Hyppää pääsisältöön

Muovin seuraava elämä – kirpputorien rihkama päätyy Toni Kitin valokuviin ja lamppuihin

Taiteilija Toni Kitti naamari päässä.
Taiteilija Tonni Kitti löysi kirpputorilta muovinaamarin ja sen avulla syntyy omakuva. Taiteilija Toni Kitti naamari päässä. Kuva: Yle I love muovi

Taiteilija Toni Kitti rakastui muoviin jo lapsena. Nyt hänen kotinsa on alttari tuolle monien kylmänä, halpana ja keinotekoisena pitämälle aineelle. Toni puolestaan hylkii kaikkea luonnonmukaista ja "orgaanista".

Toni Kitin taiteesta kertova Arkistomatka -ohjelma kuuluu Ylen I love muovi -kampanjaan. Sen jälkeen näemme Teeman Elävän arkiston paketissa muovin historiaan liittyvät ohjelmat Uusille urille (1953) ja Muoviaika (1982). Ohjelmat Teemalla torstaina 18.4. klo 22.25 ja tiistaina 23.4. klo 14.20.

Toni Kitti seisoo helsinkiläisellä kirpputorilla ja pitelee käsissään pinkkiä muoviprinsessaa. "Mun prinsessakausi meni jo, mutta 20 vuotta sitten tämä olisi lähtenyt mukaan. Nykyään kerään lähinnä punaista muovia. Tässä on pakko keskittyä johonkin, koska muuten kodissa on kohta vain kapeat polut, joita pitkin horjua".

Tällä kertaa ostoskoriin jää muovinen mallinuken torso, muovinaamari ja muovisia kirjaimia. "Nämä kirjaimet ovat made in Hong Kong, siitä muovin keräilijä tunnistaa laadun."

Muovitorsosta tulee mahdollisesti sisustuselementti, mutta naamari päätyy suoraan taiteellisen työn materiaaliksi. Tonilla on ollut mielessä idea aspergerin oireyhtymään liittyvästä valokuvasarjasta: "Mulla on tällainen aika omituinen tapa hymyillä, että se hymy menee saman tien korviin asti. Suomessa ei oikein saisi olla sellaista, olen saanut kärsiä siitä lapsesta asti".

"Ja tämä naamari on tällainen Medusa, sen hymy kivettää."

Toni Kitin valokuvateos Self-portrait As The Medusa
Self-portrait As The Medusa Toni Kitin valokuvateos Self-portrait As The Medusa Kuva: Toni Kitti I love muovi
Nuken pää. Toni Kitin teos.
Nukesta on tullut valaisin. Nuken pää. Toni Kitin teos. Kuva: Yle I love muovi
Nukke on joutunut giljotiiniin ja sen pää päätynyt lampuksi.

Valokuvauksen ohella Toni tekee designlamppuja erilaisista kierrätysmateriaaleista. "Mä teen näitä muovista, metallista, lasista - mitä esineitä nyt sattuu löytymään. Olen käyttänyt lamppujen jalustana esimerkiksi vanhoja bakeliittikameroita. Bakeliittihan on eräänlainen muovin esiaste."

"Ja tässä nukke on joutunut giljotiiniin ja sen pää päätynyt lampuksi. Jotkut pitää tätä vähän pelottavana, mutta ei se mulla aiheuta mitään väristyksiä."

Toni Kitille lamput merkitsevät myös matkaa pimeydestä valoon. Sellaisen hän on kokenut omassa elämässään sen jälkeen kun sairastui vuonna 2012 aidsiin asuessaan Berliinissä.

Toni oli uskonut muutamien nettisivujen väitteisiin, joiden mukaan koko hi-virusta ei ole olemassa vaan puhe siitä on pelkkää propagandaa. Lääkityksellä sairaus saatiin aisoihin ja nyt Toni on pässyt eroon myös tartuntaan liittyneestä häpeästä. Hän on käsitellyt aihetta vuonna 2017 näyttelyssään The Persistence of Plastic (Muovin pysyvyys).

Muovia ei ole mikään pyhä koura tai sorkka koskettanut.

Toni Kitin kaksio Helsingin Vallilassa on pienimuotoinen muovimuseo nukkeineen, naamareineen, eläimineen, robotteineen, avaruusaiheisine hologrammikortteineen jne.

Samoin kuin valokuvauksessa, Tonille on muovissa tärkeää teollinen prosessi ja monistettavuus: "Pidän siitä, että niissä ei ole niin sanottua taiteellista auraa, niitä ei ole mikään pyhä koura tai sorkka koskettanut."

Tonin mukaan suomalainen taide on vuosikymmeniä sairastanut "orgaanisuutta", jossa puu, luonto ja Lappi ovat ylikorostuneet. "Minä itse myös olen ulospäin näkyvästi aika pinnallinen ja keinotekoinen tyyppi. Ja oikeistaan samalla kapinoin sitä vastaan, miten ihmiset ajattelee, että minkälainen on syvällinen ihminen. Se on aika absurdia."

Toni Kitti
Toni ihailee kirpputorilla muovikissaa. Toni Kitti Kuva: Yle I love muovi
Muovitavaroita hyllyllä.
Muoviesineitä Toni Kitin kotona. Muovitavaroita hyllyllä. Kuva: Yle I love muovi
Sehän on ihan järkyttävää, miten ihminen pilaa ja paskoo tämän planeetan. Mutta se ei ole muovin vika.

Toni kierrättää muovia ja antaa muoviesineille työssään uuden elämän. Mutta, mitä hän muovin rakastajana ajattelee muovin aiheuttamasta globaalista ympäristöongelmasta?

"Kun otan valokuvaa jostain muovijutusta, niin kyllähän siinä jotenkin verkkokalvolla on kuva siitä kilpikonnasta, joka muuttunut tiimalasin muotoiseksi jonkun muovijätteen takia. Sehän on ihan järkyttävää, miten ihminen pilaa ja paskoo tämän planeetan. Mutta se ei ole muovin vika."

Lopulta muovi, kuten valokuvaus ja taide ylipäätään, kiertyvät kysymykseen kuolemasta ja elämän kiertokulusta. "Muovi on tavallaan syntynyt miljoonia vuosia sitten kuolleiden kasvien ja eläinten jäänteistä. Kuolema on kaikessa se pohjaväre, elämä perustuu sille. Ja luulen, että taitelijuudessa on kysymys siitä, että tahtoo tehdä tavallaan itsestään kuolemattoman."

Camp-hengessä muoviaikaan

Toni Kitistä kertovan Arkistomatkan jälkeen Teeman Elävässä arkistossa nähdää ohjelmat Uusille urille (1953) ja Muoviaika (1982). Varsinkin jälkimmäinen on mainiota ajankuvaa kultaiselta 80-luvulta. Ohjelma käynnistyy suorastaan camp-hengessä kun toimittaja istuu muovisessa Futuro-talossa ja lausuu runoa muoviesineelle: "Öljystä olet sinä tullut, muoviksi olet muuttunut, maaksi tuskin maadut..". Myöhemmin ohjelmassa siirrytään enemmän asialinjalle ja moni muovista kerrottu fakta pitää paikkansa tänäkin päivänä.

Kommentit

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa