Hyppää pääsisältöön

Mahlerin sinfonia kamariorkesterilla - mikä voisi mennä pieleen?

Gustav Mahlerin kymmenes sinfonia jäi säveltäjän kuollessa kesken, mutta valmiina oli niin paljon niin innoittunutta materiaalia, että sinfoniaa on kärkkäästi täydennelty esityskelpoiseksi. Palavan tunteikas ja paikoin kokeellinen sävelkieli on vaikea tulkita massiiviselle orkesterille Mahlerin aikomalla tavalla, mutta maltalainen säveltäjä Michelle Castelletti onkin valinnut toisen suunnan, ja pelkistänyt sinfonian kamariorkesterille. BIS-yhtiön uutuuslevyllä sovituksen soittaa Lapin kamariorkesteri - mutta toimiiko se?

Mahler / Lapin kamariorkesteri
Mahler / Lapin kamariorkesteri Uudet levyt

Kun laitoin levyn soimaan, se tuntui toimivan. Mahlerin aloitusten tyypillinen valohämy soi kamariorkesterilla herkästi, ja melodiat piirtyivät graafisina kuin Mahlerin kirjoittamat huudahdukset partituurin marginaaleissa. Mutta kun intensiteetti kasvoi, alkoi käydä selväksi, että Mahlerin musiikki sotii kokoonpanon pienimuotoisuutta vastaan; se on tehty hidasliikkeiselle mutta täyteläiselle filharmonialle. Herkkyydelle on Mahlerissa paikkansa, mutta vielä enemmän paikkoja on sointimassalle ja lavealla kädellä sekoitetuille orkesteriväreille. Pieni jousisto, kuusi puhallinta, piano ja harppu tavoittavat Mahler-elämyksen täysimääräisenä vain harvoin, lähinnä silloin kun ilmaisu perustuu harmonian venyttämiseen, rytmiseen iskukykyyn tai pianissimon sävyihin. Tilannetta ei paranna, että aina kun perkussionistit ratsastavat pelastamaan tilannetta, he vievät kaiken huomion - triangelin kilkuttelu ja gran cassan humauttelu sekoittuvat luontevasti vain isoon orkesteritekstuuriin. Toisaalta scherzon perkussiovetoinen loppu on parahultaisen vieraantunut.

Homma ei kiikasta Lapin kamariorkesterin osaamisesta. Mahler on rovaniemeläisille sen verran harvinaista herkkua, että siihen on tartuttu ahnaasti. John Storgårds luotsaa rytmiset taitekohdat todella suvereenisti - yleensä suuren orkesterin massa auttaa Mahlerin käänteissä, mutta kamariorkesterin on pärjättävä tarkkuudella. Soolot onnistuvat erinomaisesti, jousisto soi yhtenäisesti ja puhaltimien puhtaus on huippuluokkaa. Suurissa tunteenpurkauksissa toivoisin jousistolta malttia, että sointi pysyisi pakottomana. Korundi-salin akustiikka ja lavea äänitys tosin auttavat asiaa.

Kokonaisuutena levy on ristiriitainen, mutta ainakin se pistää ajattelemaan. Mikä Mahlerin sävelkielessä on olennaista? Miten rakentaa musiikkiin voimaa? Onko mahdollista löytää useampi kuin yksi optimaalinen suhde soinnin, harmonian ja muiden musiikin parametrien välille? Ja näiden puhtaasti teknisten ajatusten päällä soi tunnekylläisenä Mahlerin kymmenes sinfonia, myös kamariorkesterilla.

Gustav Mahler (sov. Michelle Castelletti): Sinfonia nro 10 Fis-duuri. - Lapin kamariorkesteri/John Storgårds. (BIS-2376)

Kuuntele Uudet levyt 23.4.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua