Hyppää pääsisältöön

Hank Solo ja Jurek tunnistavat Aviciin kohtalon syyt liiankin hyvin: “Jos palaa loppuun, siirrytään seuraavaan tyyppiin”

Hank Solo ja Jurek istuvat valkoisilla toimistoportailla ja katsovat suoraan kameraan. Molemmat ovat pukeutuneet kokomustaan, streetwear-tyyppiseen vaatetukseen. Jurek istuu edempänä ja kuvan fokus on enemmän hänessä.
Hank Solo ja Jurek istuvat valkoisilla toimistoportailla ja katsovat suoraan kameraan. Molemmat ovat pukeutuneet kokomustaan, streetwear-tyyppiseen vaatetukseen. Jurek istuu edempänä ja kuvan fokus on enemmän hänessä. Kuva: Nelli Kenttä, YleX Jurek,Henri Salonen

Suomalaiset tuottajasuuruudet Jurek ja Hank Solo istuivat alas keskustelemaan musiikkibisneksen menestyspaineista, xanaxin käytöstä kansainvälisellä kentällä sekä siitä, miksi työkyvyttömyydestä ei vieläkään haluta puhua suoraan.

Jurek Reunamäki muistaa elävästi hetken, jona kuuli ruotsalaisen tuottaja-artisti Aviciin kuolleen. Hän ja Sanni olivat Sisiliassa kirjoittamassa uutta musiikkia Sannin tulevalle albumille.

Uutinen pysäytti, mutta pian kaksikko palasi töiden pariin. Reunamäki laittoi Aviciin Wake Me Up -hitin soimaan.

Seurasi “totaalihajoaminen”.

– Aloimme molemmat vain porata. Musta tuntuu, että se ei johtunut varsinaisesti siitä tyypistä, että nyt meidän suuri idolimme on kuollut. Se oli enemmän se aihe, että miten surullinen stoori ja niin lähellä itseä, Reunamäki kertoo.

– Se kolahti tosi isosti.

Aviciin kuolemasta tulee huhtikuun 20. päivänä vuosi. 28-vuotiaana poismennyt Tim Bergling kärsi työuupumuksesta ja julkisuuden tuomista paineista, jotka kävivät hänelle lopulta liian raskaiksi. Aviciin kohtalo yhdessä hänestä vuonna 2017 tehdyn dokumentin kanssa on nostanut esiin musiikkibisneksen pimeän puolen: se on niin vaativaa, että tekijät uupuvat ja kärsivät mielenterveysongelmista.

Julkisesti käydyn keskustelun keskiössä ollaan usein huolestuneita nimenomaan artistien ja esiintyvien taiteilijoiden jaksamisesta. Artistit ovat alkaneet puhua väsymyksestään ja yleisö saattaa suhtautua esimerkiksi muusikoiden uutisoimiin keikkataukoihin armollisemmin, kun niiden perusteeksi kerrotaan omasta jaksamisesta huolen pitäminen.

Samaan aikaan tuottajien paineista ei kuitenkaan juuri puhuta.

Tänä päivänä tuottajat ovat artistien lailla merkittäviä, suuren yleisön tuntemia hahmoja. Heidän näkemyksensä ja kädenjälkensä vaikuttavat siihen, tuleeko kappaleesta hitti ja kasvaako sen esittäjästä musiikkiaan suurempi artisti.

– Jengi ottaa sen mehun irti mitä voi saada, ja jos sen antaa niin sen antaa, HenriHank SoloSalonen kuvailee tuottajien asemaa musiikkibisneksessä.

Olet nyt kova nimi, mutta mitä sitten kun et ole?― Jurek Reunamäki

Salonen ja Reunamäki ovat molemmat 2010-luvun tunnetuimpia kotimaisia tuottajia. Salosen ominainen soundi kuuluu erityisesti Sannin ja Kasmirin läpimurtojulkaisujen takana, Reunamäen meriitteihin puolestaan kuuluu Antti Tuiskun menestyksekäs uusi tuleminen Peto on irti -albumillaan.

Sannin, Antti Tuiskun ja Kasmirin saavuttaman suosion myötä Hank Solosta ja Jurekista on tullut musiikkibisneksen luottonimiä, joihin otetaan yhteyttä kun toiveena on uran sinkauttaminen nousukiitoon.

Vakiintuneesta huipputuottajan asemastaan huolimatta stressi relevanttina säilymisestä painaa edelleen etenkin Reunamäkeä. Kilpailu alalla on kovaa, varsinkin tänä päivänä, kun käytännössä kuka tahansa voi netistä ladattavilla työkaluilla alkaa itse tuottaa musiikkia.

– Sellaista tiedostamatonta kilpailun tunnetta on. Että tuolla on nuoria pipopäitä koko ajan painamassa Hank Soloksi Hank Solon paikalle, Reunamäki pohtii.

Kilpailu ja paineen tunne tekevät “ein” sanomisesta hankalaa, eikä tahtia välttämättä huomaa hidastaa, vaikka pitäisi. Hylkäämisen pelko on Reunamäen mukaan läsnä aina, riippumatta siitä, onko itse jo menestynyt tai vasta uransa alkumetreillä.

– Olet nyt kova nimi, mutta mitä sitten kun et ole? Se on se kelailu, joka on myrkyllistä.

Salosen mukaan koko bisnes rakentuu liikkeeseen ja ajatusmallille, jossa tekijöistä otetaan irti niin paljon kuin on mahdollista. Samalla musiikkia julkaistaan koko ajan enemmän ja nopeampaan tahtiin.

– Jos palaa loppuun, siirrytään siihen seuraavaan tyyppiin, hän toteaa.

“Tämä saa mun työn kuulostamaan ihan kamalalta”

Vuonna 2016 julkaistun brittitutkimuksen mukaan muusikot ja musiikkialalla työskentelevät saattavat olla yli kolme kertaa alttiimpia sairastumaan masennukseen kuin muu väestö.

Sen mukaan syynä ovat muun muassa huonot työskentelyolot, kuten sosiaalista elämää hankaloittavat työajat, uupumus sekä vaikeus suunnitella uraa pitkälle tulevaisuuteen. Vaikutusta on myös musiikin vahvalla yhteydellä identiteettiin: siitä tulee helposti muusikon koko minuutta määrittävä tekijä.

Reunamäki listasi vastikään terapeutilleen oman unelma-ammattinsa huonoja puolia. Esille nousi hyvin pitkälti samoja asioita kuin tutkimuksessa.

– Oli järkyttävää sanoa ääneen, mitä kaikkea tähän liittyy. Tuli sellainen olo, että ei helvetti, tämä saa mun työn kuulostamaan ihan kamalalta.

Henri "Hank Solo" Salonen seisoo kevyesti hymyillen ja  musta pipo päässään toimistorakennuksen edessä, aurinko paistaa takana. Kuva on rajattu hartioista alaspäin.
Hank Solo joutui vuonna 2017 keskelle "haippirinkikohua", mikä vaikutti pitkään hänen työkykyisyyteensä. Henri "Hank Solo" Salonen seisoo kevyesti hymyillen ja musta pipo päässään toimistorakennuksen edessä, aurinko paistaa takana. Kuva on rajattu hartioista alaspäin. Kuva: Nelli Kenttä, YleX Henri Salonen

Salosen mukaan tunne-elämän suuret ylä- ja alamäet auttavat musiikin tekemisessä.

– On surullista, että pitää olla elämässä pieni vuoristorata päällä, että saa tehtyä siistejä juttuja. Tai ei ehkä ole pakko, mutta kyllä se inspiroi, hän sanoo.

Mä lähden tuonne isoon maailmaan. Soitellaan sitten Grammyista!― Hank Solo

Kyse on myös ikiaikaisesta kärsivän taiteilijan myytistä. Sen mukaan merkittävä taide syntyy kärsimyksestä, eikä vakaa ja onnellinen elämä voi milloinkaan ruokkia luovuutta samalla tavalla kuin olemisen tuskassa taisteleminen. Vaikka myyttiä on vuosisatojen saatossa romantisoitu, Reunamäki näkee siinä myös perää.

Hänen mukaansa ilman ymmärrystä tunnetiloista joista musiikkia kirjoittaa, on vaikeaa kirjoittaa ilmaisuvoimaista taidetta.

– Kyllä se vaatii vähän sellaisen been there, done that -jutun, että niistä pystyy puhumaan jotain.

Been there, done that -juttuja on viime vuosina mahtunut etenkin Salosen elämään. Hän joutui vuonna 2017 myrskyn silmään, kun Suomessa uutisoitiin laajasti juontaja Axl Smithin salakuvaussyytöksistä. Smithin kanssa töiden puolesta tekemisissä ollut Salonen ei itse ollut missään vaiheessa syytettynä tapauksessa, mistä huolimatta hänen nimensä nousi “Haippiringin” käsittelyissä esiin. Myös YleX uutisoi aiheesta ja korjasi julkaisujaan.

– Olihan se kokonaisuutena tosi, tosi traumaattinen kokemus, ja se on jättänyt jälkensä. Se vei mun työkykyä ja inspistä tehdä yhtään mitään, kun oli vain niin hämmentynyt olo.

Vaikka Salonen prosessoi kokemusta edelleen, hän kokee jo “päässeensä sen päälle”. Jälkikäteen ajatellen traumatisoiva tilanne on kannustanut häntä tekemään elämässään ratkaisuja välittämättä muiden odotuksista.

Hän puhuu “haista vittu -mentaliteetista”.

Salonen epäilee, että ei olisi milloinkaan alkanut tavoitella kansainvälistä musiikkiuraa samankaltaisella intensiteetillä ilman haippirinkikohua. Suomenkielisen musiikin tekeminen on ainakin toistaiseksi jäänyt, ja uran fokus on vahvasti rapakon takana.

– Mulle tuli se olo, että pitäkää tunkkinne täällä paskamaassa, mä lähden tuonne isoon maailmaan. Soitellaan sitten Grammyista!

Uupumuksesta vaietaan, jotta työtarjouksia tulisi jatkossakin

Kun puhutaan uupumuksesta, puhutaan huomattavasti musiikkialaa laajemmasta ilmiöstä. Kyse on vahvasti myös 2010-luvulla vallitsevasta työelämän eetoksesta: työ on kaiken keskipiste, ja koko ajan pitäisi olla parempi, menestyvämpi ja kehittyneempi. Lisäksi omaa työtä pitäisi rakastaa, onhan se juuri sitä, mitä on aina halunnutkin.

Sitä se on selvästi myös Reunamäelle ja Saloselle: vaikka he tiedostavat työnsä huonot puolet, painavat ne hyvät vaakakupissa enemmän. Siitäkin huolimatta, että uupumus väijyy kummankin tuottajan mielestä tavallisen työskentelyn yllä lähes kaiken aikaa. Se on heidän mukaansa tasapainottelua, “koko ajan reunalla killumista”.

– Mulla oli yksi pienempi burnout muutama vuosi sitten, joka sitten onneksi ajoittui joululoman paikkeille, Reunamäki kertoo, painottaen sanaa “onneksi” ironisesti.

Reunamäki selvisi työkyvyttömyysjaksosta omien sanojensa mukaan säikähdyksellä. Sen myötä hän on opetellut itsestään merkkejä siitä, milloin menee yli.

Sekä Reunamäki että Salonen kertovat kokeneensa uupumusta myös tänä keväänä. Reunamäelle kevätuupumus iskee lähes joka vuosi.

– Tulee ihan totaalinen työkyvytön fiilis. Menen studiolle, avaan sen biisin, jota pitäisi tehdä eikä se vain lähde, Reunamäki kuvailee.

Hän puhuu itsestään tyyppinä, jonka sisällä soi musiikki jopa kirouksenomaisesti kaiken aikaa. Paitsi sitten kun se ei enää soikaan.

– Siinä pisteessä kun yhtäkkiä sisällä on hiljaisuus, tietää, että I’m done.

Jurek Reunamäki seisoo toimistorakennuksen edessä, taustalla polkupyöräparkki. Hymyilee tummissa vaatteissaan ja silmälaseissaan, aurinko heijastuu takaa. Kuva rajattu kyynärpäistä alaspäin.
Kun Jurek uupuu, hän sulkee puhelimensa ja pelaa kolme päivää pleikkaria. Jurek Reunamäki seisoo toimistorakennuksen edessä, taustalla polkupyöräparkki. Hymyilee tummissa vaatteissaan ja silmälaseissaan, aurinko heijastuu takaa. Kuva rajattu kyynärpäistä alaspäin. Kuva: Nelli Kenttä, YleX Jurek

Totaalisen työkyvyttömyyden iskiessä kaksikko siirtää tapaamisia tai jättää studiosessioita väliin. Tuottajat työskentelevät usein yrittäjinä, ja erityisesti tässä kohtaa siitä on hyötyä: tuottaja voi hyvin usein itse päättää omat työaikansa ja kiriä kiinni menetetyt työpäivät sitten kun siihen pystyy.

Eihän kukaan halua tehdä tällaisen raajarikon kanssa töitä!― Jurek Reunamäki

Perumisen tai siirtämisen syitä ei tosin haluta sanoa ääneen.

Työuupumuksesta ei vieläkään Reunamäen ja Salosen kokemuksen mukaan alalla puhuta, vaan tietynlainen vaikenemisen kulttuuri on edelleen vallalla.

– Kyllä siihen melkein pitää keksiä joku tekosyy, Salonen sanoo.

Reunamäki epäilee, että mikäli “kylillä rupeaa huutelemaan, että ei jaksa tehdä”, levy-yhtiön A&R:t saattavat alkaa pitää epäluotettavana ja päätyä tilaamaan kappaleet joltakin muulta.

– Siinä kriippaa taas se sama pelko, että eihän kukaan halua tehdä tällaisen raajarikon kanssa töitä.

Salonen tunnistaa pelon, mutta samalla kyseenalaistaa sen:

– Mutta onko se oikeasti noin, vai onko tuo kaikki vain omassa päässä? Kyllä ihmiset yleisesti ymmärtävät sen inhimillisyyden, jos tekee aivan saatanasti, eikä aina vain lähde.

Kansainvälisillä markkinoilla arki on lääkkeillä selviytymistä

Salonen ja Reunamäki ovat molemmat saavuttaneet suomalaisella musiikkikentällä menestyksen tason, jolla tietää, että lähes poikkeuksetta hyvän biisi tullaan julkaisemaan ja se tulee saamaan soittoa.

Kansainvälisillä markkinoilla peli on täysin toisenlainen: tilattua kappaletta ei välttämättä julkaista koskaan, tai sen julkaisuajankohta voi sijoittua pitkälle tulevaisuuteen. Esimerkiksi Los Angelesissa, missä sekä Salonen että nykyään myös Reunamäki musiikkia tekevät, kaikki tähtäävät siihen globaaliin hittiin, joka nostaa tekijänsä kansainväliseen tuottajien kermaan. Sen saavuttamiseen voi kuitenkin mennä vuosia.

– Ensimmäiset kaksi, kolme vuotta grindaamisesta voi olla sitä että rakennetaan vain paremman näköistä, myyvempää biografiaa, Reunamäki toteaa.

En tunne omasta lähipiiristäni yhtäkään tapausta, joka ei olisi käynyt joko aivan totaaliburnoutissa tai sen partaalla― Jurek Reunamäki

Hän työstää tällä hetkellä päivisin suomalaisten ja iltaisin ulkomaisten artistien projekteja. Tarkoitus olisi tulevaisuudessa tehdä entistä vähemmän kotimaassa. Siitäkin huolimatta, että leipä Suomessa on saavutetun huipputuottaja-aseman ansiosta turvattu, ja kansainvälisellä musiikkikentällä kilpailu menestyksestä on raakaa.

– Kyllähän siellä kirjoittajat tai artistit vetävät itsensä koko ajan ihan piippuun. Sitten tulee se pysähdys, jonka jälkeen kerätään vauhtia uudestaan, Salonen sanoo.

– Se on sellainen elämäntapa.

Jotta tuottajat jaksavat työskennellä elämäntavan vaatimalla intensiteetillä, päätyvät monet hakemaan apua lääkkeistä. Reseptilääkkeiden väärinkäyttö on kasvanut Yhdysvalloissa eri yhteiskuntaluokkaan katsomatta, ja se kuuluu myös populaarimusiikissa. Esimerkiksi amerikkalaisartisti Billie Eilish laulaa Xanny-kappaleellaan, että ei halua käyttää xanaxia nyt eikä koskaan.

Etenkin rauhoittava xanax ja keskittymistä parantava adderall ovat Reunamäen ja Salosen mukaan alalla yleisessä käytössä.

– Ei se buumi tule siitä, että on jotenkin coolia vetää jotain xanaxia. Jengi grindaa niin hulluna, etteivät muulla pysy pystyssä, Reunamäki toteaa.

Reunamäkeä ja Salosta kuuntelemalla herää kysymys, onko musiikkialalla edes mahdollista menestyä uupumatta. Molemmat tunnistavat, että omien rajojen äärimmilleen testaaminen on alalla lähes kirjoittamaton sääntö.

– En tunne omasta lähipiiristäni yhtäkään tapausta, joka ei olisi käynyt joko aivan totaaliburnoutissa tai sen partaalla, Reunamäki sanoo.

“En voi määritellä itseäni sen perusteella, kuinka paljon teen duunia”

Vaikka vähintäänkin uupumuksen rajoilla käyminen on musiikkibisneksessä enemmän sääntö kuin poikkeus, ovat sekä Salonen että Reunamäki löytäneet työssään tapoja, joilla omasta työkykyisyydestä voi pitää huolta.

Tuottajat työskentelevät usein yrittäjinä ja ovat siksi pitkälti yksin vastuussa omasta jaksamisestaan. Siitä huolimatta hyvällä taustatiimillä ja kollegoilla suuri merkitys tekijöiden hyvinvoinnille.

Salonen uskoo, että moni asia on kiinni siitä, kiinnostaako artistia tai tuottajaa ympäröiviä ihmisiä tekijän hyvinvointi tai raha. Vain tuloksen tekemisestä kiinnostuneet managerit ja kustantajat voivat ajaa artistin “todella piippuun”.

– Niin kuin Aviciin kohdalla varmasti kävi, sen managementilla on ollut iso osuus siihen, kuinka loppuun hänet ajettiin. Totta kai levy-yhtiöllä ja muilla instansseilla on tietty vastuu ajatella artistien hyvinvointia.

Hank Solo ja Jurek istuvat valkoisilla toimistoportailla ja katsovat suoraan kameraan. Molemmat ovat pukeutuneet kokomustaan, streetwear-tyyppiseen vaatetukseen.
Jurek ja Hank Solo ovat oppineet, että maailma ei lopu, vaikka työt joskus viivästyisivätkin. Hank Solo ja Jurek istuvat valkoisilla toimistoportailla ja katsovat suoraan kameraan. Molemmat ovat pukeutuneet kokomustaan, streetwear-tyyppiseen vaatetukseen. Kuva: Nelli Kenttä, YleX Jurek,Henri Salonen

Sekä Saloselle että Reunamäelle on ollut apua terapiasta.

Salonen kertoo terapeuttiäidin kasvattina tottuneensa puhumaan tunteistaan "vähän liikaakin", mutta Reunamäki tunnustaa itse kuuluneensa aiemmin terapian epäilijöihin.

– Olen ollut sitä jengiä, joka kokee, että hoidan omat ongelmani itse. Sitten tulee se tyypillinen boiling point, jolloin tajuaa, että ei tässä auta kuin mennä, hän kertoo.

– Se on uskomatonta, miten paljon se keventää sitä taakkaa kun saa sen prosessin pyörimään ja toimimaan.

Saloselle avain alalla jaksamiseen löytyi vuosi sitten, kun hän alkoi tavoitella kansainvälistä uraa. Alkuun iskivät pelot floppaamisesta ja ulkomaan uran epäonnistumisesta, mutta pian tuottaja huomasi vapautuneensa.

– Että hetkinen, en mä voi itseäni määritellä ihmisenä pelkästään sen perusteella, että kuinka paljon teen duunia! Suhde siihen menee tosi epäterveeksi, ja silloin siihen tulevat nämä pelot mukaan.

Sittemmin hän on ymmärtänyt, että vaikka musiikkiura päättyisikin, elämä jatkuisi. Jo olemassa olevan musiikkikirjaston Teosto-korvauksilla kyllä eläisi jonkin aikaa, ja elämä voisi olla ihan kivaa ilman musiikkiakin.

– On muitakin siistejä juttuja. Mulla palautuminen alkaa aina siitä, kun pääsee siihen ajatukseen käsiksi, Salonen toteaa.

Eikä sovittujen töiden myöhästyminenkään ole maailmanloppu.

Päinvastoin kuin voisi kuvitella, joskus kaiken stressin keskellä pysähtyminen ja töiden välttely voi olla jopa vapauttavaa. Salonen uskoo sen johtuvan siitä kun huomaa, että pysähtymisestä huolimatta mitään vakavaa ei tapahtunut.

Reunamäki nyökyttelee:

– Deadline meni eilen ja kukaan ei kuollut.


Jurek Reunamäki vieraili aiemmin YleX Music -tubekanavalla keskustelemassa tuottajan työstä Ida Karimaan kanssa. Löydät keskustelun täältä.