Hyppää pääsisältöön

Kriisikohteissa paljon työkennellyt lääkäri Eila Rooseli latautuu kotipirtin lämmössä maaseudun rauhassa

Eila Rooseli on yleislääkäri, joka on parantanut sairaita ja loukkaantuneita paitsi Pirkanmaalla, myös lukuisissa maailman kriisikohteissa. Niitä ovat Haitin maanjäristys 2010, Sierra Leonen koleraepidemia samana vuonna, taifuunituhot Flippiineillä 2013, maanjäristys Nepalissa 2015, viimeksi pakolaiskriisit Kreikassa 2016 ja Bangladeshissä viime vuonna.

Kun lupautuu SPR:n delegaatiksi eli työntekijäksi, pitää olla valmis melko nopeaankin lähtöön. Silloin jää lääkärintyö yksityisellä lääkäriasemalla ja alkaa nopea pakkkaus. Työskentely kriisipesäkkeissä on selviytymistä alkeellisissa olosuhteissa. Pelko ei auta. On keskityttävä.

– Olen sillä tapaa fatalisti, että en voi joka hetki miettiä miten tässä käy, vaan että minulla on tietty tehtävä ja tietyy määrä elämää maan pinnalla ja loppu tulee sitten kun sen aika on, sanoo hän. Tämä tunne tuli vahvasti esiin esimerkiksi silloin kuin Nepalissa oli yöaikaan maanvyöry sairaalateltan läheisyydessä.

Filippiineille Suomesta lähti heti kaksi tiimiä 2013 taifunin uhreja auttamaan ja Eila Rooseli oli heti mukana. He kiertelivät kylissä auttamassa ihmisiä ja kun rakennukset olivat kaikki tuhoutuneet, lääkintäapua annettiin teltoissa.

– Jokainen vaikuttaa kuitenkin omaan kohtaloonsa, siis ei kannata hulluja tekoja tehdä hän järkeilee. Sillä kertaa hänen kohtalokseen ei koitunut tuo maanvyöry Nepalissa.

Kuusi kuvaa sarjassa tapaamme Eila Rooselin kotonaan Kangasalla Saarikylien rauhallisissa maisemissa, omassa hirsitalossaan.

Paikka suo vaaratilanteitten vastapainoksi miellyttävän rauhan ja tyyssijan latautumiselle. Hänelle koti ja perhe ovat tärkeitä. Sen lisäksi iso asia elkämässä ovat ystävät, joita on tullut paljon jalkapalloharrastuksesta.

– Voittaminen on tietysti kivaa, hän naurahtaa, mutta tärkeintä hänelle on koko joukkueen onnistuminen ja kaikkensa antaminen yhteisen tavoitteen puolesta.

Oma koti Kangasalla Tampereen laitamilla on Eila Rooselille tärkeä kotipesä. Se on yhdessä hänen entisen miehensä kanssa rakennettu hirsitalo, mutta eron jälkeen hän jäi sinne asumaan maaseudun rauhaan, lasten kanssa välillä vaikeisiinkin olosuhteisiin.

Kriisialueilla tärkeää työskentelyssä on se, että pystyy keskittymään olennaiseen, vaikka mitä tapahtuisi ympärillä. Potilasjono ei lopu, mutta epätoivo ei auta.

– Kun on avun tarvitsijoissa esimerkiksi pieniä vauvoja ja riittämättömyden tunne valtaa niin työkaverit lohduttivat, että sinä olet parasta mitä he nyt saavat. Ja niinhan se on: osa näistä potilaista ei ole koskaan elämässään nähnyt lääkäriä, sanoo Rooseli.

Lähtöihin on oltava koko ajan valmiina. Nopeimmat lähdöt ovat toteutuneet yhden päivän sisällä kun kriisi on akuutti ja hätä suuri.

Tulevaisuuden kuvassa hän haluaisi nähdä kauniin maiseman ilman roskia. Ihmisten ahneus ja itsekkyys huolestuttavat häntä. Omaatuntoaan hän rauhoittaa kierrättämällä kaiken mahdollisen.

Teksti Mauri Tikkamäki