Olisitko arvannut, että kännykkäkameroiden kehitys on tehnyt näkövammaisten elämästä huimasti helpompaa ja lisännyt tasa-arvoa? Rafael, 12, ei ole koskaan nähnyt, mutta toimii silti näkevien vanhempiensa neuvonantajana kännykkäasioissa – siinä missä muutkin diginatiivit.
Helsinkiläisen rivitalon eteisessä seisoo vaaleahiuksinen, huomiota herättävän kohtelias ja sanavalmis 12-vuotias poika.
– Tervetuloa! Mä olen Rafael, ja sä tulit varmaan haastattelemaan mua. Mennään mun huoneeseen, hän tervehtii tomerasti.
Ikään tulee nopeasti pieni tarkennus.
– 12 vuotta, 9 kuukautta ja 10 päivää, Rafael täsmentää.
Vanhemmat saavat kiellon olla puuttumatta haastattelutilanteeseen.
– Haastis on kesken! Me tullaan sit kun ollaan valmiita, älkää häiritkö, Rafael huutaa vanhempiensa perään.
Into tutustua ihmisiin kompensoi puuttuvaa aistia
Jo synnytyslaitoksella oli huomattu, että Rafaelin silmissä oli jotakin erilaista.
– Silmälääkäriltä saimme vahvistuksen sille, että Rafael oli sokea jo syntyessään. Hänellä on Norrien tauti, joka on periytyvä sairaus, Rafaelin isä Petri Heikola kertoo.
Rafaelin sokeus oli näkeville vanhemmille aluksi shokki. Ajatus elämästä lapsen kanssa oli jäsenneltävä kokonaan uudelleen.
– Nopeasti päätimme kuitenkin keskittyä positiivisiin puoliin: siihen, mitä meillä on ja siihen, mitä voimme vanhempina tehdä.
Vanhempien huoli Rafaelin pärjäämisestä ei ole poistunut, mutta yhden aistin puuttuessa muut aistit ovat onneksi tarkentuneet ja helpottaneet pärjäämistä. Myös Rafaelin into tavata uusia ihmisiä ilahduttaa vanhempia jatkuvasti.
– Rafael on päiväkoti-iästä alkaen osannut ottaa rohkeasti kontaktia muihin ihmisiin. Lisäksi Rafael on hyvin verbaalinen, temperamenttinen ja huumorintajuinen, isä kehuu.
Rafael pärjää arjessa hienosti. Avustaja on tukena sekä koulussa että kotona aamu- ja iltapäivisin, ja myös oma opettaja on löytänyt mahtavan yhteyden Rafaeliin. Kouluun Rafael kulkee taksilla.
Huimasti helpotusta arkeen tuovat myös erilaiset apuvälineet.
Kännykkä on Rafaelin apuvälineiden ykkönen
Rafael istuu huoneensa lattialla ja kaivaa kätköistään esineen toisensa perään.
Ensin kurkataan kännykkää. Se on tavallinen älypuhelin, jonka tekniset ominaisuudet Rafael on esitellyt sekunnin murto-osassa.
Myös toimittajan on vastavuoroisesti esiteltävä puhelimensa, ja se saa Rafaelin käsissä nopean, oikeaan osuvan analyysin.
– Tää on Iphone SE tai 5S, Rafael toteaa tietävästi hypisteltyään kännykkää ehkä sekunnin verran.
Älypuhelin kulkee Rafaelin mukana kaikkialle. Puhelimen uumenista löytyy liuta ilmaisia, arkea helpottavia ominaisuuksia ja sovelluksia. Rafael käyttää kännykkää esimerkiksi puheentunnistukseen perustuvan Sirin sekä kännykän ääniohjauksen avulla.
– Hei Siri, millainen sää on huomenna, Rafael saattaa kysyä, ja Siri kertoo netistä löytämänsä vastauksen ääneen.
– Rafael sanelee Sirin ja ääniohjauksen avulla myös tekstareita ja Whatsapp-viestejä. Hän on onnistunut tekemään niiden avulla jopa Youtube-videon. Hän kuvasi satunnaisen videon ja löysi ilmeisesti oikeat valinnat selaamalla valikkojen toimintoja, Petri-isä ihmettelee.
Jatkuvassa käytössä on myös kännykän ruudunlukuohjelma. Kun Rafael vaikkapa etsii tietoa Googlesta Sirin ja ääniohjauksen avulla, ruudunlukuohjelma tulkitsee, mitä ruudulla näkyy ja kertoo sen Rafaelille ääneen. Ruudunlukuohjelma löytyy nykyään kaikista yleisimmistä älylaitteista oletuksena.
Lisäksi Rafaelin ehdottomiin suosikkisovelluksiin kuuluu äänikirjojen kuunteluun tarkoitettu sovellus Pratsam reader.
– Mä olen Pratsam readerin suurin kuluttaja koko MAAILMASSA, Rafael kuuluttaa itsevarmana.
Myös karttasovellukset Blindsquare ja Foursquare ovat olleet Rafaelilla kokeilussa, ja saavat pääosin positiivista palautetta. Ne kertovat ääneen käyttäjän nykyisen sijainnin kartalla ja voivat antaa tarvittaessa vaikka reittiohjeita.
– Blindsquare on vähän parempi kuin Foursquare, Rafael arvioi.
Kännykät ovat Rafaelin juttu, ja hän tietää niistä huomattavasti enemmän kuin vanhempansa. Hän saakin toimia välillä perheensä teknisenä tukena.
– Rafael on saanut poistettua jopa kännykkäaikaa rajoittavan parental control -henkisen sovelluksen, isä kertoo päätään pyöritellen.
Valkoisesta kepistä tietokoneisiin – kehityksellä huima vaikutus myös työllistymiseen
Tietotekniikan kehitys viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on tuonut suuria helpotuksia näkövammaisten arkeen.
Jonkinlaisia apuvälineitä on toki ollut aina.
– Esimerkiksi valkoinen keppi, yksi yleisimmistä välineistä, on säilynyt käytännössä sata vuotta melko muuttumattomana, kertoo Näkövammaisten liiton kehityspäällikkö Reijo Juntunen.
Teknologian kehityksen ensiaskeleet otettiin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.
– Silloin alkoi tulla ensimmäisiä tietokoneiden pistekirjoitusnäyttöjä. Ja kun tietokoneet tämän jälkeen yleistyivät, näkövammaisten apuvälineet ja sen myötä heidän työllistymisensä parantui huimasti, Juntunen kertoo.
Myös ruudunlukuohjelmien yleistyminen ja muutos maksullisesta ilmaiseksi on ollut näkövammaisten kannalta merkittävä parannus.
– Jos info on vaikkapa tekstiä, ruudunlukuohjelma lukee tekstin ääneen. Lisäksi ohjelma voi kertoa esimerkiksi sähköposteja lukiessa, onko viesti lukematon ja koska se on saapunut, Juntunen selventää.
Näkövammaisten työllistyminen
Yli puolet 25-44 -vuotiaista näkövammaisista käy töissä. Parhaiten työllistyvät tutkimusten mukaan ennen kouluikää vammautuneet ja nuoret aikuiset.
Yleisimpiin ammatteihin lukeutuvat:
- hieroja, kuntohoitaja, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti
- toimistotyön ammatit
- perus- ja lähihoitaja tai lasten- tai kodinhoitaja
- tietotekniikan asiantuntijat, tukihenkilöt ja operaattorit
- opettajat ja muut opetusalan erityisasiantuntijat
Työikäisistä näkövammaisista täystyöllisiä on runsaat 22 %, osittain työllisiä 18 %, työttömiä 3%, opiskelijoita 3 % ja eläkeläisiä reilut 50 %.
Lähde: Näkövammaisten keskusliitto
Apuvälineitä ja aistien ihmettelyä
Kännykän lisäksi Rafaelin laiterepertuaariin kuuluvat muun muassa tabletti, puhuva kello, pistekirjoituskone, laite cd-äänikirjojen kuunteluun sekä sanelin, jonka Rafael napsauttaa päälle myös haastattelun ajaksi.
– Ja jos ihmettelet, minkä ihmeen takia mulla on puhelin tässä, niin siinäkin on nauhuri päällä, Rafael selvittää.
Keittiössä apuna on nestepinnan ilmaisin – laite, joka piippaa, kun juomalasi on kaadettu täyteen.
Myös keppiä tarvitaan liikkuessa paikasta toiseen. Rafaelia se ei tosin miellytä.
– Mä VIHAAN keppiä, Rafael älähtää.
Apuvälineiden lisäksi käytössä ovat onneksi myös muut aistit.
– Rafael on hyvin tarkkakuuloinen ja havainnoi äänet ympäristöstään tarkemmin kuin näkevät ihmiset. Esimerkiksi tiettyjen lelujen maahan tippumisen äänestä Rafael tunnistaa, mikä lelu on kyseessä, Petri-isä kertoo.
Myös tuntoaistin tarkkuus hämmästyttää. Rafaelin huoneen lattialla lojuu valtava läjä erilaisia muovisia eläimiä. Hän poimii kasasta eläimen kerrallaan, ja selvittää tämän tarkat ominaisuudet tuosta noin vain.
– Tämä kissa on rodultaan Maine Coon. Ja tämä taas on mäyrä, se lähtee nyt äidin mukaan, Rafael juttelee.
Kännykkäkameroiden kehitys ollut merkittävä harppaus myös sokeille
Ensimmäisenä ei välttämättä tulisi ajatelleeksi, että aina vain tarkemmiksi kehittyvät kännykkäkamerat merkitsevät muutakin kuin parempia kuvia selfie-hetkiin.
– Noin parikymmentä vuotta sitten esimerkiksi valon-, värin- ja setelintunnistimet olivat yleisiä apuvälineitä, mutta nyt kaikki nämä löytyvät ilmaisina kameraa käyttävinä sovelluksina kännyköihin, Näkövammaisten keskusliiton Juntunen kertoo.
– Esimerkiksi Microsoftin Seeing AI -sovellus tunnistaa nämä kaikki, ja lisäksi tekstiä ja paljon muuta, hän jatkaa.
Kehittämisen varaa kuitenkin on. Esimerkiksi kuvantulkinta ei ole helppo asia edes nykyteknologialle.
– Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta se, miten kirjoitat sen puheeksi ja mikä kuvassa oikeastaan on olennaista, on haaste. Keinoälyä ja koneoppimista tarvitaan tässä vielä lisää.
“Pitäisi olla suomea puhuvia pelejä”
Koulun lisäksi Rafaelin arkeen kuuluu musiikkiterapiaa, ohjattuja kuntosalikäyntejä sekä tietysti leikkiä ja oleskelua kavereiden kanssa. Ikäisensä pojan tapaan Rafael tykkää myös pelaamisesta.
– Haluutsä nähdä, kun mä pelaan näkevien peliä, Rafael kysyy.
Kännykän näytöllä alkaa tapahtua, ja Rafaelin sormet huiskivat edestakaisin. Pian pelistä kuuluu kilisevä ääni.
– Toi tarkottaa et pallo menee alas, pelastetaan se äkkiä, sormet hakkaavat näyttöä.
Pian ilmoille kajahtaa pahaenteinen musiikki.
– Tiiätsä mitä toi tarkottaa? Se tarkoittaa game over, Rafael selventää.
Rafael kertoo, että vaikka pelit ovat kivoja, kehittämisen varaakin olisi.
– Pitäisi olla suomea puhuvia pelejä. Sellaisia kuin GTA. Jos se ei siis olisi vain yli 18-vuotiaille, Rafael lisää.
Älylasit voivat tuoda uuden mullistuksen aallon
Valkoinen keppi kuuluu Juntusen mukaan edelleen näkövammaisten tärkeimpiin apuvälineisiin.
– Mutta matkapuhelin on nykyään vähintään yhtä tärkeä. Ja opiskelijoiden ja työssäkäyvien kohdalla tietysti myös tietokoneella on iso merkitys.
Lisääntyvä laitteiden älykkyys tulee Juntusen arvioiden mukaan mullistamaan näkövammaisten asioita lisää jo lähivuosina.
– On hienoa, että saadaan laskentateho, erilaiset liikeanturit ja kamerat päälle puettavien älylasien muotoon. Esimerkiksi kännykkä vie yhden käden ja rajoittaa siksi, koska näkövammaiset tarvitsevat usein toista kättä esimerkiksi kepin käyttöön, Juntunen muistuttaa.
Lisätyn todellisuuden avulla voidaan tulevaisuudessa antaa esimerkiksi navigointiohjeita sekä sisä- että ulkotiloissa tai korostaa vaikkapa ovenkahvoja.
– Tästä esimerkkinä Microsoftin ja Googlen lanseeraamat älylasit. Niillä voidaan lisätyn todellisuuden ja tilallista tietoa antavan 3D-äänen avulla avulla poistaa näkemistä haittaavia yksityiskohtia, suurentaa tai pienentää kohdetta ja säätää väriä ja valaistusta.
Haaveissa koira ja metrokuskin ammatti
Koulussa Rafaelin apuna ovat opettajan ja henkilökohtaisen avustajan lisäksi kaverit, joista lähes kaikki ovat näkeviä.
Kavereiden kanssa leikitään, keksitään omia hokemia, whatsappaillaan ja Rafaelin omien sanojen mukaan känistään puhelimessa. Kaverit myös auttavat, jos Rafael tarvitsee apua vaikkapa pukemisen kanssa.
Lempiaine koulussa on selvä kuin pläkki. Se on matematiikka. Ja inhokkikin on selvillä alta aikayksikön.
– Englanti tekee mut hulluksi, Rafael huokaisee.
Tulevaisuudelle Rafaelilla on esittää ainakin yksi toive.
– Koira! Vaikka olenkin allerginen, voisin käydä siedätyshoidossa, Rafael suunnittelee.
Rafaelin ammattitoiveet vaihtelevat, mutta tällä hetkellä yksi on ylitse muiden.
– Aikaisemmin halusin olla kirjailija, mutta nyt haluaisin metrokuskiksi, koska oon metron himokäyttäjä, Rafael kertoo.
Vanhemmat ovat Rafaelin tulevaisuuden suhteen toiveikkaita ja luottavaisia.
– Toivomme tietysti, että Rafael selviää arjen haasteista voittajana ja oppii itsenäiseksi. Ainakin nykydigi mahdollistaa paljon itsenäistymiseen liittyviä asioita, isä Petri pohtii.
Nyt haastattelutilanne on kuitenkin laitettava pakettiin.
– Ei millään pahalla, mutta läksyt täytyisi tehdä, Rafael vinkkaa hienovaraisesti.
Lue myös:
Seuraa Akuuttia myös Facebookissa ja Instagramissa @yleakuutti!
Akuutti Areenassa: Sokea näkee toisin
Millaisista palasista elämä ja onnellisuus rakentuvat ilman näköaistia? Oman tarinansa kertovat nuorena sokeutunut Markus sekä lapsuudestaan asti näkövammainen Azra, jolla on apunaan tanssiva opaskoira Helmi.
Jaksosta on valittavissa myös kuvailutulkattu versio.
