Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Musiikin syntymäpäiväkalenteri pääkuva

Sibeliuksen suosikkisopraano Ida Ekman – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

Lassi Rajamaan piirros laulajatar Ida Ekmanista.
Lassi Rajamaan piirros sopraano Ida Ekmanista. Lassi Rajamaan piirros laulajatar Ida Ekmanista. Kuva: Lassi Rajamaa Ida Ekman,Lassi Rajamaa

Ida Ekmanin taipuisaa, kaunissointista sopraanoa ihaili mm. Sibelius, jonka musiikkia laulajatar teki tunnetuksi sekä kotimaassa että ulkomailla. Nuoren Idan sanotaankin olleen rakastunut säveltäjään. Idan aviomies, pianisti Karl Ekman ja Jean Sibelius olivat läheisiä ystäviä jo nuoruusvuosilta.

Ida Ekman (22. huhtikuuta 1875 Helsinki – 14. huhtikuuta 1942 Helsinki) oli omaa sukua Morduch. Hänen vanhempansa muuttivat 1860-luvun lopulla Venäjältä Viipurin kautta Helsinkiin.

Yksinhuoltajan kasvatti

Idan isä oli juutalainen rabbi Isak Morduch. Isä kuoli, kun perheen neljä lasta olivat vielä pieniä. Äiti, Eva - omaa sukuaan Grünblatt - elätti perheen pitämällä käytettyjen vaatteiden myymälää.

Perheen naapurissa asui venäläinen asianajaja Margulin, joka tuki lahjakkaan Idan laulu- ja musiikkiharrastusta mm. hankkimalla hänelle taffelipianon ja opettamalla pianonsoiton alkeita. Naapuri järjesti Idan myös venäjänkieliseen Marian tyttökymnaasiin.

Kun Ida oli 16-vuotias Margulin järjesti hänelle opiskelupaikan Pietarin keisarilliseen konservatorioon. Juutalaisen syntyperänsä vuoksi Ida ei kuitenkaan saanut oleskelulupaa Pietariin.

Sopraano Ida Ekman uransa huipulla.
Ida Ekman uransa huipulla. Sopraano Ida Ekman uransa huipulla. Kuva: Museovirasto Ida Ekman

Laulunopettaja Abraham Ojanperä löytää oppilaan

Tarinan mukaan Helsingin Musiikkiopiston tunnettu laulunopettaja Abraham Ojanperä kuuli Kampinkatua pitkin kävellessään eräältä pihalta kaunisäänistä laulua.

Tummasilmäinen neito Ida Morduch siellä lauloi yhdessä sisarensa kanssa. Ojanperä pyysi saada tavata tyttöjen vanhempia, äiti otti tulijan epäluuloisesti vastaan, mutta pehmeni hieman, kun mies esitteli itsensä Abrahamiksi. Näin Idan opinnot alkoivat Ojanperän johdolla Musiikkiopistossa.

Pianisti Karl Ekman löytää vaimon

Joulukuussa 1869 oli kanttori Bernt Ludvig Ekmanille ja puolisolleen Charlottalle syntynyt poika Karl Ludvig. Vanhemmat pitivät Karlia viidestä lapsestaan musiikillisesti lahjakkaimpana, ja poika sai nauttia mm. pianonsoitonopetusta.

Päästyään ylioppilaaksi 1889 Karl kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan saksan kieltä ja estetiikkaa. Samalla hän aloitti piano-opinnot Helsingin Musiikkiopistossa. Karl viihtyi Musiikkiopistossa paremmin kuin yliopistolla. Opistossa hän tapasi lahjakkaan Ida Morduchin.

Idan taidot oli jo huomattu laajasti, ja hän suunnitteli opintomatkaa ulkomaille. Opiskelutoveri Karl Ekman auttoi Idaa apurahan hakemisessa ja lopulta molemmat lähtivät Wieniin opiskelemaan.

Ida ja Karl vihittiin Wienissä vuonna 1895. Samana vuonna syntyi heidän ainoa lapsensa, Karl Ekman jr. Bratislavassa.

Parhaimmillaan liedlaulajana

Ekmanit olivat paitsi aviopari myös työpari. He molemmat työskentelivät myös solisteina omilla tahoillaan.

Ida sai Wienin opintojensa jälkeen kiinnityksen Nürnbergin kaupunginteatteriin, jossa hän lauloi vuoden ajan useita rooleja, muttei tuntenut oopperamaailmaa omakseen. Ida Ekman tuli tunnetuksi jo 1890-luvulla eri puolilla Eurooppaa erityisesti oratorio- ja liedlaulajana.

Pariisin maailmanäyttely 1900 ja uran huippukausi

Vuonna 1900 Pariisissa järjestettiin maailmannäyttely. Suomesta näyttelyyn, ja sen ympärille järjestettyyn kiertueeseen, matkusti konsertoimaan Robert Kajanuksen johtama Helsingin filharmonisen seuran orkesteri. Orkesterin ohjelmassa oli useita Jean Sibeliuksen teoksia ja solisteina esiintyi kolme sopraanoa, Sibeliuksen käly Maikki Järnefelt, Aino Ackté ja Ida Ekman. Sibelius itse halusi erityisesti, että Ida kiinnitettäisiin kiertueelle solistiksi.

Kapellimestari Kajanus kertoi haastattelussa, että kiertue oli mennyt hyvin lukuun ottamatta ”kolmen kuuluisuutta maistaneen suomalaislaulajattaren kovaäänistä kiukuttelua siitä, kuka saisi laulaa minkin laulun”.

Ida Ekman oli 1900-luvun alussa maineensa huipulla. Hän teki puolisonsa kanssa laajoja konserttikiertueita kotimaahan, Pohjoismaihin ja Keski-Europpaan. Ekman esiintyi paitsi Pariisin maailmannäyttelyssä, myös Richard Straussille ja Johannes Brahmsillekin ja teki konserttikiertueen yhdessä Edvard Griegin kanssa.

Pariisin maailmannäyttely -konserttikiertueen ohjelmalehtinen.
Pariisin maailmannäyttely -kiertueen ohjelmalehtinen. Pariisin maailmannäyttely -konserttikiertueen ohjelmalehtinen. Kuva: Helsingin filhamoninen seura 1900 - Kansalliskirjasto Doria Ida Ekman,Pariisin maailmannäyttely

Ida vahvistaa Sibeliuksen uraa ja Sibelius Idan uraa

Tammikuussa 1901 Allgemeine Musik-Zeitungin toimittaja Otto Lessmann järjesti kotonaan Berliinissä musiikki-illan, johon osallistui musiikkielämän kermaa. Paikalla olivat mm. Felix von Weingartner, Richard Strauss ja Jean Sibelius, joilta kaikilta kuultiin sävellyksiä.

Ida ja Karl Ekman esittivät Sibeliuksen lauluja, joukossa uutuus, Berliinissä sävelletty Flickan kom ifrån sin älsklings möte. Sibeliuksen ystävä, Adolf Paul raportoi kotimaan sanomalehdille, että tuolla kappaleella Sibeliuksesta tuli “tekijämies”.

Sibeliuksen lemmikki

Syksyllä 1916 Ida Ekman piti neljä Sibeliuksen lauluille omistettua konserttia. Kantaesityksensä saivat silloin mm. viisi laulua opuksesta 86, joissa - samoin kuin aiemminkin - säveltäjä oli ottanut huomioon suosikkilaulajansa lyyrisen tulkitsijatyypin.

Kuultuaan Aino Acktén harjoittelevan laulujaan 1918 Sibelius kirjoitti päiväkirjaansa: “Meidän laulajattaremme - “tekevät liian paljon” jokaisesta säkeestä. Se absoluuttinen musiikki, jota kirjoitan on niin yksinomaan musiikillista ja ankarasti ottaen “riippumatonta” sanoista, ettei niiden resitointi ole paikallaan. Ida Ekman on ymmärtänyt tämän, siitä hänen ylivertaisuutensa!”

Laulajatar Alma Kuula mainitsi päiväkirjassaan 1906, ettei Ida Ekmanin kiinnostus Sibeliusta kohtaan ollut pelkästään musiikillista vaan että nuori Ida olisi nuoruudessaan ollut rakastunut Sibeliukseen.

Laulajasta pedagogiksi

Vuonna 1920 Ida Ekman lopetti kansainvälisen laulajanuransa. Hän oli 45-vuotias ja jatkoi uraansa laulupedagogina. Sen jälkeen kun Ida oli lopettanut laulamisen, ei Sibelius enää säveltänyt yksinlauluja.

Ida Ekman perusti Suomeen rahaston, jonka tarkoituksena oli tukea taiteilijoita, jotka kärsivät terveydellisistä ongelmista. Hän järjesti vuodesta 1912 lähtien säännöllisesti oppilaskonsertteja, joiden tuotot menivät rahastoon.

Karl Ekman jatkoi uraansa pianistina ja orkesterinjohtajana. Hänen suuri rakkautensa oli kamarimusiikki, josta hänen mukaansa yleisö juurikaan välittänyt. Ekman tunnetaan myös kansansävelmien kerääjänä ja sovittajana sekä musiikkiarvostelijana. Karl Ekmanille myönnettiin 1929 professorin arvonimi.

Ida kuoli vuonna 1942, ja hänen miehensä Karl viisi vuotta myöhemmin 1947.

Helsingin Pohjois-Haagassa Ida Ekmanin tie risteytyy kahdesta kohtaa Aino Acktén tien kanssa.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.

Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin loppukuva. pilapiirrokset,Lassi Rajamaa

Lähteet ja linkit
Salmenhaara, Erkki (toim.) Suomen musiikin historia 2 - Kansallisromantiikan valtavirtaa, 1996.
Falk Erkki: Ida ja Karl Ekman teoksessa Suomalaisen musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen), Laatupaino, 1959.
Lappalainen, Seija: Ida Ekman, SKS:n Kansallisbiografia, 2001.
Uusimäki, Inari: Ida ja Karl Ekman, Yle Kulttuuri, 2014.
Nuorivaara, Johanna: Ida Ekman: Largo, Elävä arkisto, 2006.
Karl Ekman. Wikipedia.
Karl Ekman jr. Wkipedia.
Mikkola, Kaisu: Ida oli Sibeliuksen lem­pi­lau­la­ja­tar, Kaleva, 2003.
Murtomäki, Veijo & Möttölä, Matias: Maikki Järnefelt-Palmgren oli suuri ja eläytyvä laulaja, HS, 2000.