Hyppää pääsisältöön

Hengellinen väkivalta voi satuttaa yhtä pahasti kuin fyysinen väkivalta

Joni Valkila, Uskontojen uhrien tuki UUT ry:m toiminnanjohtaja
Joni Valkila, Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila, Uskontojen uhrien tuki UUT ry:m toiminnanjohtaja Kuva: Liisa Takala / Helsingin Sanomat. Uskontojen uhrien tuki,joni valkila

Uskonyhteisöjen ongelmat tulevat päivänvaloon, mutta toisinaan siinä kestää vuosia tai vuosikymmeniä ja sillä aikaa tuhannet ihmiset kokevat julmia kohtaloita, kirjoittaa Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja Joni Valkila.

Uskonyhteisöissä on hyviä puolia. Ne voivat tarjota yhteisöllisyyttä, merkitystä elämälle, lohtua ja toivoa. Uskonyhteisöissä esiintyy kuitenkin myös vakavia ongelmia ja yhteisön jättäminen voi olla ihmiselle suuri kriisi.

Joidenkin yhteisöjen johtajat eivät ole vastuussa tekemisistään kenellekään. Yhteisöissä, joiden johtajat väittävät valtansa tulevan Jumalalta, ei yhteisön johtajien tekemisiä voi kyseenalaistaa. Yhteisössä ei aina ole mekanismeja, joiden avulla johtajien toimia valvottaisiin. Tämä altistaa yhteisöä monenlaisille väärinkäytöksille.

Pelastukseen johtava tie

Monet yhteisöt pitävät itseään ainoana oikeana pelastukseen johtavana tienä. Tällaisessa ”Jumalan valitsemassa” yhteisössä ongelmia kuten perheväkivaltaa, alkoholismia tai seksuaalista väkivaltaa saatetaan piilotella esimerkiksi siten, että ongelmia ei viedä viranomaisten tietoon. Yhteisölle ei haluta huonoa mainetta ja ongelmien esiintyminen on yhteisölle ongelma: Jumalan valitsemassa ja ohjaamassa yhteisössä ei pitäisi olla ongelmia.

Vain ne, jotka tekevät kuten minä sanon pelastuvat, kun maailmanloppu milloin tahansa tulee.

Kristinuskon opetukset synnistä, kadotuksesta ja pelastuksesta mahdollistavat ihmisten kontrolloimisen pelolla: saarnamies voi väittää, että vain ne, jotka tekevät kuten minä sanon pelastuvat, kun maailmanloppu milloin tahansa tulee. Tämä mahdollistaa myös uskovien riistämisen. Syntien sovittaminen on mahdollista antamalla yhteisölle ja sen johtajille arvokkaita resursseja kuten aikaa ja rahaa. Yhteisö voi väittää, että usko voi parantaa jopa fyysisistä sairauksista ja Jumala siunaa niitä, jotka antavat Jumalan työhön.

Vertaistukiryhmä kokoontuu Uskontojen uhrien tuki ry:n tiloissa
Vertaistukiryhmä kokoontuu Uskontojen uhrien tuki ry:n tiloissa. Vertaistukiryhmä kokoontuu Uskontojen uhrien tuki ry:n tiloissa Kuva: Jarkko T. Laine / Yle vertaistuki

Vapaaehtoistyö yhteisöissä muodostuu joissakin tapauksissa riistoksi. Ihmiset voivat luopua urasta ja koulutuksen hankkimisesta ja lahjoittaa vuosien ja vuosikymmenten työpanoksen vapaaehtoistyönä uskonyhteisölle. Joillakin yhteisöillä on kirjaimellisesti miljoonia vapaaehtoistyötä tekeviä ympäri maailmaa, mikä on mahdollistanut valtavien uskonnollisten imperiumien rakentamisen.

Monet maailman laajalevikkisimmät julkaisut ovat uskonnollisia julkaisuja, mikä kertoo niistä valtavista resursseista, joita käytetään sanoman levittämiseen. Nämä resurssit tulevat joissakin tapauksissa ihmisiltä, jotka olisivat itse taloudellisen avun tarpeessa.

Miksi irtautuminen on vaikeaa?

Jos yhteisö ei miellytä niin eikö siitä voi vain erota, meillähän on uskonnonvapaus? Juridisesti irtautuminen on tietenkin täysin mahdollista, mutta ihmiset saattavat olla sidottuja yhteisöönsä monimutkaisin sitein. Yhteisö saattaa olla rakas paikka, johon ihminen on kuulunut ehkä lapsesta saakka. Yhteisön opit siitä, että vain yhteisön jäsenenä voi pelastua on sisäistetty ehkä jo lapsena. Yhteisöstä voi riippua asunto ja työpaikka. Yhteisöön kuuluvat usein puoliso, lapset, ystävät ja suku. Jotkut yhteisöt eristävät sosiaalisesti ne, jotka irtautuvat yhteisöstä.

Jos yhteisö ei miellytä niin eikö siitä voi vain erota?

Kaikkien läheisten ihmisten menettäminen on pahimpia asioita, joita ihmiselle voi tapahtua. Se aiheuttaa fyysistä kipua muistuttavaa tuskaa, tunnetta elämän merkityksettömyydestä ja se voi johtaa vakaviin terveysongelmiin, syrjäytymiseen ja sitä kautta jopa kuolemaan. Joissakin yhteisöissä ihmisiä vaaditaan karttamaan yhteisön entisiä jäseniä – mukaan lukien perheenjäseniä – rangaistusten uhalla.

Toisissa yhteisöissä tällaista sosiaalista eristämistä ei suoranaisesti vaadita, mutta välien viilenemiseen ja katkeamiseen saatetaan kuitenkin päätyä, kun henkilön maailmankuva muuttuu ja hän irtautuu tiiviistä yhteisöstä. Uskonyhteisöstä irtautumisen lisäksi on vaikea kuvitella toista tilannetta, joka voisi johtaa kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkeamiseen.

Tomppa vetää vertaistukiryhmää Uskontojen uhrien tuki ry:ssä.
Tomppa vetää vertaistukiryhmää Uskontojen uhrien tuki ry:ssä. Tomppa vetää vertaistukiryhmää Uskontojen uhrien tuki ry:ssä. Kuva: Jarkko T. Laine vertaistuki

Yhteiskunta haluton puuttumaan ongelmiin

Yhteiskuntamme on haluton ja kykenemätön puuttumaan uskonyhteisöissä esiintyviin ongelmiin. Velvollisuutemme olisi tehdä enemmän. Jotkin näistä ilmiöistä on vaikea havaita ja ongelmat voivat pysytellä piilossa jopa vuosikymmenten ajan. Kyse on toisinaan vakavasta väkivallasta, joka kohdistuu myös lapsiin.

Tämä väkivalta voi olla kriminalisoitua, esimerkkeinä tästä perheväkivalta ja lapsiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta. Kyse on kuitenkin ilmiöistä, joiden torjunnassa ei riitä se, että teot on kriminalisoitu, koska teot eivät toisinaan koskaan tule viranomaisten tietoon. On kuitenkin olemassa muita keinoja puuttua näihin ongelmiin. Viime vuosina tämän on osoittanut esimerkiksi australialaisen lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa erilaisissa instituutioissa tutkivan komission toiminta.

Kyse on toisinaan vakavasta väkivallasta, joka kohdistuu myös lapsiin.

Toisinaan on kyse väkivallasta, joka ei ehkä ole rikos. Esimerkiksi sosiaalisen eristämisen vaatiminen muistuttaa hyvin paljon fyysistä väkivaltaa, koska sen seuraukset voivat olla samankaltaiset: terveyden menettäminen ja jopa kuolema. Alaikäisetkin voivat joutua sosiaalisesti eristetyiksi siksi, että he irtautuvat uskonyhteisöstään. Sosiaalisen eristämisen seurauksena tapahtuva terveyden menettäminen, syrjäytyminen ja siitä seuraava kuolema voivat tapahtua hitaasti vuosien ja vuosikymmenten aikana, mikä vaikeuttaa ongelman hahmottamista. Kenties edes yhteisön johtajat eivät täysin hahmota millaiseen väkivaltaan he syyllistyvät vaatiessaan sosiaalista eristämistä.

Apua vertaistuesta

Vähintä mitä yhteiskunta voi tehdä on auttaa uhreja. Tätä tehdäänkin Uskontojen uhrien tuessa vertaistuen keinoin. Ihmiset voivat usein selviytyä erilaisista kriiseistä läheistensä tuen avulla. Uskonyhteisöstä irtautumiseen liittyy kuitenkin usein juuri läheisten ihmisten tuen menettäminen. Tällaisessa tilanteessa muiden saman kokeneiden tuki voi olla korvaamattoman arvokasta.

Vertaistuki voi auttaa rakentamaan sosiaalisia verkostoja menetettyjen ihmissuhteiden tilalle. Ihmiset voivat tulla kuulluksi tavalla, joka ei kenties muuten ole mahdollista. Vertaistuki voi antaa perspektiiviä omaan tilanteeseen.

Ylen uusi dokumentti Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n vertaistukiryhmästä tarjoaa mahdollisuuden seurata vertaistukiryhmän toimintaa. Toivottavasti dokumentti rohkaisee myös ottamaan yhteyttä meihin ja osallistumaan vertaistukitoimintaamme, tukemaan muita ja saamaan tukea.

Teksti: Joni Valkia, toiminnanjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry

Dokumenttiprojekti: Uhrit Yle TV1 to 25.4.2019 klo 19.00 ja Yle Areena.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua