Hyppää pääsisältöön

Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

Hakoisten kartano Janakkalassa 2019. Kuva: Riikka Maria Pöllä
Hakoisten kartano Janakkalassa 2019. Kuva: Riikka-Maria Pöllä Hakoisten kartano Janakkalassa 2019. Kuva: Riikka Maria Pöllä Kuva: Riikka Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Hakoisten historia on osa Suomen muinaishistoriaa

Hakoisten kartanon alueen eli Kanta-Hämeen koko asutuksen historia menee kauas menneisyyteen, rautakaudelle saakka. Kartanon oma historia ulottuu keskiaikaan. Tilan vaiheita voi seurata 1200-luvulta alkaen. Sen menneisyys on ollut paljolti sidoksissa myös läheisen Hämeen linnan valtaa pitäviin sukuihin. Moni kartanon muinaisista omistajista toimi käskynhaltijana Hämeen linnassa. Hakoisten historia heijastaa samalla koko Suomen menneitä vaiheita Ruotsin ja Venäjän vallan aikojen kautta nykyaikaan ja yhteiskunnan suuriin muutoksiin. Kartanon viimeisin omistajasuku Rosenberg on kartanon ensimmäinen ei-aatelinen omistajasuku.

Hakoisten kartanon nuorempi isäntä Max Rosenberg ja komeaa Hereford-karjaa supisuomalaisessa maisemassa. Kuva Riikka-Maria Pöllä.
Hakoisten kartanon nuorempi isäntä Max Rosenberg ja komeaa Hereford-karjaa vanhassa, supisuomalaisessa maisemassa. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Hakoisten kartanon nuorempi isäntä Max Rosenberg ja komeaa Hereford-karjaa supisuomalaisessa maisemassa. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Linnavuorella, jonka etelärinteellä Hakoisten komea nykykartano sijaitsee, lienee ollut Birger-jaarlin Hämeeseen toisen ristiretken aikana perustama linna 1200-luvun alkupuolelta. Tuo linna sijaitsi korkeammalla kuin nykyinen Hakoisten kartano. Linnavuori on varsin karua ja jyrkkää maastoa. Puolustuksellisesti se tarjosi oivan näköalapaikan. Se oli osa alueen kuulua linnavuoriketjua, jossa sytytettiin merkkitulet, kun tiedettiin vihollisen lähestyvän.

Rälssikartano

Hakoisista tehtiin v. 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan jälkeen, olojen rauhoituttua, rälssikartano, Rälssitilalla tarkoitetaan maaveron maksusta ikuisiksi ajoiksi vapautettua maatilaa. Rälssitila määritteenä tarkoitti tavallisesti aatelissuvun omistuksessa oleva pää- ja sukukartano. Vuonna 1562 säädettiin, että kreivi oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, vapaaherra kahdelta ja tavallinen aatelinen yhdeltä talolta.

Tavallisten rälssitilojen omistus vapautettiin 1723 papistolle ja porvaristolle sekä 1789 myös talonpojille, mutta säterien omistus oli vielä tämän jälkeenkin aatelin yksinoikeus, josta saattoi poiketa vain kuninkaan myöntämällä erivapaudella. Tosin aatelinen omistaja saattoi pantata säteritilansa aatelittomalle haltijalle. Ruotsissa aateliston yksinoikeus säterien omistukseen lakkautettiin 1810 ja Suomessa 1864. Rälssitalot muutettiin Suomessa vuonna 1951 tavallisiksi perintötiloiksi.

Hakoisten rälssikartanon omistajat tunnetaan 1400-luvulta lähtien. Osa heistä oli lopullisen Hämeen linnan käskynhaltijoita, esimerkiksi Valdemar Diekn, joka mainitaan omistajaksi noin v. 1420. Hänen poikansa Lorenz Diekn hallitsi kartanoa noin vuoteen 1469, joka lienee hänen kuolinvuotensa. Ram-suku omisti Hakoisten 1540-1618. Sitten kartano siirtyi Uggla-nimiselle, pitkälti sotilashenkilöistä koostuvalle suvulle, jonka jäsenillä se oli vuoteen 1792. Sen jälkeen kartano siirtyi eversti Erik Leijonhufvudin omistukseen. Hän hallinnoi kartanoa kuolemaansa asti, vuoteen 1807.

Hakoisten kartanon alakerran salongissa on komea kattonäkymä. Kuva Riikka-Maria Pöllä.
Hakoisten kartanon alakerran salongissa on myös kaunis kattonäkymä. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Hakoisten kartanon alakerran salongissa on komea kattonäkymä. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Omistajasuvun vaihdoksen myötä nykyisen päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin 1790-luvun loppupuolella. Suomen sodan jälkeen (1808–1809) Linnavuoren kupeeseen valmistui jylhän kaunis, vaalean keltainen, kaksikerroksinen hirsirakennus, joka käsittää 24 huonetta. Rakennuksella on uusklassinen leima. E. A. Leijonhufvud ei koskaan itse asunut rakennuttamassaan kartanossa. Uutuuttaan hohtavaan päärakennukseen muutti hänen leskensä, Helena Elisabeth Leijonhufvud (os. von Burghausen), joka asui kartanossa vielä yli 40 vuotta eli vuoteen 1838 asti. Tuolloin kartano siirtyi vävylle, Gustaf Reinhold Boije af Gennäs -nimiselle herralle. Boijet pitivätkin kartanoa aina vuoteen 1935 saakka, mutta se pysyi suvussa edelleen avioliiton kautta. Saman suvun Rosenbergit omistavat kartanon edelleen.

Hakoisten kartanon vanhempi isäntä Björn Rosenberg pojantyttärensä Alexandran ja Stella-koiran seurassa 2019 yhdessä kartanon salongeista. Kuva: Sini Sovijärvi
Hakoisten kartanon vanhempi isäntä Björn Rosenberg pojantyttären Aleksandran ja Stella-koiran seurassa 2019. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartanon vanhempi isäntä Björn Rosenberg pojantyttärensä Alexandran ja Stella-koiran seurassa 2019 yhdessä kartanon salongeista. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartano

Kartanon vanhempi isäntä Björn Rosenberg tuntee kartanon historian, sillä hän on elänyt kartanomiljöössä koko ikänsä. Aikoinaan perheen vanhimpana poikana, hänen oletettiin automaattisesti jatkavan tilan hoitamista ja niin hän myös teki, muita vaihtoehtoja hän ei omalla kohdallaan voinut nähdä – Juuri kartanon omintakeinen historia tekee siitä erityisen, isäntä kommentoi perinteikästä, ainutlaatuista kotiympäristöään.

Hakoisten kartanon kirjastoa rakennuksen yläkerrassa. Kuva: Sini Sovijärvi
Hakoisten kartanon kirjastoa rakennuksen yläkerrassa. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartanon kirjastoa rakennuksen yläkerrassa. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartano

Maatalouskartanon vanha miljöö ja kaunis sisustus

Asuinalueen muita rakennuksia ovat päärakennuksesta etelään sijaitseva huvila sekä talousrakennukset. Näistä on merkittävä 1700-luvulla rakennettu aittarivi sekä uusklassinen vaunuvaja, sekä tiilestä vuonna 1861 valmistunut ja 1936 jatkettu navetta. Se on maakunnan vanhimpia ja antaa leimansa kartanon koko toiminnalle ja perinteille, myös nykypäivälle.

Päärakennuksen sisustuksen kauneutta voi kiittää omistajien huolellisesta perinnön vaalimisesta. Monet arvokkaat kalusteet ja esineet vanhempi isäntä Björn Rosenberg hankki edesmenneen puolisonsa Riitta Rosenbergin kanssa sulasta rakkaudesta ja kiinnostuksesta kartanon omaan epookkihistoriaan ja antiikkiin yleensä. Kalustus edustaa 1800-lukua ja osittain 1700-lukua eli kustavilaista tyyliä. Sen perinteet taas juontuvat Ranskaan, jonne Ruotsin hovilla oli läheiset suhteet.

Hakoisten kartanon yläkerran salonki. Kuva Riikka-Maria Pöllä.
Hakoisten kartanon yläkerran salonki. Kuva Riikka-Maria Pöllä Hakoisten kartanon yläkerran salonki. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Yläkerran salonki on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan ja siellä on H. G. Boijen hankkima 20-osainen uusrokokookalusto. Ison salongin vieressä on muotokuvasali, jossa on runsaasti Boije af Gennäs -suvun jäseniä esittäviä maalauksia. Salista seuraavana avautuu ruokasali, jossa on 1800-luvun lopulla lisätyt ootratut paneelit sekä 1890-luvulta oleva kalustus, joka saattaa olla kotimaista työtä. Ruokasalin uudistettuun sisustukseen oli erityinen syy: H. G. Boijen ja hänen vaimonsa Amelie Sofian kultahääpäivä. Heti ruokasalin vieressä on ns. Ahvenanmaan -huone, jonka koivusta valmistettu kalustus puolestaan edustaa myöhäisempireä.

Hakoisten kartanon yläkerran muotokuvasali. Kuva Riikka-Maria PölläHakoisten kartanon yläkerran muotokuvasali. Kuva Riikka-Maria Pöllä
Hakoisten kartanon yläkerran muotokuvasalonki. Kuva Riikka-Maria Pöllä Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat

Erityisesti on mainittava Suomessa hyvin harvinainen kalusto, joka on sijoitettu niin kutsuttuun Kuninkaanhuoneeseen. Tässä pelkistetysti ylellisessä kamarissa on loistokas kullattu, kustavilaista tyyliä oleva makuuhuoneen kalusto, joka on aikoinaan verhoiltu keltaisella kankaalla, mutta on nykyisin sinisen silkin verhoama. Perimätiedon mukaan kalusto kuului suomalaissyntyiselle kreivi Adolf Fredrik Munckille, kuningas Kustaa III:n suosikille. Kreivi sai kaluston lahjaksi kuninkaalta.

Hakoisten kartanon yläkerran sinisen salongin eli "Kuninkaanhuoneen" kustavilaista kalustusta
Hakoisten kartanon yläkerran sinisen salongin eli "Kuninkaanhuoneen" kustavilaista kalustusta. Kuva Riikka-Maria Pöllä Hakoisten kartanon yläkerran sinisen salongin eli "Kuninkaanhuoneen" kustavilaista kalustusta Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Kalustokokonaisuus käsitti alun perin yli 40 osaa, johon kuului saliin, makuhuoneeseen ja "förmarkiin" tarkoitettua kalustoa. Hakoisissa on vain osa tästä kokonaisuudesta, josta muita osia on läheisissä Vanantaan ja Erkylän kartanoissa. Lisäksi kartanossa Ainakin toistaiseksi kartano on haluttu säilyttää yksityiskotina.

Hakoisten kartanon yläkerran sininen salonki eli Kuninkaanhuone. Kuva Riikka-Maria Pöllä
Hakoisten kartanon yläkerran sininen salonki eli Kuninkaanhuone. Kuva Riikka-Maria Pöllä Hakoisten kartanon yläkerran sininen salonki eli Kuninkaanhuone. Kuva Riikka-Maria Pöllä Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Vaihtaminen luomuun – eläinten hyvinvointi on ykkösasia

Nykyään Hakoisten kartanossa metsää on 1 700 hehtaaria ja peltoa 250 hehtaarin verran, siitä valtaosa on rehuviljalla. Vuonna 1987 vanha navetta modernisoitiin pihattonavetaksi, ja lypsyrobotit hankittiin 2000-luvun alussa. Nyt pihattoja on kolme. Kaksi emolehmille ja yksi sonneille. Kesät karja viettää onnellisesti rantalaitumilla. Vasikat emojensa kanssa.

Onnellista perhe-elämää kesälaitumella Hakoisissa. Kuva Riikka-Maria Pöllä
Onnellista perhe-elämää kesälaitumella Hakoisten kartanossa. Kuva Riikka-Maria Pöllä Onnellista perhe-elämää kesälaitumella Hakoisissa. Kuva Riikka-Maria Pöllä Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

Nuorempi isäntä Max Rosenberg hoitaa omatoimisesti kaikki karjanhoitoon kuuluvat hommat ja peltotyöt. Työpäivä kuluu pitkälti ulkona. Itse hän ei asu päärakennuksessa vaan niin sanotussa alatalossa, joka on tilava ja kaunis vanha omakotitalo. Hänen perheeseensä kuuluu puoliso, historiantutkija FT Riikka-Maria Pöllä, pieni esikoistytär Aleksandra ja tietenkin lemmikkikoirat. Perhe on hyvin eläinrakas, luomua ja eettisyyttä kunnioittava.

Hakoisten kartanon nuorempi isäntä Max Rosenberg huolehtii eläimistään esimerkillisesti. Kuva: Sini Sovijärvi
Hakoisten kartanon nuorempi isäntä Max Rosenberg huolehtii eläimistään esimerkillisesti. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartanon nuorempi isäntä Max Rosenberg huolehtii eläimistään esimerkillisesti. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartano

Hakoisten kartano tuntee pitkän ja perinteikkään historian paitsi seutunsa edustajana, myös tuotannossa, yrityksenä. Kartanolla on pitkät karjanhoitoperinteet ja se on elänyt maidontuotannosta. Vain muutama vuosi sitten, tuotantoon tuli historiallisestikin radikaali, nopea, muutos, joka henkii juuri tätä aikaa. Satapäinen lypsykarja lähti kartanolta jo alkuvuodesta 2015. Hakoisten kartano on muuttanut tuotantosuuntaansa lypsykarjasta emolehmä- ja pihvikarjatuotantoon. Roduksi on valittu Hereford. Tärkeänä on eettisyys ja eläinten hyvinvointi. Rehellinen luomu alusta loppuun.

Hakoisten kartanon luomukarjaan syntyi Pauliina-vasikka maaliskuussa 2018. Kuva: Max Rosenberg
Hakoisten kartanon luomukarjaan syntyi Pauliina-vasikka maaliskuussa 2018. Hakoisten kartanon luomukarjaan syntyi Pauliina-vasikka maaliskuussa 2018. Kuva: Max Rosenberg Kuva: Max Rosenbergin kokoelmat Hakoisten kartano

Luomuajatteluun kuuluu, että se on kaukana tehotuotannosta. Eläimet saavat viettää lajilleen tyypillistä elämää, kulkea vapaina ja olla toistensa seurassa. Erityisen tärkeää on, että äidit ja lapset eli emolehmät ja vasikat saavat olla yhdessä. Luonnollista elämää viettävät emolehmät ovat myös hyvin itsenäisiä ja taitavia synnytyspuuhissa. Ne pärjäävät varsin hyvin omillaan, kunhan ei tule odottamattomia ongelmia, jolloin tarvitaan eläinlääkärin apua.

Hakoisten kartanossa vasikat ja emot saavat olla yhdessä. Kuva Riikka-Maria Pöllä.
Hakoisten kartanossa vasikat ja emot saavat olla yhdessä. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Hakoisten kartanossa vasikat ja emot saavat olla yhdessä. Kuva Riikka-Maria Pöllä. Kuva: Riikka-Maria Pöllän kokoelmat Hakoisten kartano

– Kartanollahan on ollut lypsykarjaa aina. Täällä toimi Suomen ensimmäinen meijerikoulu 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Kartano tuotti myös voita, jota vietiin Englantiin. Max Rosenberg muistuttaa kuitenkin, että kartano on yritys, ja yrityksen pitää kehittyä. Tuotantosuuntaa alettiin miettiä siksikin, että kartanolla olisi ollut joka tapauksessa edessä mittavia investointeja. Nykyistä navettaa olisi pitänyt peruskorjata ja laajentaa, vaikka maidontuotantoa olisi jatkettukin.
Vanhaa lypsykarjanavettaa ei ole hylätty. Se muutettiin nuoren pihvikarjan navetaksi.

Riikka-Maria Pöllä, puolisonsa Max Rosenberg ja lemmikkikoirat Oliver (sylissä), Aida ja Gilda. vaunuissa on neljän päivän ikäinen tytär Aleksandra. Hakoisten kartanossa keväällä 2018. Kuva Laura Pöllä.
Kartanon tulevaisuutta: Riikka-Maria Pöllä, puolisonsa Max Rosenberg ja lemmikkikoirat Oliver (sylissä), Aida ja Gilda. vaunuissa on neljän päivän ikäinen tytär Aleksandra. Hakoisten kartanossa keväällä 2018. Kuva Laura Pöllä. Riikka-Maria Pöllä, puolisonsa Max Rosenberg ja lemmikkikoirat Oliver (sylissä), Aida ja Gilda. vaunuissa on neljän päivän ikäinen tytär Aleksandra. Hakoisten kartanossa keväällä 2018. Kuva Laura Pöllä. Kuva: Max Rosenbergin kokoelmat Hakoisten kartano

Tulevaisuudesta isäntä puhuu innostuneena. – Perintömme tulevalle on se, että haluamme panostaa eettiseen tuotantoon, eläinten hyvinvointiin ja ympäristöasioihin, korostaa Max Rosenberg. Tietenkin myös kartanosta, päärakennuksesta ja koko miljööstä pidämme hyvää huolta ja vaalimme sen historiaa, joka näillä Suomen vanhimmilla sydänmailla on myös koko maamme historiaa.

Hakoisten kartanon nuoremman isännän Max Rosenbergin perhe - puoliso, historioitsija Riikka Maria Pöllä ja tytär Alexandra sekä lemmikkikoirat kartanon alahuvilassa 2019. Kuva: Sini Sovijärvi
Hakoisten kartanon nuoremman isännän Max Rosenbergin perhe - puoliso, historioitsija Riikka-Maria Pöllä ja tytär Aleksandra sekä lemmikkikoirat kartanon alahuvilassa 2019. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartanon nuoremman isännän Max Rosenbergin perhe - puoliso, historioitsija Riikka Maria Pöllä ja tytär Alexandra sekä lemmikkikoirat kartanon alahuvilassa 2019. Kuva: Sini Sovijärvi Hakoisten kartano
  • Wiurilan kartanon perintö – vanhaa eurooppalaisuutta ja uutta yrittäjyyttä Varsinais-Suomessa

    Wiurilan kartano linkittyy Ranskan hoviin

    Wiurilan kartano linkittyy historiassa Ranskan hoviin. Euroopan tärkeimpiin diplomaatteihin ja valtiomiehiin kuulunut Maurice de Tallyerand, jo Ludvig XVI:n, sittemmin keisari Napoleon I:n ja kuningas Ludvig Filipin oikea käsi, voidaan jäljittää suomalaisiin Armfelteihin Kuurinmaan ruhtinatar Wilhelminen kautta. Gustaf Mauritz Armfelt ihastui tähän kauniiseen neitoon ja he saivat tyttären, Gustavan eli "Vavan", joka asettui Wiurilaan. Hänen tuomansa ranskalaisvaikutteet kukoistavat edelleen 1830-luvun sisustuksessa kartanon pääsalongissa. Wiurila on ollut Armfeltin aatelissuvun omistuksessa vuodesta 1787 lähtien – ja on edelleen, vaikka sukunimi onkin vaihtunut Aminoffiksi. Maatalouskartanosta tila on muuttunut innovatiiviseksi matkailukohteeksi, jossa historia saa vapaasti hengittää.

  • Metsään pysähtynyt juna – Matti Johannes Koivun sukellus modernin Suomen historiaan

    Matti Johannes Koivun kehityskertomus päättyy.

    Modernin Suomen tarina on ihmeellinen, mutta se on aina kesken. Valtavalla sinnikkyydellä ihmiset ovat yrittäneet luoda järjestystä ja hallittua yhteiskuntaa, mutta aina jokin pilaa järjestyksen. Keskeneräisyyden historia päättää Matti Johannes Koivun esseesarjojen trilogian. Mutta miksi muusikko ryhtyi selvittämään mammuttimaisia kysymyksiä? Matti Johannes Koivu kertoo.

  • Hakoisten kartanon perintö – juurevasti moderni maatalousyrittäjyys

    Hakoisten kartanon perintö on vastuullinen.

    Hakoisten kartanon historia Janakkalassa juontuu jo 1200-luvulta. Linnavuorella sijaitsi ilmeisimmin Birger-jaarlin toisen ristiretken aikainen puulinna, jota novgorodilaiset piirittivät. Nykyinen kartanon päärakennus on 1700-luvun lopusta. Rosenbergien suku on omistanut Hakoisten kartanon vuodesta 1935. Nuori isäntä Max Rosenberg saattoi kartanon toiminnan eettiseen luomuun vuonna 2015. Hereford-lihakarjaa pidetään hyvin ja vastuullisesti. Kartano on aina ollut yritteliäs maatalouskartano, joka on myös vaikuttanut paikallisesti alueen kehitykseen. Suomen kartanot ovat toimineet paikallisina vaikuttajina, mutta myös kansainvälisten vaikutteiden tuojina maahamme. Tapaamme Hakoisissa sekä vanhemman isännän Björn Rosenbergin että nuoren isännän Max Rosenbergin ja edustavan otoksen Hereford-karjan rouvapuolisista edustajista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua