Hyppää pääsisältöön

Timo Huovinen: Yle ei taivu epäasiallisen painostuksen alle – asiallinen ja perusteltu palaute on aina toivottavaa

Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan.
Kuvassa mies mustassa paidassa katsoo kameraan. Timo Huovinen

Perjantaina Oulun käräjäoikeuden antama tuomio toimittaja Johanna Vehkoolle sivuaa Yleisradiota. Tekeehän vapaa toimittaja Vehkoo töitä myös Ylelle.

Tuomio ei muuta Ylen ja Vehkoon suhdetta. Yle ostaa edelleen Vehkoolta töitä, mikäli hän haluaa niitä Ylelle tarjota. Hän on vuosien varrella tehnyt yhtiöllemme hienoa ja perusteltua työtä.

Kunnianloukkauksesta annettu lievä tuomio ei ole vielä lainvoimainen, joten en käy läpi sen sisältöä. Tilannetta voi kuitenkin pohtia yleisellä tasolla.

Toimittajiin(kin) kohdistuvaa epäasiallista painostusta on nykyään paljon. Taktisista syistä emme siitä liikaa huutele, koska sitä kautta saatetaan antaa painostajille etua. Perusteltu ja kriittinen palaute ei ole epäasiallista painostamista. Sitä otamme mielellämme vastaan ja keskustelemme siitä.

Sananvapaus on yksi Ylen toiminnan kulmakivistä. Sananvapaus ei ole kuitenkaan absoluuttinen oikeus ja ihan kaikkea ei voi suustaan päästellä.

Erilaisiin ilmaisuihin on suhtauduttava suvaitsevasti ja kannatettava monipuolista keskustelua. Jos kuitenkin jatkuvalla julkisella sananvapautensa käyttämisellä alkaa haudata suvaitsevaisuutta alleen ja jos sen käyttämisen pääasiallinen tarkoitus on loukata tai luoda vihaa, tämä ei ole oikein.

Tällaista toimintaa voidaan käyttää myös epäasialliseen painostamiseen. Toisen erilaisesta mielipiteestä uhriudutaan ja samalla liberaalin parkumisen kautta vaaditaan itselle rajoittamatonta vapautta sanoa, mitä haluaa. Sananvapauden käyttäminen muuttuu silloin länkytykseksi. Sekään ei ole reilua.

Samalla huomaan, että tämä epäasiallinen painostus näyttää kohdistuvan erityisesti sellaisiin, jotka ainakin näyttävät heikommilta. Se saattaa olla myös tarkkaan ja laajasti kohdistettua sekä nimetöntä. Tällainen toiminta on raukkamaista.

Arvelen, että samanlaista painostusta kohtaavat muutkin tahot. Virkamiehet, tutkijat, poliisi, syyttäjät, tuomioistuinlaitos jne.

Ei tämä painostus meitä toimittajia vaienna, toivottavasti ei muitakaan. Toistan: ei vaienna.

Toimintamme perusta on oikeusvaltio. Lain on taattava keinoja myös arvioida laillista esivaltaa. Sitä varten länsimaisessa demokratiassa on mm. vallan vahtikoira, vastuullinen journalismi.

Tätä arviointia voi tehdä monella tavalla. Myös naamioitumalla joksikin muuksi mitä olet, ja todellisuudessa oletkin länkyttäjä. Jos tällainen toiminta alkaa nakertaa perusteettomasti oikeusvaltiota ja demokratiaa, sekään ei ole oikein. Olemme jälleen suvaitsevaisuuden ja sen hautaavan suvaitsemattomuuden pohdinnan rajalla. Tässä mietinnässä suvaitsemattomuus ei saa tukahduttaa suvaitsevaisuutta.

Osana demokratiaan ja vallan kolmijakoon kuuluu se, että kansalaiset kunnioittavat tuomioistuinten toimintaa ja tuomioita. Ja jälleen: tämä ei tarkoita sitä, etteikö tuomioita voisi arvioida asiallisesti ja perustellusti.

Juristeille on tuttu ruotsalaisen teologin Olaus Petri ohje ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”.

Tuomioistuimen perusmietintää on se, onko joku tehnyt rikoksen vai ei? Täyttyvätkö tunnusmerkit? Sitä on käyty läpi myös alussa mainitsemassani tapauksessa.

Tämän lisäksi rikoslakiin on leivottu sisään anteeksianto. Me kaikki teemme virheitä. Jos tuomioistuimen mukaan on tehty rangaistava teko mutta virhe on anteeksiannettava, voidaan jättää tuomitsematta rangaistukseen.

Mainittu Oulun käräjäoikeuden tapaus on sen verran mielenkiintoinen, että toivottavasti sen pohdinta jatkuu vielä hovioikeudessa.

Jussi Tapani ja Matti Tolvanen kirjoittavat teoksessaan “Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano” seuraavasti: “Rangaistuksen tuomitsematta jättäminen voidaan rinnastaa rangaistukseen, koska tekijän todetaan syyllistyneen siihen tekoon, josta syyttäjä vaati hänelle rangaistusta. Tällä päätöksellä tekijään kohdistetaan moitearvostelu. Lisäksi tekijä on joutunut tosiasiallisten seuraamusten kohteeksi, koska häntä on esitutkinnassa kuultu epäiltynä ja oikeudenkäynnissä vastaajana.”

Rangaistus voidaan jättää tuomitsematta poikkeuksellisuusperusteella eli silloin, kun rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä rinnastettavissa anteeksiannettavaan tekoon. Kyse voi olla esimerkiksi tekijään kohdistuneesta voimakkaasta painostuksesta tai uhasta taikka siitä, että uhri on myötävaikuttanut rikokseen.

Rikoksen uhri ei olekaan uhri vaan suuremman pahan aiheuttaja, joka peittää alleen pienemmän.

Olaus Petri on edelleen voimissaan.

Timo Huovinen
Journalististen standardien ja etiikan päällikkö

Kirjoituksen keskustelu on auki kommenteille ti 16.4.2019 klo 16 saakka.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua