossa lukee Käsikirjoitus.
Teksti, jossa lukee Käsikirjoitus. MOT,käsikirjoitukset

Timo Huhtilainen:
“Ei pahimmallekaan vihamiehelle tällaista rumbaa päälle. Se on niin totalitäärinen se muutos, kun sulla lähteet kaikki.”

Heli Kananen:
“Työkyky, lasten terveys, koko elämä. Kaikki varat ovat kiinni talossa.”

Tämä juttu kertoo kahdesta perheestä, jotka pakenivat uusista kodeistaan terveysoireiden takia. Ahdinkoon joutuneille kaupitellaan sisäilmamittauksia, jotka saavat valtion tutkimuslaitoksilta kovaa kritiikkiä.

Anne Hyvärinen:
“Jos käytetään niitä menetelmiä, niin silloin voidaan tehdä joko virheellisiä johtopäätöksiä tai virheellisiä toimenpiteitä.”

Elisa Aattela:
“Me olemme tuhansia näytteitä tutkineet, ja saaneet selville, että kun ihmiset oirehtii, niin sieltä löytyy sisäilmasta myrkyllisyyttä.”

MOT: Bisnestä sisäilman myrkkymittauksilla

Vuonna 2010 länsiuusmaalainen Huhtilaisten perhe tilasi talopaketin. He halusivat unelmiensa kodin, jossa on tilaa mutta ei remonttitarpeita.

Emilia Huhtilainen:
“Kaikki on varmasti priimaa. Pysytään terveinä, voidaan elää huoletta.”

MOT: Miten asuminen sujui muuton jälkeen?

Emilia Huhtilainen:
“Kuukausi meni tosi hyvin, sitten alettiin sairastamaan. Tautia taudin perään. Flunssaa, korvatulehduksia, keuhko-oireita. Yht´äkkiä meillä oli jokaisella siitepölyallergia.”

Timo Huhtilainen:
“Ei ymmärretty syyttää taloa. Eihän tällainen uusi talo... sullahan on uusi taloa, eihän se voi olla mikään syy mihinkään.”

Perheen lemmikitkin sairastelivat. Talon kuntoa on selvitetty lukuisilla tutkimuksilla. Siksi rakenteita on avattu.

MOT: Mikä on saanut teidät vakuuttuneeksi, että nimenomaan talo on syy moniin terveysongelmiin, mitä teillä on tullut vastaan?

Emilia Huhtilainen:
“Ei meillä ollut mitään sellaisia terveysongelmia ennen tätä taloa.”

Vuonna 2015 eli reilun kolmen vuoden asumisen jälkeen perhe jätti talonsa.

MOT: Mikä oli viimeinen pisara, mikä sai teidät muuttamaan pois?

Timo Huhtilainen:
“Me oltiin huonossa kunnossa. Emilia ei pystynyt tekemään enää mitään.”

Emilia Huhtilainen:
“Nyt pärjätään aika hyvin verrattuna siihen, mitä elämä oli vaikka kolme vuotta sitten.”

Heli Kananen:
“Monia raskaita asioita läpieläneenä toivoin, että olisi nyt lopulta saatu semmoinen pysyvä koti, jossa olisi ollut hyvä olla.”

Yläsavolainen Heli Kananen tilasi vuonna 2016 valmistalon . Eron jälkeen hän tarvitsi uuden kodin perheelleen. Huonolle sisäilmalle aiemmin herkistyneenä Kananen halusi minimoida sisäilmariskit. Mutta melko pian muuton jälkeen perhe alkoi sairastella.

Heli Kananen:
“Sitten rupes poskiontelot tulehtumaan, ja alkoi antibiottikuurien tarve. Lopulta se tilanne oli minullakin mennyt siihen, että astmalääkkeet olivat tapissa ja sisällä pystyin olemaan sitten enää tällainen pp3-hengityssuojain päällä.”

MOT: Terveysongelmia koko perheellä?

“Kyllä, kaikilla, ei ollut esimerkiksi vain minulla. Tytöt sairastelivat ihan yhtä lailla.”

Upouutta taloa remontoitiin laajasti sisäilman parantamiseksi - mutta terveysongelmat jatkuivat.

Heli Kananen:
“Sitä ei voinut millään tavalla uskoa, että se ei olisi hoidettavissa, mutta näin siinä sitten lopulta kävi.”

Kananen ajautui talotehtaan kanssa kiistaan. Samanlaisia tarinoita löytyy ympäri maata. Oireita saaneet ovat usein varmoja, että terveysongelmien syy on sisäilma, mutta asian todistaminen voi olla hyvin hankalaa.

Timo Huhtilainen:
”Tämä myytiin meille energiansäästötalona, mutta vuoti kuin katiska.”

Yksityisten kotien sijasta sisäilmaotsikoihin nousevat yleensä julkiset rakennukset.

Eero Soinio:
“Matot on vaihdettu 15 vuoden aikana varmaan neljään kertaan...tai jotain... ja aina epäonnistunut tämä remontti täällä. Tämä lattia on vasta ollut pari vuotta, ja tämäkin on todettu ongelmaksi.”

Lohjan lyseon lukion sitkeät sisäilmaongelmat johtivat 100 oppilaan osittaiseen kotiopiskeluun. Rakennus meni käyttökieltoon viime syksynä.

MOT: Mitenkä pitkään sisäilmaongelmia on täällä todettu?

Eero Soinio:
“Yli kymmenen vuotta.”

MOT: Miksei niitä ole saatu kuntoon sinä aikana?

“On yritetty ja korjattu useassa eri yhteydessä ja ei ole saatu korjattua.”

MOT: Mikä siinä on kiikastanut?

“Tämä on moniongelmainen rakennus.”

2000-luvulla lukion korjauksiin ja muutoksiin on palanut Lohjalla rahaa noin kuusi miljoonaa euroa. Sen jälkeen on keskusteltu rakennuksen purkamisesta. Viime vuonna Lohja kuitenkin päätti yli kymmenen miljoonan uusista korjauksista.

MOT: Mitä tästä voi oppia?

Eero Soinio:
“Pienellä tekemisellä ei saa mitään kunnollista. Se on meillä opittu kantapään kautta, että rakenneavaukset, tutkimukset ja rakenneselvittelyt pitää olla perusteelliset.”

Lohja haluaa ottaa sisäilmaongelmat vakavissaan. Vastaavantyyppisiä esimerkkejä korjaamisen vaikeuksista on helppo löytää ympäri maata.

Eero Soinio:
“Käsitykset muuttuu nopeasti, se mitä 10 vuotta sitten ajateltiin siitä, mikä on sisäilmaongelma ja miten se on korjattava, on muuttunut ihan täysin tähän päivään mennessä.”

Sisäilmaongelmat ovat avanneet markkinarakoja tuotekehitykselle.

Pekka Vuorijärvi:
“Näillä mitataan sisäilman laatua.”

MOT: Minkälainen kysyntä näille on Suomessa?

“Koko ajan kasvava”

Kimmo Häyrinen:
“Putsareiden avulla he pystyvät vuokralaiset muuttamaan heti sisälle sinne toimistoon sisällä, rupeavat tekeen työtä, ei tarvitse sitä kahden kolme kuukauden tuuletusaikaa uusien kalusteiden ja uusien materiaalien takia.”

Tässä on esillä uusinta uutta: E-keräin. Lupauksen mukaan sillä voidaan tutkia sisäilman laatua.

Elisa Aattela:
“Menetelmä on nopea, yksinkertainen, ja voidaan ympäri vuoden ottaa niitä näytteitä. Jotta saadaan selvitettyä tätä sisäilman toksisuutta. Eikä meidän tarvitse rakenteita avata. Voidaan ottaa sen näyte sisältä suoraan.”

Kyse on niin sanotusta sisäilman toksisuuden mittaamisesta - toisin sanoen keräimellä tutkitaan sisäilman haitallisuutta.

Elisa Aattela:
”No niin, tultiinpa tänne asuntoon sisään ja täytyy tehdä näitä aistihavaintoja ensin, koska ne ovat hyvin tärkeitä kun sisäilmaa tutkitaan.”

”Täällä näkyy korvausilmaventtiili. Sieltä ilma virtaa. Nämä on asioita jotka täytyy selvittää. Onhan täällä tuuletusikkunakin, täältä saa ilmaa vaihdettua.”

“Huurrekeräin on tosiaan tällainen teräslaatikko-, ja hiilihappojääyhdistelmällä me saadaan sisäilman vesihöyryä kerättyä.”

Kuulostaa hyvältä. Ei revittyjä tapetteja tai laminaatteja. Yhdellä tutkimuksella on mahdollista päästä korjaustarpeiden jäljille. Minkähänlaisen tuloksen luotettavaksi mainostettu toksisuusmittaus tuottaa kodissani, missä ei pitäisi olla sisäilmaongelmia?

MOT: Onko tämä sinun itse kehittelemä laite?

Elisa Aattela:
“Joo””

Näyte otetaan huurteesta, jota muodostuu laatikon kylkeen. Seuraavaksi näyte lähtee Tampereen yliopiston laboratorioon, missä tutkitaan sen vaikutusta ihmissoluihin.

Elisa Aattela:
“Me tehdään ihmissoluilla se testi, katsotaan kuoleeko ne solut vai. Mehän ei saada selville minkään aineen nimeä, vaan saadaan tieto siitä, onko se myrkyllistä se kerätty vesinäyte.”

MOT: Onko tapahtunut poismuuttoja, tai tehty käyttökieltoja näiden teidän testien vuoksi?

Elisa Aattela:
“Silloin kun tuo pitoisuus on todella ollut 15 tai 10 prosentin luokkaa, olen kehottanut heitä siirtymään väistöön.”

”Varsinkin jos esimerkiksi perheessä on pieniä lapsia, niin kyllä vanhemmille syntyy se tilanne, että he haluavat suojella lapsia, ja ovat siirtyneet väistöön. Ja myös julkisista tiloissa näistä tiloista on siirrytty väistöön.”

Kotien ohella toksisuusmittauksia on tehty lukuisissa julkisissa tiloissa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyssä vuonna 2015 joka kolmas kunta ilmoitti käyttäneensä niitä. MOT:n vastaavassa kyselyssä löytyi 30 toksisuustestejä käyttänyttä kuntaa. Iso joukko kuntia ei vastannut kyselyyn.

grafiikka: THL kysely 53, vastaajia 156, MOT kysely 30, vastaajia 200

Elisa Aattela:
”No niin. Me tällä lämpimällä vedellä vähän autetaan ja samalla varmistellaan, että ne rasvaliukoiset ainekset lähtee mukaan.”

Aattelan mukaan toksisuustestissä hälytyksen voi antaa esimerkiksi mikrobivaurio tai pesuaine.

Elisa Aattela:
“Meillä on kuitenkin pesu- ja puhdistusaineita, jotka sisältävät antibakteerisia tai desinfioivia aineita, eli niillä on soluja tappava vaikutus, niin silloin kannattaa alkaa ensin siitä suunnasta vähentämään niitä pitoisuuksia siellä sisäilmassa ja pinnoilla.”

Sisäilman toksisuusmittausten luotettavuus on kuitenkin tyrmätty arvovaltaiselta taholta. Valtion asiantuntijaorganisaatiot Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos THL ja Työterveyslaitos TTL ilmoittivat viime vuonna kannanotossaan, että solutoksisuustesteillä ei voi arvioida sisäilman terveysriskiä.

grafiikka: THL ja TTL:n kannaotto, nettirevinnäinen

Laitokset olivat saaneet kyselyjä mm. epätietoisilta kunnilta ja kiinteistöjen omistajilta siitä, miten toksisuustesteihin tulisi suhtautua.

Anne Hyvärinen:
“Se on käyty meidän yhteistyökumppaneiden kanssa läpi se olemassa oleva tutkimusaineisto, sekä kansainvälisesti että kotimaisesti.”

“Sen mukaan nämä toksisuusmittaukset eivät osoita tai ennusta rakennusten ihmisille aiheuttamaa terveydellistä haittaa. Eikä ne myöskään korreloi näihin esimerkiksi kosteusvaurioihin, joitten tiedetään aiheuttavan ihmisille terveysvaikutuksia.”

MOT: Mitä mieltä olet tästä THL:n kannanotosta?

Elisa Aattela:
“Se on heidän näkemyksensä asiasta. En tiedä, mihin he vetoavat siinä, koska me olemme tuhansia näytteitä tutkineet. Ja saaneet selville, että kun ihmiset oirehtii, niin sieltä löytyy sisäilmasta myrkyllisyyttä .”

“Tämä on siis käytännön tietoa, faktaa, perustuu tutkimukseen.”

THL ja TTL näyttävät ajautuneen repivään juupas-eipäs-keskusteluun toksisuusmittaajien ja näitä lähellä olevien tutkijoiden kanssa.

Mirja Salkinoja-Salonen:
“Tanskassa on tehty hyvin suuria koulututkimuksia. Kööpenhaminan suuri koulututkimus, jossa osoitettiin sisäilmanäytteiden toksisuuden ja lasten oireilun yhteys tilastollisesti äärimmäisen tarkasti. Samoin Suomessa on julkaistu jo vuonna 2012 iso tutkimus joka myöhemmin julkaistiin kansainvälisessä sarjassa.”

THL:n mukaan sen tiedossa oleva näyttö ei riitä toksisuustestien tueksi.

Anne Hyvärinen:
“Tällä hetkellä sen tutkimusaineiston perusteella mitä on olemassa, niin ne eivät ole luotettavia sen terveydellisen haitan arviointiin eikä sen terveysriskin arviointiin. ”

Aattelan keräimellä tuotetut sisäilmanäytteet analysoidaan Tampereen yliopistossa FICAM-asiantuntijakeskuksen laboratoriossa. Johtopäätökset ilmanlaadusta perustuvat siihen, miten näyte vaikuttaa ihmisperäisiin soluihin. Tampereen yliopisto on siis mukana kaupallisissa tutkimuksissa, joilla THL:n mielestä sisäilman terveysriskit eivät selviä.

Marika Manneström:
“No totta kai me kuunnellaan tarkasti kaikki se kritiikki, mitä sieltä tulee.”

“Mutta ei me tästä olla luopumassa. Kehitetään edelleen ja haetaan enemmän todisteita ja niin pois päin.”

“Toki se on meille tieteellisesti kiinnostava asia, kun ajattelee, että sisäilmaongelma on kuitenkin aika tällainen merkittävä.”

“No uskon, että yhtään millään yhdellä menetelmällä ei mitään sisäilmaongelmaa selvitetäkään. Mehän tarjotaan tässä nyt tämmönen yksi aika helppo ja halpa skriinaustesti tähän ikään kuin alkuvaiheeseen. Pystytään näkemään, että onko sisäilma toksinen. Ja jos se ei ole, niin sitten ei tarvitse ehkä mitään muuta tehdäkään, mutta sitten jos se on, niin sitten osataan jatkaa tutkimuksia tarkemmin ja muilla menetelmillä.”

Muutkin kuin Elisa Aattela yhteistyökumppaneineen tekevät bisnestä toksisuusmittauksilla. Inspector Sec -yritys tutkii sisäilmaa siansiittöiden avulla. Silloin selvitetään, miten esimerkiksi pölynäyte tai sen viljely vaikuttaa siittiöihin.

Risto Salin:
“Tulokset on niin vakuuttavia, että me tulemme hakemaan viranomaishyväksyntää tällä menetelmälle vielä tänä vuonna.”

“On kummallista ja vastuutontakin, että TTL ja THL haluavat estää tehokkaiden menetelmien käytön työn ja terveyden suojelussa ja rakennusten kuntoon saattamisessa.”

Kysyimme kunnilta, miten THL:n kritisoimat toksisuustestit ovat vaikuttaneet kiinteistöjen käyttöön. Heinolassa kaksi koulua meni nurin toksisuustestien jälkeen. Heinolan kaupungin mukaan purkupäätökset perustuivat kuitenkin muihin tutkimuksiin.

Toisissa kunnissa toksisuusmittaukset ovat johtaneet tai myötävaikuttaneet väistötiloihin siirtymiseen, lisätutkimuksien tekoon, remontteihin, ilmanputsareiden hankintaan ja rakennuksen purkupäätökseenkin.

Anne Hyvärinen:
“Jos käytetään niitä menetelmiä, niin silloin voidaan tehdä joko virheellisiä johtopäätöksiä tai virheellisiä toimenpiteitä, mistä voi taas sitten aiheutua ihmisille inhimillistä kärsimystä ja taloudellista haittaa.”

Huhtilaisten vuonna 2011 rakennettu talo on ollut tyhjillään kohta neljä vuotta. Perhe pakeni talosta, koska piti sen sisäilmaa syyllisenä pahoihin terveysongelmiin. Perhe vaatii talokaupan purkua, mutta talotehdas ei ole siihen suostunut.

MOT: Mikä tässä on ollut pahinta?

Timo Huhtilainen:
“Tämä ajan venyminen.”

“Me eletään tällaisessa tilanteessa tätä helvettiä läpi, maksetaan kaikki itse, kahta asuntoa.”

Emilia Huhtilainen:
“No tästä vain korot tällä hetkellä.”

Timo Huhtilainen:
“Aloitettiin ihan uusista vaatteista, kun ei ollut mitään vanhoja.”

Emilia Huhtilainen:
“Ja huonekalut, ja kodinkoneet”

Timo Huhtilainen:
“Kännykät, telkkarit, ihan kaikki pitää ostaa uudelleen. Ei pahimmallekaan vihamiehelle tällaista rumbaa päälle. Se on niin totalitäärinen se muutos, ja kun sulla lähteet kaikki.”

Huhtilaisten taloa on tutkittu laajasti perinteisillä menetelmillä pintoja säästämättä. On tehty mm. homeviljelyjä.

Timo Huhtilainen:
“Meiltä saatiin löytöjä, hienosti sanottuna raja-arvot ylittäviä löytöjä.”

“Eli tutkittiin, tutkittiin ja tutkittiin, saatiin jotain pieniä tuloksia, mutta ne ei silti selittänyt sairastumisen laajuutta.”

Vaikeus todistaa talon ongelmia ajoi Huhtilaiset etsimään tietoa muista tutkimusmenetelmistä - he saivat vinkin Elisa Aattelan toksisuusmittauksista netissä.

Timo Huhtilainen:
“Elisan menetelmä on hyvä eli pitäisin sitä että se on sellainen triggeri, että millä me pystytään bongaamaan, että onks joku paikka onko se myrkyllinen vai ei. Jos me löydetään sieltä myrkkyä, sen jälkeen me aletaan tutkia sitä tarkemmin muilla menetelmillä.”

Elisa Aattela:
“Lämmöneristeet tutkittiin, ja siellä solukuolemaa oli 40 prosenttia tästä kohteesta.”

Huhtilaiset ottivat yhteyttä myös professori Mirja Salkinoja-Saloseen - hän on tutkinut talon homeita.

Mirja Salkinoja-Salonen:
“Siellä esimerkiksi on hyvin monia eri homelajeja ja bakteerilajeja, jotka tuottavat toksiineja.”

MOT: Mikä merkitys asumisterveyden kannalta on näillä havainnoilla?

“Eihän se ole oikein kiva asua mikrobien kanssa, jotka ovat erikoistuneet toksiinien tuottamiseen. Asuisitko sinä?

Salkinoja-Salonen sanoo löytäneensä Huhtilaisten talosta myös huomattavan poikkeavuuden, kun hän on tutkinut orgaanisia yhdisteitä. Asiaan liittyy kuitenkin yksi mutta. Aattelan ja Salkinoja-Salosen tutkimuksia ei ole tehty asumisterveysasetuksen mukaisesti. Asumisterveysasetus listaa terveysriskien tutkimustapoja, joihin viranomainen voi tukeutua päätöksenteossaan.

MOT: Tässä ei ole noudatettu tasan tarkkaan asetuksen mukaisia menetelmiä, olen ymmärtänyt asian oikein?

Mirja Salkinoja-Salonen:
“Minä olen tiedehenkilö ja tutkija. Minun tehtäväni on luoda uutta tietoa, jota sitten voidaan hyödyntää asetuksia tehdessä. Eikä päinvastoin että minä kävisin matkimaan ministeriön asetuksia, ja katsomaan, mitä niillä saadaan. Se on ihan muiden henkilöiden asia se. THL:n esimerkiksi”

MOT: Voiko sanoa, että tässä nämä hyväksytyt menetelmät eivät olleet riittäviä?

Mirja Salkinoja-Salonen:
“Siltä nyt näyttää.”

MOT: Kuinka kattavasti näillä hyväksytyillä, asetuksen mukaisilla menetelmillä saadaan selville haitalliset epäpuhtaudet rakennuksista ja sisäilmasta?

Vesa Pekkola:
“Hyvin, pääsääntöisesti. Siinä on pyritty laittamaan toimenpiderajat sellaisille tekijöille, jotka yleisemmin näitä terveyshaittoja aiheuttaa.

Mirja Salkinoja-Salonen:
”Niistä jää esimerkiksi kaikki hometoksiinit pois. Niitä ei oteta lainkaan. Eikä myöskään myrkyllisiä biosidisiä kemikaaleja.”

Vesa Pekkola.
“Jos tutkimus menee eteenpäin ja tulee.. löydetään ne toksiinit ja pitoisuudet, jotka on sitten terveydelle haitallisia pitoisuuksia, niin ilman muuta sitten toimenpiderajoja niille voidaan antaa.”

Myös toinen toksisuusmittaaja löytää asumisterveysasetuksen mukaisista menetelmistä ja toimenpiderajoista aukkoja.

Risto Salin:
”No... pääasiassa sisäilmatutkimusten viranomaisten raja-arvot on hallinnollisia, ei tieteellisiä. Ja
tieteellisten tutkimusten mukaan näillä raja-arvoilla ei juurikaan ole tekemistä ihmisten terveyden
kanssa. Rakennus voi olla hallinnollisesti kunnossa, mutta ihmiset ei voi olla siellä, tai toisaalta
rakennus voi olla hallinnollisesti huonossa kunnossa, mutta terveysoireita ei ole.”

Huhtilaisten talokauppariitaa puidaan parhaillaan oikeudessa. Talotehdas on ilmoittanut, että sen mielestä perheen vakavat terveysongelmat eivät johdu talosta. Talotehdas on myös kiistänyt Aattelan ja Salkinoja-Salosen tutkimusten näyttöarvon talon virheen osoittamisessa.

Valmistaja ei kommentoinut asiaa MOT:lle. Tuomioistuinperiaatteita noudattavan kuluttajariitalautakunnan mukaan sen päätöksissä tukeudutaan ensisijaisesti asumisterveysasetuksen mukaisiin menetelmiin.

Timo Maso:
“Jos esimerkiksi menettelytavat eivät ole yleisesti hyväksyttyjä, voi olla, että niihin suhtaudutaan tämän mukaisesti, että pitäen myös tutkimuksen lopputulosta epävarmempana.”

“Se miten sitä sitten arvioidaan, jäänee sitten vapaan todisteiden harkinnan varaan.”

Huhtilaiset kuitenkin käräjöivät rohkeasti nojautuen uudenlaisiin tutkimusmenetelmiin.

Timo Huhtilainen:
“Niillä mennään, mitä nyt on, ja haastetaan tuota vanhaa järjestelmää.”

Elisa Aattela uskoo, että saa oman huurremenetelmänsä asumiesterveysasetuksen piiriin.

Elisa Aattela:
“Me olemme vahvasti sitä mieltä, että olemme pystyneet osoittamaan tämän menetelmän luotettavuuden ja toistettavuuden, ja sen johdosta me lähdemme hakemaan tätä virallista hyväksyntää.”

“Jos meillä olisi ollut tutkimusrahaa, ja me olisimme voineet tehdä ikään kuin mallina näitä tutkimuksia, niin sehän tietysti olisi ollut hyvä.”

“Mutta nyt me olemme ottaneet kentällä oikeasti näytteitä, ne on todellisista kohteista, ja minun mielestäni ne kertoo parhaiten, että miten tämä menetelmä toimii siellä kentällä”

MOT: Eli on voitu tutkia tätä menetelmää samalla kun sitä on myyty ja tehty niitä testejä?

Elisa Aattela:
“Kyllä, nimenomaan. Se on se hyöty tässä tilanteessa.”

Heli Kananen:
“Sellainen ihminen, joka ei ole itse sairastunut, ei yksinkertaisesti kykene asettumaan siihen tilanteeseen.”

“Sairastumisten vähättely ja altistumisten vähättely, ei se meidänkään kohdalla helpottanut tilannetta.”

"Kun siinä kyseenalaistuu sitten terveys, työkyky, lasten terveys, koko
elämä, kaikki varat on kiinni talossa, lainat, jokainen voi kuvitella sen tilanteen omalle kohdalleen."

Kanasen talossa tehtiin osittainen lattiaremontti sisäilman parantamiseksi, mutta se ei ratkaissut tilannetta. Kananen tilasi niin sanotun VOC-mittauksen. Se on asumisterveysasetuksen mukainen orgaanisten yhdisteiden mittausmenetelmä.

“Sitten selvisi juuri näitä rakennusmateriaaleista sisäilmaan haihtuvia kemiallisia yhdisteitä, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä sairastutti meidät.”

Asetuksen mukainen VOC-mittaus antoi hälyttävän tuloksen. Sen johdosta Kananen lähti hakemaan talokaupan purkua, johon monen välivaiheen jälkeen päädyttiinkin. Talotehtaan kanssa tehtyyn sovintosopimukseen kirjattiin, että kauppa purettiin yhteisin sopimuksin, eikä siinä otettu kantaa siihen, oliko talossa väitettyä virhettä.

Talo on nyt haettu pois. Valmistaja sanoo tutkineensa talon ja myyneensä sen eteenpäin, koska valmistajan omissa tutkimuksissa ei ongelmia löytynyt.

MOT: Miltä tuntuu tässä vaiheessa katsella tätä tyhjää tonttia?

Heli Kananen:
“Aika¨vähänhän minä olen täällä käynyt, että ei tähän ole ollut helppo tulla.”

Heli Kananen toivoisi mahdollisimman vähäkemikaalista rakentamista ja uusia sovittelukeinoja talokauppakiistoihin.

Heli Kananen:
“Tämmöisessä tilanteessa esimerkiksi , missä on havaittavissa, että puheyhteyttä ei osapuolten välille löydy, perhe voisi talokauppa-asiassa pyytää jonkinlaista oikeuskäsittelyä kevyempää välitysmenettelyä käynnistymään.”

”Kyllä minun mielestäni pitäisi päästä sille tasolle, että huono rakentaminen sanktioidaan.”

Sisäilmaongelmista kärsivä ei pääse vähällä. Vastassa voi olla vaikeita selvityksiä ja monenlaisia tutkimustotuuksia oireiden syistä

Entä oma kotini? Ensin kiistellyt testit.

Aattelan huurremittaus näytti kohtalaista toksisuutta, kun taaas Inspector secin pölytutkimuksessa toksisuus lieveni hieman kohonneeksi. Teetin myös asetuksen mukaisen VOC-mittauksen, joka antoi puhtaat paperit. Kylppäri oli todettu jo aiemmin kuivaksi. Nukun yöni rauhassa, koska viralliset mittaukset viittaavat siihen, ettei suuria huolenaiheita ole.

Emilia Huhtilainen, Vihti

Timo Huhtilainen, Vihti

Heli Kananen, Kiuruvesi

Elisa Aattela, yrittäjä, Sisäilmapalvelut Elisa Aattela Oy

Eero Soinio, kehittämisjohtaja, Lohja

Anne Hyvärinen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Marika Manneström, laadunvarmistaja, FICAM, Tampereen yliopisto

Mirja Salkinoja-Salonen, professori, Helsingin yliopisto

Timo Maso, ylitarkastaja, Kuluttajariitalautakunta

Risto Salin, toimitusjohtaja, Inspector Sec

Vesa Pekkola, neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö

Pekka Vuorijärvi, MIP Electronics

Kimmo Häyrinen, UniqAir Oy