Iranissa sokeus on häpeä, mutta Suomessa Azrasta tuli tietotekniikan asiantuntija
– “Toteutin täällä unelmani”
Azra Tayeebin synnyinmaassa Iranissa näkövammaisen naisen on vaikea opiskella, ainakaan tietotekniikkaa. Aikuisena sokeutunut Azra päätti jättää kotinsa ja muutti Pohjois-Karjalaan unelma-ammattinsa vuoksi. Uudessa kotimaassa apuna häärii myös tanssiva opaskoira Helmi.
Azra Tayyebi, 32, ei ole nähnyt kahdeksaan vuoteen. Viimeisissä muistikuvissaan näkevä Azra lukee kirjaa niska kyyryssä suurennuslasin avulla.
Lukeminen on hidasta ja vaivalloista. Azran äiti on huolissaan, miten tyttären niska kestää luku-urakan. Lopulta Azra saa kirjan luettua, ennen kuin näkökyky on kokonaan mennyt.
Iranissa syntynyt nainen on sairastanut verkkokalvon rappeumaa eli retinitis pigmentosaa lähes koko ikänsä. Lisäksi näköä ovat runnelleet voimakas hajataitto ja reuma.
Vaikka moni silmäsairaus kulkee suvussa, on Azra perheensä ainoa, jolla on ollut ongelmia silmien kanssa.
Silmälasit paksuine linsseineen ovat tulleet tutuksi jo lapsuudessa. Niiden avulla Azra on oppinut tuntemaan, miltä ympäröivä maailma näyttää.
– En tiedä, piirsivätkö silmäni maailman samalla tavalla kuin muiden, mutta kyllä minulla on käsitys, miltä esimerkiksi omena tai kaikki päävärit näyttävät. Mutta jos joku alkaa puhua vaikka lohenpunaisesta, en voi edes kuvitella, mitä se tarkoittaa, Azra taustoittaa.

Kuva: Tero Kyllönen / Yle
Valkoinen keppi on ollut Azran apuna jo pitkään ennen lopullista sokeutumista. Iranissa näkövammaisuuden tunnetuin symboli ei kuitenkaan ole vielä täysin ymmärretty tai hyväksytty.
– Erityisesti naiset ja tytöt käyttävät harvoin valkoista keppiä, sillä Iranissa ihmiset ajattelevat sen olevan häpeällistä.
Iranissa näkövammaisen naisen on vaikea myös opiskella. Ainakaan tietotekniikkaa.
Muistan vieläkin, miltä elokuun tuuli tuntui kasvoillani.
Niinpä Azra päättää hakea opiskelupaikkaa Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, sillä hän tietää tasokkaan koulutuksen lisäksi niiden hyvän maineen ihmis- ja vammaisoikeuksien osalta.
Lopulta sopiva opiskelupaikka löytyy Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta ja pian Azra istuu jo lentokoneessa matkalla Suomeen. On elokuu ja Azran matkalaukku pakattu täyteen lämpimiä talvivaatteita.

Kuva: Tero Kyllönen / Yle
– Kaikki Iranissa sanoivat, että Suomessa on todella kylmä. Olin hirmu huolissani, miten selviäisin kylmässä maassa, kun matkalaukkuni hävisi välilaskun aikana, Azra nauraa muistellessaan lähes kuuden vuoden takaista matkaansa.
Pitkän matkan jälkeen elokuun lempeä lämpö toivottaa Azran tervetulleeksi uuteen kotimaahan. Lentokentällä tulijaa on vastassa ystävä, johon Azra on tutustunut jo ennakkoon netin välityksellä. Yhdessä he jatkavat matkaa Joensuuhun.
– Muistan vieläkin, miltä elokuun lämmin tuuli tuntui kasvoillani, kun saavuimme Joensuuhun.
Opiskelupaikkakunnalla vierähtää kolme vuotta ja Azra rakastuu kaupunkiin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia.

Kuva: Tero Kyllönen / Yle
Suurin ongelma avun saannissa saattaa olla, että iltaisin Joensuun keskustassa ei liiku juuri ketään, jolta sokea nainen voisi apua pyytää.
Nyt Azra asuu ja työskentelee pääkaupunkiseudulla ja ongelmat avun saannissa ovat toisenlaiset.
– Helsingissä ihmiset ovat niin kiireisiä, etteivät he meinaa koskaan huomata, kun pyydän apua. Se tuntuu pahalta.
Onneksi Azra on saanut avukseen opaskoira Helmin. Parivaljakko on opetellut reitit töihin ja kodin lähellä on kävelylenkillekin pari eri vaihtoehtoa.
Me tanssimme Helmin kanssa persialaisen musiikin tahdissa.
Lisäksi Helmi osaa käskystä etsiä esimerkiksi suojatien tai oven. Labradorinnoutajasta on paljon iloa myös vapaa-ajalla.
– Kirjoitin tämän vuoden opaskoirakalenteriin, että Helmi on fiksu, rauhallinen ja kaikkien kaveri. Lisäksi me tanssimme Helmin kanssa yhdessä persialaisen musiikin tahdissa. Helmi tykkää siitä paljon.
Vapaana ollessaan opaskoira on aivan kuin kaikki muutkin koirat. Helmi nauttii rapsutuksista ja siitä, että pääsee juoksemaan nurmikolla tai talvella järven jäällä.
Valjaat päällä Helmi on töissä ja silloin kenenkään ulkopuolisen ei pitäisi kiinnittää koiraan mitään huomiota.
– Ihmiset tietävät hyvin, että opaskoiraan ei saa koskea valjaat päällä. Mutta sitä ei tiedetä, että koiralle ei kannattaisi puhua. Moni alkaa lässyttää Helmillekin ja silloin sen keskittyminen opastamiseen häiriintyy.
Helmi-koiran nimeen liittyy myös mielenkiintoinen tarina. Azran nimi tarkoittaa hänen omalla äidinkielellään koskematonta helmeä, joten hän oli todella iloinen kuullessaan, että oppaaksi oli tulossa nimenomaan Helmi-koira.
En ole kovin järjestelmällinen.
Azra ei ole koskaan nähnyt kunnolla, joten hän ei varsinaisesti kaipaa näköaistia takaisin. Hän toki myöntää, että välillä helpottaisi, jos näkisi edes jotakin.
Tietokonetta ja älypuhelinta Azra käyttää ruudunlukuohjelman avulla. Ohjelma muuttaa tekstin puheeksi, minkä avulla Azra “lukee” esimerkiksi työsähköpostit.
Azra työskentelee tällä hetkellä nettisivujen saavutettavuusasiantuntijana. Työpaikalla Helmi-koira saa olla vapaana ja se nauttii toimistokoiran roolistaan kiertäessään työpisteitä rapsutuksia kerjäten.
Työhön kuuluu myös konsultointia ja tarpeen vaatiessa Azra saattaa hypätä Helmin kanssa junaan ja matkustaa omatoimisesti eri paikkakunnalle.

Kuva: Tero Kyllönen / Yle
Kotona esimerkiksi maustepurkit on merkitty pistekirjoituksella, jotta Azra tietää, mitä maustetta missäkin on. Samoin pelikorteista löytyy merkintöjä.
Oman haasteensa tuo myös kolmella eri kielellä toimiminen, sillä pistekirjoitusmerkinnöissä on eroja suomen, englannin ja persian välillä.
– En ole kovin järjestelmällinen, ja tavarat voisivat olla paljon paremmin tietyillä paikoillaan.
Elämä sokeana ei ole aina ollut helppoa. Azran on pitänyt ennen kaikkea opetella ratkaisemaan ongelmia. Isompia ja pienempiä.

Kuva: Tero Kyllönen / Yle
– En osaa tehdä asioita samalla tavalla kuin joku näkevä, mutta teen ne omalla tavallani. Iranissa kukaan näkövammainen ei ollut opiskellut tietotekniikkaa, mutta se oli minun unelmani ja minä toteutin sen.
Azra kertoo elävänsä ihan omassa sokean maailmassa, joka rakentuu erilaisista palasista kuin näkevien maailma.
– Jos saisin näkökyvyn jostain syystä takaisin, voisin jopa kaivata tätä sokean maailmaa, johon olen päässyt. Voisin kaivata sitä tunnetta, kun tuuli hivelee kasvojani. Minä tunnen sen varmasti eri tavalla kuin näkevä tuntee.
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Akuutti Areenassa: Sokea näkee toisin
Millaisista palasista elämä ja onnellisuus rakentuvat ilman näköaistia? Oman tarinansa kertovat nuorena sokeutunut Markus sekä lapsuudestaan asti näkövammainen Azra, jolla on apunaan tanssiva opaskoira Helmi.
Jaksosta on valittavissa myös kuvailutulkattu versio.
Videokuvat: Antti Tuunanen