Hyppää pääsisältöön

Mahlerin sinfonia kamariorkesterilla - mikä voisi mennä pieleen?

Gustav Mahlerin kymmenes sinfonia jäi säveltäjän kuollessa kesken, mutta valmiina oli niin paljon niin innoittunutta materiaalia, että sinfoniaa on kärkkäästi täydennelty esityskelpoiseksi. Palavan tunteikas ja paikoin kokeellinen sävelkieli on vaikea tulkita massiiviselle orkesterille Mahlerin aikomalla tavalla, mutta maltalainen säveltäjä Michelle Castelletti onkin valinnut toisen suunnan, ja pelkistänyt sinfonian kamariorkesterille. BIS-yhtiön uutuuslevyllä sovituksen soittaa Lapin kamariorkesteri - mutta toimiiko se?

Mahler / Lapin kamariorkesteri
Mahler / Lapin kamariorkesteri Uudet levyt

Kun laitoin levyn soimaan, se tuntui toimivan. Mahlerin aloitusten tyypillinen valohämy soi kamariorkesterilla herkästi, ja melodiat piirtyivät graafisina kuin Mahlerin kirjoittamat huudahdukset partituurin marginaaleissa. Mutta kun intensiteetti kasvoi, alkoi käydä selväksi, että Mahlerin musiikki sotii kokoonpanon pienimuotoisuutta vastaan; se on tehty hidasliikkeiselle mutta täyteläiselle filharmonialle. Herkkyydelle on Mahlerissa paikkansa, mutta vielä enemmän paikkoja on sointimassalle ja lavealla kädellä sekoitetuille orkesteriväreille. Pieni jousisto, kuusi puhallinta, piano ja harppu tavoittavat Mahler-elämyksen täysimääräisenä vain harvoin, lähinnä silloin kun ilmaisu perustuu harmonian venyttämiseen, rytmiseen iskukykyyn tai pianissimon sävyihin. Tilannetta ei paranna, että aina kun perkussionistit ratsastavat pelastamaan tilannetta, he vievät kaiken huomion - triangelin kilkuttelu ja gran cassan humauttelu sekoittuvat luontevasti vain isoon orkesteritekstuuriin. Toisaalta scherzon perkussiovetoinen loppu on parahultaisen vieraantunut.

Homma ei kiikasta Lapin kamariorkesterin osaamisesta. Mahler on rovaniemeläisille sen verran harvinaista herkkua, että siihen on tartuttu ahnaasti. John Storgårds luotsaa rytmiset taitekohdat todella suvereenisti - yleensä suuren orkesterin massa auttaa Mahlerin käänteissä, mutta kamariorkesterin on pärjättävä tarkkuudella. Soolot onnistuvat erinomaisesti, jousisto soi yhtenäisesti ja puhaltimien puhtaus on huippuluokkaa. Suurissa tunteenpurkauksissa toivoisin jousistolta malttia, että sointi pysyisi pakottomana. Korundi-salin akustiikka ja lavea äänitys tosin auttavat asiaa.

Kokonaisuutena levy on ristiriitainen, mutta ainakin se pistää ajattelemaan. Mikä Mahlerin sävelkielessä on olennaista? Miten rakentaa musiikkiin voimaa? Onko mahdollista löytää useampi kuin yksi optimaalinen suhde soinnin, harmonian ja muiden musiikin parametrien välille? Ja näiden puhtaasti teknisten ajatusten päällä soi tunnekylläisenä Mahlerin kymmenes sinfonia, myös kamariorkesterilla.

Gustav Mahler (sov. Michelle Castelletti): Sinfonia nro 10 Fis-duuri. - Lapin kamariorkesteri/John Storgårds. (BIS-2376)

Kuuntele Uudet levyt 23.4.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua