Kare Eskola
Yle
Menestyselokuva Pianon jälkeen brittiläinen Michael Nyman on kuulunut siihen harvalukuiseen säveltäjäjoukkoon, jonka musiikin todella moni tunnistaa todella helposti. On makuasia, johtuuko se persoonallisesta tyylistä vai vähien maneerien umpimielisestä toistosta. Nyman täytti juuri seitsemänkymmentäviisi vuotta, ja yhdellä monista syntymäpäivälevyistä gambayhtye Fretwork ja kontratenori Iestyn Davies yhdistävät Nymania Henry Purcelliin.
Nymanin musiikkimakkaratehdas tuottaa toisteista ja harmonialtaan suoraviivaista mutta minimalismiksi koskettavaa tavaraa. Tehtaalta on valmistunut peräti kolme teosta kontratenorin ja gambayhtyeen erikoiskokoonpanolle, ja Fretworkin Richard Boothby on sovittanut toisen mokoman. Levyn ohjelmiston täydentää kolme Henry Purcellin suosikkilaulua, jotka eivät oikeastaan luo Nymanin kanssa kontrastia vaan jatkumon.
Jos kontratenori fakkina ei miellytä, levyä on varmasti työläs kuunnella. Gambajoukkion särinä ei siloittele tai syvennä kontratenorin hallitsemaa äänikuvaa, ja vaikka Iestyn Davies laulaa siististi, hän ei ole Philippe Jarousskyn veroinen hempeilijä. Nymanin kulmikas melodiikka ja rajut leikkaukset vielä korostavat kontratenorin räikeyttä. Mutta jos äänikuvaan tottuu, musiikki tempaa oudosti mukaansa ja osoittaa että Michael Nyman on enemmän kuin Piano-elokuvan ääniraita. No Time in Eternity -sarja yhdistää varhaisbarokin mieterunoutta jämäkän toisteiseen kokonaismuotoon; Balancing the Books svengaa ja hehkuu; ja Anne Frankin päiväkirjaa Nyman säveltää melkein popiksi.
Parhaimmillaan Nymanin melodiat kuulostavat tuntemattoman uskonnon ekstaattisilta virsiltä, ja parhaimmillaan hänen harmoniansa ja rytminsä saavat äimistymään siitä, miten paljon valkoisten koskettimien tasaisella hakkaamisella voi ilmaista - mutta pahimmillaan Nyman peittää ansionsa juustokuorrutukseen tai rikkoo kulmiksi ja särmiksi.
Samanlainen ristiriita ilmenee levyn gambakokoonpanossa. Parhaimmillaan Fretwork saa sointujankkauksen hohtamaan taivaallista valoa, mutta pahimmillaan sointujankkaus vain haaskaa gambayhtyeen kyvyn soljuvaan kontrapunktiin, joka on sekä teknisesti että taiteellisesti Nymanin ulottumattomissa.
Mutta jos minimalismi tyylinä viehättää, ja musiikki Jane Campionin elokuvassa Piano kosketti, silloin kannattaa juhlistaa 75-vuotiasta Michael Nymania tällä levyllä.
"If", Michael Nymanin ja Henry Purcellin musiikkia. - Iestyn Davies, kontratenori, ja Fretwork. (Signum Classics, SIGCD586)
Kuuntele Uudet levyt 23.4.2019, toimittajana Kare Eskola.
