Päätös lemmikin eutanasiasta ei ole milloinkaan helppo. Tämä hetki tulee kuitenkin jokaisen lemmikin omistajan eteen ennemmin tai myöhemmin. Silloin eläimen etu pitää asettaa oman luopumisen tuskan edelle.
Jokaiselle lemmikin omistajalle koittaa väistämättä hetki, jolloin pitää tehdä päätös lemmikin elämän lopettamisesta. Päätös on vaikea, ja oma luopumisen tuska voi ohittaa eläimen edun. Silloin päätöstä on helppo siirtää aina vain huomiseen.
Aina kyse ei kuitenkaan ole itsekkyydestä tai tahallisesta piittaamattomuudesta, tietää Yliopistollisen eläinsairaalan pieneläinsairauksien erikoislääkäri ja eläinlääketieteellisen kliinisen kuvantamisen opettaja Vilma Reunanen.
Iäkkään lemmikin pikkuhiljaa etenevää hiipumista ja raihnaistumista voi olla vaikea huomata.
— Omistajan voi olla vaikea huomata varsinkin iäkkäämmän lemmikin pikkuhiljaa etenevää hiipumista ja raihnaistumista.
Eläin ei välttämättä näytä kipuaan kovin selvästi. Vilma Reunasen mukaan elämänlaadun heikkeneminen ei aina edes ole varsinaista kipua.
— Se voi olla ajoittaisia hengitysvaikeuksia, liikkumisvaikeuksia tai yleistä huonoa oloa.
Pelkkä vanhuus ei kuitenkaan ole eutanasian peruste. Eläimenkään korkea ikä itsessään ei ole sairaus.
— Nuorikin eläin voi sairastua niin pahasti, että eutanasia on paras vaihtoehto. Vanhemmiten vakavan sairauden mahdollisuus kuitenkin kasvaa.
Tavoitteena parempi elämänlaatu
Kehittynyt eläinlääketiede mahdollistaa monenlaisia hoitoja. Eläintä voidaan periaatteessa hoitaa yhtä pitkälle kuin ihmistäkin.
Ihmislääketieteessä kuitenkin tähdätään ensisijaisesti paranemiseen. Hoidot saattavat olla kivuliaita, mutta toivo sairauden voittamisesta ja paremman huomisen mahdollisuudesta antavat ihmiselle voimaa kestää hoidot.
Eläimellä on tosin.
Eläin ei pysty ymmärtämään, että kärsimyksen jälkeen saattaa helpottaa.
— Eläimellä on voimakas halu elää, mutta se ei pysty ymmärtämään, että kärsimyksen jälkeen saattaa helpottaa. Ei voida ajatella, että lemmikki oksentaisi tai olisi täysin ruokahaluton hoitojen takia kuukausikaupalla, toteaa Vilma Reunanen.
Lemmikki voi kokea jo pelkän lääkkeiden antamisen vaikeana ja stressaavana.
Eläinlääkärin kanssa kannattaakin puntaroida tarkasti, millainen on oman lemmikin hoidon ennuste sekä sitä, millaiset ja kuinka vaativat hoidot ovat realistisia niin lemmikin kuin omistajankin näkökulmasta.
Sytostaateilla lisäaikaa puolesta vuodesta muutamaan vuoteen
Jonkun mielestä eläimen syöpähoidot saattavat kuulostaa erikoiselta idealta, mutta nykyaikainen eläinlääketiede mahdollistaa eläimille melkein samanlaiset hoidot kuin ihmisellekin.
Myös eläinten syöpähoidot ovat kehittyneet ja onnellisia parantumistarinoitakin löytyy. Eläimille annetaan syöpälääkkeitä kuitenkin ihmisen hoitoihin suhteutettuna hyvin pieniä määriä, jotta niiden sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman vähäisinä.
Eläimille annetaan syöpälääkkeitä hyvin pieniä määriä, jotta sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman vähäisinä.
Hoidoista huolimatta syöpädiagnoosin saaneen lemmikin omistajan onkin syytä varautua hyvästelemään lemmikkinsä.
— Kasvaimet tottakai leikataan, jos vaan pystytään, mutta esimerkiksi solunsalpaajahoitojen ensisijaisena tavoitteena ei ole parantuminen. Joskus voivat eläimet niiden ansiosta kyllä parantuakin, mutta yleensä hoidon tuloksena, kasvaimen tyypistä riippuen, saadaan eläimelle puolesta vuodesta muutamaan vuoteen hyvää elämää lisää.
Jääkö köyhän lemmikki hoitamatta rahanpuutteen takia?
Eläimen syöpähoitoihin tai erilaisiin leikkauksiin seurantakäynteineen ja kuntoutuksineen kuluu helposti tuhansia euroja.
Kun ihmisten terveydenhoidon kustannuksista suuren osan kustantaa yhteiskunta, niin eläimillä tällaista järjestelmää ei ole. Päinvastoin.
Eläinlääkäreiden laskuihin lisätään varsinaisten kustannusten lisäksi vielä 24% arvonlisävero.
Moni lemmikin omistaja onkin vaikeassa tilanteessa: vaikka hoitoja sairauteen löytyisi, niin niihin ei ole varaa.
— Rahakysymys on vaikea juttu eikä eläin saisi rahanpuutteen takia kärsiä, pohtii Vilma Reunanen.
Eläin saisi kärsiä rahanpuutteen takia.
Toisaalta kehittyneet tutkimusmenetelmät ja aiempaa tehokkaammat hoidot saattavat tehdä lemmikin sairauden hoitamisesta myös aikaisempaa halvempaa.
— Modernien menetelmien avulla voimme tehdä tarkemman diagnoosin ja hoitoprosessi voi tulla kokonaisuutena aikaisempaa halvemmaksi.
Vilma Reunanen muistuttaa myös, että kaikkia hoitotoimenpiteitä ei välttämättä ole pakko tehdä kerralla. Säästöä tulee myös lemmikin ennaltaehkäisevästä terveydenhuollosta.
— Esimerkiksi lemmikin hampaat kannattaisi hoitaa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin jo ihan eläinlääkärikulujenkin takia. Mitä huonompaan kuntoon hampaat päästetään sitä kalliimpi loppulasku.
Erilaisia hoitovaihtoehtoja punnittaessa täytyy kuitenkin aina pitää mielessä sekä eläimen että omistajan kokonaistilanne.
Jos omistaja ei saa kissaansa nielemään sata euroa maksavaa lääkekuuria, niin hukkaan heitettyä rahaahan se silloin on.
— Raha on yksi puoli, mutta sitten pitää miettiä myös, että miten hoitoon ja lääkkeisiin laitettu raha hyödyttää lemmikkiä. Jos omistaja ei saa kissaansa nielemään sata euroa maksavaa lääkekuuria, niin hukkaan heitettyä rahaahan se silloin on.
Vilma Reunanen tähdentää hyvän ja luottamuksellisen suhteen tärkeyttä lemmikin omistajan ja eläinlääkärin välillä.
— Kun kaikki tekijät pystytään huomioimaan lemmikin sairastaessa, niin lopputulos on lemmikinkin kannalta paras mahdollinen. Jos asianmukaista hoitoa ei talouden tai muun syyn takia pysty sairaalle lemmikilleen järjestämään, niin täytyy pystyä keskustelemaan myös siitä, olisiko eutanasia paras vaihtoehto.
Sankarieläinten myytti ja turha kärsimys
Lemmikit koetaan perheenjäseninä ja niiden tarpeet kuvitellaan helposti ihmisen kanssa samanlaisiksi. Inhimillistä on myös, että ihminen haluaa tulkita vaikkapa eläimen iloista ulkonäköä riittäväksi merkiksi hyvinvoinnista.
Halu nähdä asiat parhain päin on valtava, vaikka eläin olisi kuinka sairas.
Tätä mielikuvaa ruokkivat erilaiset, varsinkin sosiaalisessa mediassa kiertävät sankaritarinat. Niissä ehkä pahastikin vammautunut eläin esitetään vammoistaan ja sairauksistaan piittaamattomana, urheana taistelijana.
Sosiaalisen median sankaritarinoissa pahasti vammautunut eläin esitetään urheana taistelijana.
— Ihmisellä on suuri sisäinen tarve hoitaa ja pelastaa näitä kovia kokeneita eläimiä, mutta esimerkiksi rescue-koiratoimintaan liittyy paljon ongelmia.
Vilma Reunasen mukaan ulkomailta saatetaan tuoda hyvin huonossakin kunnossa olevia koiria.
— Koira on saattanut jäädä auton alle ja sitä on lähtömaassa ehkä operoitukin, mutta ei sellaisella huolellisuudella ja laadulla kuin mitä suomalaisiin hoitokäytäntöihin kuuluu.
Sitten kun koira siirtyy adoptiossa suomalaisen omistajan vastuulle, hoidon vaativuus ja kulut saattavat olla ennalta-arvaamattoman suuret.
— Aina tällaisen koiran hoitaminen ja kuntouttaminen ei ole edes mahdollista ja eläimen kannalta paras ratkaisu olisi eutanasia.
Vammautuneen eläimen hoitaminen ja kuntouttaminen ei ole aina edes mahdollista ja eläimen kannalta paras ratkaisu olisi eutanasia.
Reunasen mukaan pelastusjärjestöt eivät kuitenkaan haluaisi, että eläimiä lopetetaan.
— Siinä se pelastajaksi ryhtynyt on sitten puun ja kuoren välissä ja eläimen elämä voi olla kaikkea muuta kuin lajityypillistä käyttäytymistä mahdollistavaa.
Kun luopuminen tuntuu liian vaikealta...
Syksyillä 2017 Eviralle tehtiin kantelu koirasta, joka oli pysyvästi liikunta- ja pidätyskyvytön takapään halvauksen takia. Koiralle oli hankittu pyörätuoli. Evira antoi kantelun perusteella lausunnon, jonka mukaan pyörätuolin pysyvä käyttö pieneläimillä ei ole hyväksyttävää (.pdf).
Eviran näkemyksen mukaan pyörätuoliin sidottuna eläin ei pysty toteuttamaan fysiologisia tarpeitaan ja lajityypillistä käyttäytymistään. Tällaisessa tapauksessa olisi päädyttävä eutanasiaan.
Pyörätuoliin sidottuna eläin ei pysty toteuttamaan fysiologisia tarpeitaan ja lajityypillistä käyttäytymistään. Tällaisessa tapauksessa olisi päädyttävä eutanasiaan.
Vilma Reunanen on Eviran kanssa samoilla linjoilla.
— On muistettava, että lemmikkieläimelläkin pitää olla oikeus lajinsa mukaiseen käyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Vaikka omistaja rakastaisi pyörätuoliin sidottua koiraansa äärettömästi ja koira näyttäisi pyörätuolissaan reippaalta ja iloiselta, niin se ei pääse juomaan, makuulle tai kunnolla ylipäätään yhtään mihinkään ilman ihmisen apua. Vaikka omistaja olisi kuinka sitoutunut lemmikkinsä hoitamiseen, ei hän voi olla eläimen vieressä joka hetki. Silloin pitää tuskasta huolimatta tunnustaa tosiasiat.
Mutta mitä sitten eläinlääkäri voi tehdä, jos lemmikin omistaja ei suostu hyväksymään tilannetta ja päästämään ystäväänsä pois?
— Itse pyrin kertomaan omistajalle mahdollisimman realistisesti eläimen tilanteesta. Jos hyvästijättö tulee omistajalle niin yllättäen, ettei hän millään pysty hyväksymään sitä, niin on mahdollista — jos eläimen tila tämän sallii — antaa kotiin mukaan voimakkaita kipulääkkeitä muutaman päivän ajaksi, niin että rauhalliseen hyvästelyyn jää aikaa.
Tuskasta huolimatta pitää tunnustaa tosiasiat.
Usein tieto eläimen todellisesta tilasta ja muutaman päivän lisäaika antavat omistajalle voimaa päätöksentekoon. Vilma Reunasen mukaan monet päätöksen kanssa kipuilleet omistajat ovat alitajuisesti ymmärtäneetkin lähdön läheisyyden.
Heille eläinlääkärin näkemys antaa vain vahvistuksen siitä, että nyt on hyvästien aika.
.
