Hyppää pääsisältöön

Michael Nymanin tunnistaa myös gamboille sovitettuna

Menestyselokuva Pianon jälkeen brittiläinen Michael Nyman on kuulunut siihen harvalukuiseen säveltäjäjoukkoon, jonka musiikin todella moni tunnistaa todella helposti. On makuasia, johtuuko se persoonallisesta tyylistä vai vähien maneerien umpimielisestä toistosta. Nyman täytti juuri seitsemänkymmentäviisi vuotta, ja yhdellä monista syntymäpäivälevyistä gambayhtye Fretwork ja kontratenori Iestyn Davies yhdistävät Nymania Henry Purcelliin.

If / Nyman & Purcell
If / Nyman & Purcell Uudet levyt

Nymanin musiikkimakkaratehdas tuottaa toisteista ja harmonialtaan suoraviivaista mutta minimalismiksi koskettavaa tavaraa. Tehtaalta on valmistunut peräti kolme teosta kontratenorin ja gambayhtyeen erikoiskokoonpanolle, ja Fretworkin Richard Boothby on sovittanut toisen mokoman. Levyn ohjelmiston täydentää kolme Henry Purcellin suosikkilaulua, jotka eivät oikeastaan luo Nymanin kanssa kontrastia vaan jatkumon.

Jos kontratenori fakkina ei miellytä, levyä on varmasti työläs kuunnella. Gambajoukkion särinä ei siloittele tai syvennä kontratenorin hallitsemaa äänikuvaa, ja vaikka Iestyn Davies laulaa siististi, hän ei ole Philippe Jarousskyn veroinen hempeilijä. Nymanin kulmikas melodiikka ja rajut leikkaukset vielä korostavat kontratenorin räikeyttä. Mutta jos äänikuvaan tottuu, musiikki tempaa oudosti mukaansa ja osoittaa että Michael Nyman on enemmän kuin Piano-elokuvan ääniraita. No Time in Eternity -sarja yhdistää varhaisbarokin mieterunoutta jämäkän toisteiseen kokonaismuotoon; Balancing the Books svengaa ja hehkuu; ja Anne Frankin päiväkirjaa Nyman säveltää melkein popiksi.

Parhaimmillaan Nymanin melodiat kuulostavat tuntemattoman uskonnon ekstaattisilta virsiltä, ja parhaimmillaan hänen harmoniansa ja rytminsä saavat äimistymään siitä, miten paljon valkoisten koskettimien tasaisella hakkaamisella voi ilmaista - mutta pahimmillaan Nyman peittää ansionsa juustokuorrutukseen tai rikkoo kulmiksi ja särmiksi.

Samanlainen ristiriita ilmenee levyn gambakokoonpanossa. Parhaimmillaan Fretwork saa sointujankkauksen hohtamaan taivaallista valoa, mutta pahimmillaan sointujankkaus vain haaskaa gambayhtyeen kyvyn soljuvaan kontrapunktiin, joka on sekä teknisesti että taiteellisesti Nymanin ulottumattomissa.

Mutta jos minimalismi tyylinä viehättää, ja musiikki Jane Campionin elokuvassa Piano kosketti, silloin kannattaa juhlistaa 75-vuotiasta Michael Nymania tällä levyllä.

"If", Michael Nymanin ja Henry Purcellin musiikkia. - Iestyn Davies, kontratenori, ja Fretwork. (Signum Classics, SIGCD586)

Kuuntele Uudet levyt 23.4.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

    Levyarvostelu

    Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

  • Kati Raitisen sellossa syvyyttä ja sävyjä

    Levyarvostelu

    Sellisti Kati Raitista ei Suomessa tunneta kovin hyvin, koska hänellä on kiire olla Ruotsin paras sellisti. Raitinen soittaa Tukholman kuninkaallisen oopperan orkesterin soolosellistinä, kerää palkintoja ZilliacusPerssonRaitinen-triossa, levyttää, konsertoi ja heittäytyy välillä moderniin näyttämömusiikkiin. Raitisen uusi soololevy sisältää oudon valikoiman uutta sellomusiikkia, mutta hänen eleettömän koskettava, tummasävyinen soittonsa yhdistää kokonaisuuden vaikuttavaksi.

  • Meta4 löytää ECM-soinnin

    Levyarvostelu

    Johannes Brahmsin myöhäinen klarinettituotanto on pelkkää herkkyyttä ja melankoliaa ilman huippukohtia, ja sopii siksi levy-yhtiö ECM:n harmaasävyiseen katalogiin. Samaa voi sanoa kuulassointisesta klarinetisti Reto Bieristä, mutta kuinka joukkoon sopeutuu suomalainen Meta4-kvartetti, jonka tyylissä painottuu intensiteetti ja romantiikka?

  • Virva Garam ojentaa käyntikortin

    Levyarvostelu

    Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua