Hyppää pääsisältöön

Mahlerin sinfonia kamariorkesterilla - mikä voisi mennä pieleen?

Gustav Mahlerin kymmenes sinfonia jäi säveltäjän kuollessa kesken, mutta valmiina oli niin paljon niin innoittunutta materiaalia, että sinfoniaa on kärkkäästi täydennelty esityskelpoiseksi. Palavan tunteikas ja paikoin kokeellinen sävelkieli on vaikea tulkita massiiviselle orkesterille Mahlerin aikomalla tavalla, mutta maltalainen säveltäjä Michelle Castelletti onkin valinnut toisen suunnan, ja pelkistänyt sinfonian kamariorkesterille. BIS-yhtiön uutuuslevyllä sovituksen soittaa Lapin kamariorkesteri - mutta toimiiko se?

Mahler / Lapin kamariorkesteri
Mahler / Lapin kamariorkesteri Uudet levyt

Kun laitoin levyn soimaan, se tuntui toimivan. Mahlerin aloitusten tyypillinen valohämy soi kamariorkesterilla herkästi, ja melodiat piirtyivät graafisina kuin Mahlerin kirjoittamat huudahdukset partituurin marginaaleissa. Mutta kun intensiteetti kasvoi, alkoi käydä selväksi, että Mahlerin musiikki sotii kokoonpanon pienimuotoisuutta vastaan; se on tehty hidasliikkeiselle mutta täyteläiselle filharmonialle. Herkkyydelle on Mahlerissa paikkansa, mutta vielä enemmän paikkoja on sointimassalle ja lavealla kädellä sekoitetuille orkesteriväreille. Pieni jousisto, kuusi puhallinta, piano ja harppu tavoittavat Mahler-elämyksen täysimääräisenä vain harvoin, lähinnä silloin kun ilmaisu perustuu harmonian venyttämiseen, rytmiseen iskukykyyn tai pianissimon sävyihin. Tilannetta ei paranna, että aina kun perkussionistit ratsastavat pelastamaan tilannetta, he vievät kaiken huomion - triangelin kilkuttelu ja gran cassan humauttelu sekoittuvat luontevasti vain isoon orkesteritekstuuriin. Toisaalta scherzon perkussiovetoinen loppu on parahultaisen vieraantunut.

Homma ei kiikasta Lapin kamariorkesterin osaamisesta. Mahler on rovaniemeläisille sen verran harvinaista herkkua, että siihen on tartuttu ahnaasti. John Storgårds luotsaa rytmiset taitekohdat todella suvereenisti - yleensä suuren orkesterin massa auttaa Mahlerin käänteissä, mutta kamariorkesterin on pärjättävä tarkkuudella. Soolot onnistuvat erinomaisesti, jousisto soi yhtenäisesti ja puhaltimien puhtaus on huippuluokkaa. Suurissa tunteenpurkauksissa toivoisin jousistolta malttia, että sointi pysyisi pakottomana. Korundi-salin akustiikka ja lavea äänitys tosin auttavat asiaa.

Kokonaisuutena levy on ristiriitainen, mutta ainakin se pistää ajattelemaan. Mikä Mahlerin sävelkielessä on olennaista? Miten rakentaa musiikkiin voimaa? Onko mahdollista löytää useampi kuin yksi optimaalinen suhde soinnin, harmonian ja muiden musiikin parametrien välille? Ja näiden puhtaasti teknisten ajatusten päällä soi tunnekylläisenä Mahlerin kymmenes sinfonia, myös kamariorkesterilla.

Gustav Mahler (sov. Michelle Castelletti): Sinfonia nro 10 Fis-duuri. - Lapin kamariorkesteri/John Storgårds. (BIS-2376)

Kuuntele Uudet levyt 23.4.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Valonhohtoista marraskuumusiikkia ukrainalaisin juurin

    Levyarvio

    Taidemusiikkiyleisö janoaa tällä hetkellä syystäkin lohdullisuutta. Levy-yhtiö Ondine on viime vuodet vastannut kysyntään Latvian radiokuoron varmatyylisillä levyillä, joista uusin sisältää Alfred Momotenkon arkaaista, kirkollista ja mystistä diatoniikkaa. Levy erottuu edukseen suitsukkeentuoksun ja valonhohteen tavallista luontevammalla yhdistelmällä, eivätkä Momotenkon ukrainalaiset juuret liene kokonaiselämykselle haitaksi.

  • Walter Sallisen musiikki kasaa soivia merkityksiä niin kuin postmodernin monitaiteen pitää

    Levyarvio

    Modest Musorgskin Näyttelykuvia Viktor Hartmannin näyttelyn pohjalta on kuuluisin esimerkki kuvataiteen innoittamasta taidemusiikista, vaikka usein unohtuu ettei Musorgski muuttanut musiikiksi tauluja vaan kuvitteellisen katselijan mielikuvia. Säveltäjä Walter Sallinen ja kuvataiteilija Markus Jäntti-Tuominen ovat nyt uuden sukupolven innolla tarttuneet Näyttelykuvien materiaaliin ja luoneet siitä postmodernin monitaideteoksen, jonka keskiössä ei ole vain visuaalisuuden ja musiikin vuorovaikutus, vaan myös se, miten vaikutteet, luennat, tekstit peilautuvat, muokkautuvat ja välittyvät taiteiden, aikojen ja ihmisten välillä. Kuulostaa sekavalta mutta tulos on rikkaudessaan luonteva.

  • Vaihteleva yksinlaululevy korostaa Aarre Merikannon melodisuutta

    Levyarvio

    Säveltäjä Aarre Merikannon narratiivi Suomen musiikinhistoriassa on yleensä traaginen. Modernistina hän oli niin paljon aikaansa ja paikkaansa edellä, ettei saanut teoksilleen esityksiä ja sortui oopiumiin. Alban tuore julkaisu säveltäjän kaikista yksinlauluista antaa osaltaan uusia sävyjä kömpelölle narratiiville. Nykykuulijalle Merikanto hahmottuu synnynnäisenä melodikkona, jonka liedeissä on niukalti modernismia mutta viljalti omaleimaista, tiivistä yötunnelmaa.

  • Barokkiviulisti Rachel Podger yksin keskellä hauskaa moninaisuutta

    Levyarvio

    Otsikko kertoo, että maailman parhaisiin barokkiviulisteihin lukeutuva Rachel Podger soittaa uutuuslevyllään "Tutta sola", ihan yksin. Barokin sooloviuluaarteistosta Podger löytää kuitenkin rikkautta, jota ei uskoisi, kun levy käynnistyy sovituksella Bachin urkumonoliitista Toccata ja fuuga d-molli.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua