Hyppää pääsisältöön

“Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?” Pekka Matilaisen poika teki itsemurhan - isä soitti rekkakuskille

Maarit Tastula ja Pekka Matilainen
Maarit Tastula ja Pekka Matilainen Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Oli perjantai ja 13. päivä. Pekka Matilainen oli palaamassa sairaalasta sydämen pallolaajennuksesta, kun poliisi soitti ja halusi tavata. Pekan aikuinen esikoispoika Janne oli vuokrannut auton, ajanut vastaantulevan rekan keulaan ja kuollut välittömästi.

Edellisenä kesänä Janne oli sairastunut kannabispsykoosiin. Hän pääsi hoitoon sairaalaan, mutta sen jälkeen otetta elämään oli ollut vaikea löytää. Lääkäri oli varoittanut, että kannabispsykoosista voi seurata syvä masennus. Muutamassa kuukaudessa ahdistus syveni ja Janne halusi päästä takaisin sairaalaan. Aika lääkärille oli varattu perjantaiksi, mutta jostain syystä Janne ei jaksanut odottaa apua.

Pekka Matilainen oli yrittänyt auttaa poikaansa kaikin keinoin. Vaikka välit Janneen olivat aikanaan katkenneet, viimeiset vuodet isä ja poika olivat tiiviisti tekemisissä.

- Meillä oli tosi hyvät välit ja pidettiin paljon yhteyttä, varsinkin viimeiset kuukaudet ja viikot lähes päivittäin. Olin mukana myös kaikissa hoitopalavereissa.

- Janne soitti minulle aamulla ja sanoi, että nyt on tosi paha olla. Vietettiin se lauantaipäivä yhdessä. Sen päivän aikana hän kysyi minulta kymmeniä kertoja: “Iskä, voiko tästä mitenkään selvitä?”

Toipuminen läheisen itsemurhasta vie aikaa eikä spekulointi sillä, mitä olisi voinut tehdä toisin tuo Jannea takaisin. Yhden tärkeän puhelun Pekka halusi kuitenkin soittaa. Hän halusi soittaa rekkakuskille, jonka autoa päin Janne oli ajanut.

- Mulla on monta kaveria kuljetusalalla töissä. Moni on kertonut, että pahinta, mitä tiellä voi sattua, on se, että joku ajaa keulaan eikä raskaan kaluston kuski voi tehdä mitään sen estämiseksi.

- Kuski kertoi, että oli nuorena joutunut kerran samaan tilanteeseen, mutta nyt vanhempana tapahtuma kosketti vielä vahvemmin. Toivon, että sen puhelun jälkeen me molemmat nukuimme ehkä paremmin seuraavan yön.

“Sen aamun jälkeen en ole edes unta nähnyt amfetamiinista”

Pekka Matilainen ehti itse istua vankilassa pitkät vankeustuomiot huumausaine- ja väkivaltarikoksista ennen kuin hänen elämässään tapahtui suuri muutos. Entisestä vankilakundista tuli vähäosaisten auttaja.

Isä kuoli, kun Pekka oli 8-vuotias ja miehen mallia oli etsittävä kodin ulkopuolelta. Teini-iässä helppo raha sekä rikollinen elämä alkoivat kiehtoa. Pekka teki huumekauppaa ja väkivaltarikoksia ja kohosi rikollismaailman hierarkiassa.

- Olin keskiportaan välittäjä, amfetamiinikiloja tuli ja meni. Myös väkivaltarikokset kuuluivat siihen kulttuuriin.

Jossain vaiheessa päihteet ja varsinkin hormonien käyttö alkoivat muuttaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Hän alkoi halveksia hierarkiassa alempana olevien ihmisten heikkoutta ja piti heitä epäonnistujina. Toisin kuin itseään.

- Kun ihminen sairastuu vallasta, hän muuttuu omahyväiseksi. Muiden halveksunta ja viha kulkevat käsi kädessä. Viha alkaa yhdistää ihmisiä. Tuossa maailmassa porukan henki on se, että yhteiskunta ja kaikki viranomaiset ovat vihollisia. Empatiakyky heikkenee aika paljon.

Pohjakosketus tuli vastaan vankilassa. Oma itsemurhapäivä oli jo suunniteltuna. Ahdistus oli muuttunut niin painavaksi, että epätoivosta tuntui olevan vain yksi ovi ulos.

Mutta sellin yksinäisyydessä avautuikin yllättäen toinen tie. Hengelliset asiat olivat Pekalle tuttuja jo lapsuudesta, joten Pekka risti kätensä vanhasta tottumuksesta ja päätti pyytää apua itseään isommalta voimalta.

- Ja yhtäkkiä mieleen laskeutui sisäinen rauha. Seuraavana aamuna tajusin, että en halveksi enkä vihaa enää ketään. Minulla oli ollut vahva suhde lääkkeisiin ja aineisiin, mutta sen aamun jälkeen en ole edes unta nähnyt amfetamiinista. Koin vahvasti, että syyllisyyden taakka oli pyyhitty pois.

Soppaa, digitaitoja ja katto pään päälle

Pekka Matilainen auttaa nyt työkseen yhteiskunnasta syrjään joutuneita ihmisiä Vapaakirkon diakoniatyötä tekevän ViaDia Pirkanmaan yhdistyksen toiminnanjohtajana. ViaDia keskittyy auttamaan niitä, joita sosiaaliturva ei aina kykene tavoittamaan; vankilasta vapautuneita, päihdeongelmaisia ja asunnottomia.

Pekan identiteetti on muuttunut entisestä vangista sosiaalityön ammattilaiseksi, joka kirjoittaa sujuvia raportteja ministeriölle ja tekee ennen kaikkea käytännön auttamistyötä.

Kymmenen vuoden ajan Pekka on hakenut asunnottomia puun alta ja purkutaloista tai ollut tukihenkilönä vankilasta vapautuville. Hän on järjestänyt ihmisille ruokaa, asuntoja ja kuntouttavaa työtoimintaa tai auttanut Kelan byrokratiassa.

- En hyvitä pahoja tekojani, mutta sen sijaan tästä työstä on tullut intohimo. Ne vaikeudet, joita ihmisillä on, ovat hirveän tuttuja ja siksi niin inhimillisiä.

TV 1, Flinkkilä & Tastula lauantaina 20.4. klo 17.10 ja sunnuntaina 21.4. klo 9.05 sekä Yle Areena.