Hyppää pääsisältöön

Tarinoita korville – radiokuunnelma elää uutta nousukautta

Tarinoita korville dokumentti 2019
Taideopiskelija Iida Pohjolainen kuuntelee audiodraamaa Tarinoita korville dokumentti 2019 Kuva: Henrik Leppälä / Yle kuunnelmat

Mobiilikuuntelun aikakautena radiodraama antaa kuulijalle oman tilan, mahdollistaa omat ajatukset ja mielikuvituksen käytön. Kuunnelma on kulkenut pitkän tien mm. Pekka Lipposen, Knallin ja sateenvarjon, Elmon ja Koe-eläinpuiston kautta nykypäivään.

Radio oli ennen medioiden valtias. Se toi koteihin kuultavaksi koko maailman. Musiikin, uutiset ja myös kuunnelmat - niitä kuuntelivat kaikki. Sitten tuli televisio ja myöhemmin netistä imuroitavat ja nähtävät viihdykkeet, ja niiden puristuksessa kuunnelma lajityyppinä alkoi ajautua marginaaliin kautta maailman. Varsinkin nuorille yleisöille kuunnelma on jäänyt melko tuntemattomaksi, mutta nyt Suomessa suunta on toinen. Audiodraama, joksi kuunnelmaa nykyään kutsutaan, tekee meillä paluuta.

mies pyöräilee Helsingissä
Draamaa kuunnellaan myös pyöräillessä mies pyöräilee Helsingissä Kuva: Henrik Leppälä / Yle kuunnelmat

Taustalla on varsinkin mobiililaitteilla tapahtuvan kuulokekuuntelun voimakas kasvu. Musiikin ylivalta kyllästyttää monia ja tilalle halutaan nyt mm. kiinnostavia tekstiin pohjautuvia sisältöjä, podcasteja, äänikirjoja, hyviä radiojuttuja, puheohjelmia ja audiodraamaa. Esimerkiksi työmatkapyöräilyn aikana voi nyt kunnon noustessa paitsi viihtyä, myös sivistyä kuuntelemalla hyvää journalismia ja dramatisoituja tarinoita.


“Meidän rationaalisin ja hallitsevin aisti on katse. Sen kun pystyy sulkemaan pois ja rauhoittuu, niin
yhtäkkiä aletaan näkemään uusia asioita uudella tavalla, korvan välityksellä, nähdään uudella tavalla, syvemmin. “
- Ohjaaja Vilppu Kiljunen

Tarinoita korville - uusi tv-dokumentti Teemalla ja Areenassa:

Yle Teema sunnuntaina 21.4. klo 13 ja tiistaina 21.5. klo 20.
Dokumentissa seurataan tuoreiden kuunnelmien eli audiodraamojen tekoa ja sukelletaan äänimaailmojen saloihin. Mukana Karl-Ove Knausgårdin romaaneihin perustuva Taisteluni -sarja, Tohtori Raimo, Mielensäpahoittaja ja vanhemmista kuunnelmista mm. Sinuhe. Haastateltavina mm. Martti Suosalo, Matti Ijäs, Tommi Eronen, Erja Manto, sekä Radioteatterin entinen johtaja Pekka Kyrö. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Suomalainen.

Genret sekoittuvat

Yleisradion omissa kuunnelmatuotannoissa suurimuotoisten romaanien dramatisoinneilla on ollut perinteisesti vahva sija. Klassikoita arvostetaan, mutta toisaalta ns. korkeakulttuurin ja viihteen raja on jo hämärtynyt. Sivistynyt kuunnelma-intoilija on voinut hartaudella keskittyä viikonlopun vapaahetkenään vaikkapa Mika Waltarin Sinuhesta toteutetun kuunnelmasarjan kuuntelemiseen, mutta toisaalta samana iltana tiskatessaan viihtyä Gösta Sundqvistin Koe-elänpuiston räävittömän huumorin parissa. Molemmat puhuttelevat omilla tavoillaan ja korkeakulttuuri törmää iloisesti matalaan.

Nykykuulijaa tuskin kiinnostaa fakta, että Gösta Sundqvistin radiohupailut eivät koskaan edes ole olleet osa Ylen Radioteatterin tuotantoja, vaan Ylen 1990 -luvun nuorisoradion, Radiomafian omaa tuotantoa.

"Tuskin ihmiset viitsisivät kuunnella jotakin sellaista mikä on ihan pelkkää hömppää tai humpuukia. Olen onnellinen siitä, että tänä päivänä ei voi tehdä sellasta jakoa viihteeseen ja taiteeseen, jos puhutaan draamatyyppisistä ohjelmista, minkä pystyi ennen tekemään", kertoo Pekka Kyrö, joka toimi Yleisradion Radioteatterin johtajana 1990-2009

Romaaniklassikoita - Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni kuunnelmasarjaksi

Karl Ove Knausgård katsoo kameraan siniseksi värjätyssä kuvassa.
Kirjailija Karl-Ove Knausgård Karl Ove Knausgård katsoo kameraan siniseksi värjätyssä kuvassa. Kuva: Like Kustannus Karl Ove Knausgård,yle draama

Tämän vuoden Ylen suurimuotoinen romaanidramatisointi on Karl-Ove Knausgårdin valtavan suosion saavuttaneesta Taisteluni -kirjasarjasta tehty kuunnelmasarja. Dramatisoinnista vastaa dramaturgina ja näytelmäkirjailijana tunnettu Jussi Moila. Sarjan ensimmäinen, 21.4. Areenassa julkaistava osa avaa kirjailijan yksityistä maailmaa ja käsittelee Knausgårdin omaa isäsuhdettaan.

Taisteluni, Ensimmäinen osa

Voimme leikata lapsuudesta tähän hetkeen, tai tästä hetkestä teini-ikään - sekunnissa

"Dramatisoinnissani kirjailija kirjoittaa kirjaa itsestään ja sitä kautta avautuu näkökulma hänen muistoihinsa hänestä itsestään eri ikäisinä. Muisti mahdollistaa sen, mikä Taisteluni -romaanissakin toteutuu, että voimme leikata lapsuudesta tähän hetkeen, tai tästä hetkestä teini-ikään - sekunnissa. Tällä tavalla dramaturgia noudattelee kirjoittamisen prosessia, jossa on vapaus elää monessa ajassa yhtä aikaa", kertoo dramaturgi Jussi Moila.

Jussi Moila
Dramaturgi-näytelmäkirjailija Jussi Moila Jussi Moila Kuva: Yle arkisto Jussi Moila

Vilppu Kiljusen ohjaamassa ja Anders Wikstenin äänisuunnittelemassa sarjassa Knausgårdia eri ikäisinä näyttelevät Tommi Eronen, Samuli Niittymäki, Miro Lopperi ja Myrsky Moila. Äitinä Irina Pulkka.

Ylen Areenaan on nostettu tänä keväänä toivottujen radiodraama-aarteiden joukkoon mm. vuoden 1982 Radioteatterin suurtuotanto Odysseus. Tuolloin vietettiin irlantilaiskirjailija James Joycen (1882–1941) syntymän satavuotisjuhlaa ja Yleisradio toteutti mittasuhteiltaan kolossaalisen kuunnelmasovituksen Joycen pääteoksesta Odysseus. Pentti Saarikosken suomennos teoksesta on yli 700 sivua pitkä ja kuunnelmasovituksestakin tuli yli seitsemän tuntia pitkä. Timo Humalojan ohjaaman kuunnelman tekemiseen osallistui 69 näyttelijää.

Vesa Vierikko ja Heikki Määttänen
Vesa Vierikko ja Heikki Määttänen nauhoittamassa Odysseusta v. 1982 Vesa Vierikko ja Heikki Määttänen Kuva: Håkan Sandblom / Yle Odysseus,kuunnelmat


Vuoden 1982 Odysseus oli Radioteatterin yksi suurimmista hankkeista

“Markus-Setä” Rautio oli kuunnelman pioneeri

Radiokuunnelma on kehittynyt käsi kädessä teknisten innovaatioiden kanssa. Kuunnelma tuli Suomeen 1920-luvulla samoihin aikoihin muun maailman kanssa radiovastaanottimien määrän kasvaessa voimakkaasti. Aluksi kuunnelma, tai kuullelma, kuten kuunnelmaa aluksi kutsuttiin (vrt. näytellä - näytelmä, kuulla - kuullelma) tarkoitti sitä, että radiostudioon tuotiin yhden mikrofonin ympärille ryhmä näyttelijöitä, jotka puhuivat roolinsa suorassa radiolähetyksessä.

Markus Rautio
Markus-Setä ohjaa kuunnelmastudiossa Markus Rautio Kuva: Yle arkisto kuunnelmat,markus rautio
Sellakkalevyjä 1920-30 luvulla
Sellakkalevyt mahdollistivat tallentamisen Sellakkalevyjä 1920-30 luvulla Kuva: arkistot äänilevyt,1920-luku,kuunnelmat

Vasta taltiointimahdollisuus sellakkalevyiille mahdollisti ääninäytelmien toistamisen. Suomen piti järjestää kesän 1940 kesäolympialaiset. Kisoja varten Yleisradiolle hankittiin paljon uutta radiotekniikkaa uusimpana uutuutena ääninauha. Kisoja ei tullut, tuli sota, mutta nauhat jäivät. Nyt kuunnelmia voitiin leikata, mikä mullisti kerronnan. Vastaavan suuruusluokan seuraava mullistus tapahtui vasta 2000-luvun vaihteessa, kun leikkaaminen muuttui nauhaleikkaamisesta digitaaliseksi, non-lineaariseksi leikkaamiseksi.

“Mä sanoisin radiodraaman koko tarinasta niin että se on kertomus siitä miten teatterin sokea pikkusisar kävelee eteenpäin, kasvaa isoksi aikuiseksi ja itsenäistyy. Laji on koko ajan kehittynyt eteenpäin ja se menee entistä enemmän omalakiseen suuntaan. Voisi ehkä sanoa näin, että se kehittyy omaksi itsenäiseksi taidemuodokseen", kertoo Pekka Kyrö, joka toimi Radioteatterin johtajana vuosina 1990-2009

Pekka Kyrö
Pekka Kyrö toimi Radioteatterin johtajana 1990-2009 Pekka Kyrö Kuva: Henrik Leppälä / Yle Pekka Kyrö

Pekka Kyrö nostaa yhdeksi radiodraaman keskeiseksi kehittäjäksi Yleisradion Lastentunnin Markus-Setänä tunnetuksi tulleen Markus Raution. Hän oli opiskellut elokuvan tekoa 1920 -luvulla mm. Hollywoodissa ja monialaisena dramaatikkona käytännössä aloitti Yleisaradion radioteatterin toiminnan. Hän myös pyysi ensimmäisenä kirjailijoita kirjoittamaan alkuperäisteoksia radion tarpeisiin ja käynnisti romaanien dramatisoinnit.

"Hän kehitti myös itsestään tämmöisen lastenohjelmien Markus-Sedän. Tässä roolissa hän saikin sitten julkisuudessa suuremman kunnian kuin radiodraaman kehittäjänä", kertoo Pekka Kyrö.

Markus Rautio
Markus Rautio toi kuunnelman Suomeen Markus Rautio Kuva: Yle arkisto Markus-setä

Valtataisteluja ja turhamaisuutta

Sodan päätyttyä Suomessa oli Liittoutuneiden, käytännössä Neuvostoliiton valvontakomissio, joka pyrki maksimaalisesti vaikuttamaan suomalaisen yhteiskunnan elämään. Valvontakomissio halusi, että johtavissa asemissa olevia henkilöitä vaihdetaan. Yleisradion johtoon nostettiin Hella Wuolijoki, joka oli paitsi monialainen kulttuurihenkilö, mutta myös tuomittu oikeudessa sodan aikaisesta toiminnastaan ja desantin avustamisesta.

Elokuussa 1948 perustetun Radioteatterin ensimmäiseksi johtajaksi nousi Olavi Paavolainen ja Wuolijoen muotoilemana radioteatterin ohjelmapolitiikan tehtäväksi määriteltiin tehdä “mahdollisimman korkeatasoista teatteritaidetta”. Radioteatteria käytännössä johtanut Markus Rautio jatkoi ohjaajana ja tuottajana Paavolaisen alaisuudessa.

Kun Markus Rautio jäi vuonna 1956 eläkkeelle, järjestettiin Helsingin Messuhallissa valtava kansalaisjuhla. “Tästä on olemassa taltiokin. Olavi Paavolainen, joka tavallaan syrjäytti Raution sodan jälkeisessä tilanteessa, niin hyvin vaivaantuneesti kiittää Markus Rautiota, joka tuodaan kärryillä tai kantotuolissa ja lapset laulaa. Eläkkeelle lähteminen oli Markus-sedän eläkkeelle lähtö".

"Markus Rautio varmaan mielessään kiroili että ei tää nyt näin pitänyt mennä, minähän olen koko radiodraaman synnyttäjä! Oli hän myös lastenohjelmien synnyttäjä. Kuten Fidel Castro sanoi, niin historia on meidät tuomitseva, niin näin se tuomitsi Markus Raution. Yritän tässä nostaa Markus Raution lasten kummisetä -hahmon rinnalle myös radiodraamasedän", Pekka Kyrö sanoo.

VIDEO: Markus Raution eläkkeelle lähtö oli suuri kansanjuhla Messuhallissa

Markus Raution aikaansaannoksia oli mm. pitkäkestoisen viikottaissarjojen käynnistäminen Yleisradiossa. Hän aloitti mm. Könnin kello-, sekä Suomisen perhe -kuunnelmasarjojen tuotannon Ruotsista haetun esikuvan kuunnelmasarja Familjen Björkin mukaisesti.

Olavi Paavolaisen ura Radioteatterin johdossa 1960 -luvun alkuun saakka oli myös merkittävä, samalla kun hänen oma kirjallinen työnsä vähitellen hiipui sodan jälkeen. Paavolaisen aikana toteutettiin monia kunnianhimoisia romaanidramatisointeja, sekä tilattiin paljon uusia tekstejä keskeisiltä uuden polven kotimaisilta kirjailijoilta.

Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen.
Mika Waltari ja Olavi Paavolainen Mika Waltari (vas.) ja Olavi Paavolainen. Kuva: Wikimedia Commons olavi paavolainen
Viihdettä ei arvostettu, taidetta yliarvostettiin

Aina 1960 -luvulle saakka Yleisradiossa oli vallinnut halu sivistää kansaa ja vahva erottelu viihteen ja taiteen välillä. Vaikka mittavat draamatuotannot veivätkin suurimman osan rahoista, viihteelliset sisällöt olivat kansan suosikkeja.

"Viihdettä ei arvostettu, taidetta yliarvostettiin. Jos tänä päivänä mennään kysymään esimerkiksi vanhalta polvelta, että mitä muistat radiosta 50- 60 -luvulta, niin sieltä muistetaan Pekka Lipposen seikkailut, sieltä muistetaan Speden ruljanssit, G. Pula-Aho ja Outsider. Olavi Paavolaisen tuottamat hienot taidekuunnelmat taitavat olla aivan unohtuneet jo monelta. Sitten 60 -luvun puolessa välissä kun Eino S. Repo oli ensin koko Yleisradion johtaja ja sitten radion johtaja, niin hänen keskeinen ajatuksensa oli brechtiläinen yhteiskunnallinen lähestyminen ja näkemys siitä, että pitää opettaa viihdyttäen ja viihdyttää opettaen", Pekka Kyrö kertoo.

Yksi viiihteellisemmistä, mutta taiten tehdyistä nykypäivän kuunnelmadramatisoinneista on Pekka Kyrön pojan kirjailija Tuomas Kyrön luoma Mielensäpahoittaja. Suuren menestyksen alunpitäen romaanina, sitten Ylen tekstiluentana, elokuvana ja TV-sarjana saanut Mielensäpahoittaja-hahmo teki paluun radioon viime vuonna. Matti Ijäksen ohjaamana Mielensäpahoittaja maailmalla -sarjassa Heikki Kinnusen esittämä Mielensäpahoittaja lähtee kohti Espaniaa ja Fuengirolaa, eikä kommelluksilta voida välttyä.

1960 -luku ja ns. Reporadio toi avoimen poliittisuuden Yleisradioon, mikä heijastui myös kuunnelmasisältöihin ja kerrontaan. Ajan ilmiöihin ja henkilöihin alettiin viittaamaan ironisellakin sävyllä, mikä samalla pohjusti poliittisen satiirin tuloa radioon. Yleisradio mm. tuotti ja lähetti helsingin Vanhalta Ylioppilastalolta Orvokki kabareiksi kutsuttuja ohjelmia. Ohjelmat olivat saksalaisen mallin mukaisesti kabareita, eli koostuivat sketseistä, lauluista ja puhe-numeroista.

Tarinoita korville dokumentti 2019
Orvokki kabaree 1969 Tarinoita korville dokumentti 2019 Kuva: Yle arkisto kuunnelmat

Yleisradion ja Ylioppilasteatterin Orvokki kabareet ravistelivat arvoja

1960 -luvulla tehtiin myös paljon radiofonisia kokeiluja, sekä äänitaidetta. Kansainväliset virtaukset kuuluivat myös Radioteatterin tuotannoissa. Beat-hahmo Allen Ginsbergin Huuto -teoksen suomalaisversion lähetys Yleisradion rinnakkaisohjelmien Tiistaiteatterissa Pori-Jazzista elokuussa 1969 aiheutti skandaalin rivon kielensä vuoksi. Kuukautta myöhemmin 83 kansanedustajaa teki ohjelmasta eduskuntakyselyn ja tivasi hallitukselta, oliko ohjelma Yleisradion toimiluvan mukainen. Äänin 4-3 johtokunta päätti teoksen olleen toimiluvan vastainen ja sen tekijät saivat nuhtelut.

1960 -luvun loppu ja 70-luvun alku toi Suomeen valtavan rakennemuutoksen ja muuttoliikkeen maalta kaupunkeihin. Radioteatterin silloinen päällikkö Miriam Polkunen päätti, että radioteatteriin tehdään sarjamuotoinen ohjelma, jossa käsitellään maaseudun mutta myös kaupungin ongelmia perhesuhteiden kautta. Syntyi Kantolan perhe -niminen ohjelma BBC:n The Archers -sarjaa mukaillen. Sarjaa tehtiin vuodesta 1976 vuoteen 2005 saakka. “Jos joku tutkija kuuntelisi nyt kaikki jaksot niin hän varmasti huomaisi, miten se kulkee Suomalaisen yhteiskunnan kehityksen myötä", Pekka Kyrö toteaa.

Elmo -kuunnelma
Jarno Hiilloskorpi ja Kauko Helovirta tekivät Elmosta klassikon Elmo -kuunnelma Kuva: arkistot kuunnelmat

Rikossarjoja ja knalleja

Monille ennen 1980 -lukua syntyneille lapsuusmuistoihin liittyy vahvasti kesäinen Suomi, järvimaisema ja puun oksalla roikkuva radio, josta kesänviettäjät keskittyneesti kuuntelevat yhdessä kuunnelmaa. Monista radioista kuunneltiin nimenomaan jännityssarjoja kuten Kallekustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja, tai humoristisia Elmoa ja Knallia ja sateenvarjoa.

"Rikosohjelmat käsittelevät aika syvällisesti kuolemaa, syyllisyyttä ja tuskaa siinä muodossa, että niitä pystyy seuraamaan ja sen takia uskoisin että ne ovat suosittuja radiossa. Mauri Sariolan Susikoski -sarjassa vaikkapa ollaan sen edessä, että minkä takia joku tappoi toisen ja mitä kuolema on ja mitä siitä on seurannut. Radioviihteessä toimi pitkään tuottajana Rauni Ranta, joka tuotti pääosin rikossarjoja. Hän oli aika itsenäinen ja omatoiminen ja hänelle tuli myös paljon palautetta. Rikossarjat oli ihan selvästi se lajityyppi jota ihmiset halusivat kuunnella", Pekka Kyrö kertoo.
Jännistystä ja murhia keskellä kesää

Nuori sukupolvi kuunnelmaa tekemässä

Tampereen Yliopistossa maisteriohjelmassa näyttelijäksi opiskeleva Konsta Laakso on saanut kannuksia jo mm. pääroolista Markku Pölösen tuoreessa elokuvassa Oma maa.

Laakso osallistui elokuussa 2018 Yleisradion ja Tampereen Yliopiston näyttelijäntyön laitoksen yhteiselle kuunnelmakurssille Tampereella. Pauliina Hulkon ohjaaman, tarinateatteri-metodilla tehdyn Kotimaisia kohtaloita -kuunnelman tekstit syntyivät todellisten ihmisten kokemuksista ja ne esitettiin suorassa lähetyksessä radiossa.

Konsta Laakson omat radiokuuntelukokemukset liittyvät vahvasti hänen kotiseutuunsa Pohjois-Karjalassa ja radion kuunteluun perheen Toyota Hiacessa: "Itselleni radio mediana on sellainen, että lähinnä autossa sitä on tullut kuunneltua. Jossain vaiheessa tuli eteen Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelma. Se on ensimmäinen kosketukseni radioteatteriin", Laakso kertoo.

Näyttelijä Konsta Laakso
Näyttelijä Konsta Laakson ensimmäinen kuunnelmamuisto autoradiosta oli Knalli ja Sateenvarjo Näyttelijä Konsta Laakso Kuva: Yle arkisto kuunnelmat,näyttelijät

Radiodraaman arkistot aukeavat

Yle Teema